Auttakaa mua suhteeni kanssa...

Ehdotan, että yrität vielä puhua miehen kanssa. Jos mies ei suostu kuuntelemaan, niin sano sitten, että siinä tapauksessa otat häiden lykkäämisen mietinnän alle, koska et halua mennä naimisiin niin etäisen ihmisen kanssa. Luulisi, että mieskin alkaisi puhumaan, jos sinua rakastaa ja yhä naimisiin haluaa.



Hirvittävän vaikea varsinaisesti neuvoa tai verrata omiin kokemuksiin, sillä suhde on aina kahden kauppa, ja jokainen suhde on erilainen.. Mutta jotain kertonee se, että kauanko teillä on ollut tätä seksitöntä aikaa? Olet varmaankin yrittänyt johdatella miestä seksiin, miten on reagoinut silloin?

Olen yrittänyt johdatella seksiin, mutta mies lähinnä ärtyy ja olen jättänyt hänet rauhaan. Viimeksi oli seksiä noin 1,5 kk sitten ja sekin oli aika epäonnistunutta kun oli vähän sellainen pakko meininki. Tuntuu niin kauhealta kun muuten meillä on asiat hyvin ja rakastetaan toisiamme, mutta mies ei taida rakastaa samalla tavalla kun ei halua minua ollenkaan.



Olen sanonutkin, ettei tarvitse naimisiin mennä (jos se häntä ahdistaisi) niin sanoo vaan, että ei ole muuta vaihtoehtoakaan kun ei voi olla ilman minua. En tajua ollenkaan miksei voi olla kun ei silti halua minua koskettaa seksuaalisesti. Halaa kyllä paljon, mutta heti jos yritän mitään seksuaalista niin pakenee.



Auttakaa oikeasti, en tiedä mitä tehdä :(

Tuli mieleen ainakin kaksi vaihtoehtoa:

1) miehesi tosiaankin pelkää häitä (tai sitten sitä, millaiseksi elämä avioparina hänen mielestään voisi muuttua)

2) hänellä on työstressiä/pelkää terveytensä puolesta, tms.



Kolmas vaihtoehto on se mitä itsekin epäilit, että miehesi saattaa rakastaa sinua vähän eritavalla kuin yleensä miehet vaimojaan rakastavat. Joissakin suhteissa rakkaus ' taantuu' välittämisen tasolle, mutta itse en arvailisi nyt tätä ensimmäisenä vaihtoehtona kuitenkaan. Jos tästä on kuitenkin kysymys, sinun tulee miettiä, sitoudutko nyt mieheesi ja elät hänen kanssaan, vai haluatko vielä etsiä ja odottaa ' prinssi rohkeaa' , joka rakastaa sinua vähintäänkin yhtä intohimoisesti takaisin. Vaikeita kysymyksiä :/ (itsellä ollut muuten melkeinpä vastaava tilanne, terapeuttista kirjoitella)



Ainoa, mitä sinä voit mielestäni tässä tilanteessa tehdä, on herätellä miestäsi mukaan todellisuuteen. Kerro hänelle avoimesti, että olet huolestunut hänestä sekä suhteestanne. Seksin vähyyttä ei kannata ehkä painottaa (voi olla yllättävän arka asia monille!), mutta toki sekin kannattaa mainita.



Milloin sinulla olisi tilaisuus keskustella miehesi kanssa näistä asioista?



t.2

Nämä tarinat ovat yleisiä, esim. tuolta seksi-palstalta näitä saa lukea vähän väliä.



Itelläni on mies, joka haluaa harvoin seksiä. Meillä oli todellinen kriisin paikka pari vuotta sitten, kun hän kieltäytyi kuukausien ajan seksistä. Hän käyttäytyi itseasiassa (siis ainakin kuvauksesi perusteella) kuten miehesi: tykkäsi halailla ja suukottaa, mutta kaikesta intiimimmästä hän " jäätyi" täysin. Hän koki kaikki aloitteet ahdisteluksi - sitä ne alkoivat ollakin koska olin niin epätoivoinen. Kriisi laukesi siihen, että kirjoitin pitkän kirjeen, jossa kerroin, että en voi jatkaa niin.



Minä tykkäisin sekstailla useammin, mutta miehelleni riittää pari kertaa kuussa. Parempi sekin kai kuin ei mitään - sitä paitsi seksi on hyvää, joten eipä pääse ainakaan " turtumaan" ... ;-) Kaikkea ei voi saada ja suhteessa on tehtävä kompromisseja.



Mä en voi sua neuvoa kuin kertomaan miehellesi rehellisesti, miltä susta tuntuu. Kirjoita vaikka kirje. Siinä saa sanottua asiat ilman turhia itkuja ja niin kuin haluaa.



Tsemppiä! Muista, että et oikeasti ole ainoa nainen, jolla on vastaava ongelma!

En tiedä koska voidaan puhua kun mies ei oikein halua puhua näistä. Pakenee heti paikalta, esim tänä iltana nukkumaan...



Miten oma tilanteesi selvisi? Pysyittekö yhdessä? En haluaisi erota, mutta en tiedä onko tässäkään järkeä loppujen lopuksi. Mietin jo että joudunko hakemaan seksiä muualta sitten sillä en suostu selibaatissa loppu elämääni elämään.



Miehellä on paljon stressiä kyllä töitten takia, mutta tätä on jatkunut jo niin pitkään että tuntuu olevan vakiotila. Ei helpota edes viikonloppuisin tai lomalla. Tuntuisi vaan niin kamalalta heittää hyvä suhde tämän takia, mutta...

Meillä kävi niin, että ero tuli, mutta ihan sopuisasti ja ystävinä erosimme. Meni tosin melkein vuosi tilannetta katsellessa, ennen kuin viimein uskalsin toimia. Toivottavasti teidän tilanteessa käy toisin, ja ennen kaikkea toivottavasti syy miehesi haluttomuuteen ei ole se intohimon häviäminen..



Niin, tylyähän se on todeta, että seksi on yksi ihmisen perustarpeista. En varmaan itsekään kauan jaksaisi olla suhteessa, josta seksi häviäisi lähes kokonaan. Ei se ole asia, jota sinun ainakaan tarvitsisi hävetä..



Ukko tuli sänkyyn nyt, pitänee käydä nukkumaan.. Vastaan huomenna lisää, kun ois ollut asiaa vielä! Hyvää yötä! :)



t.2

Ahdistaa vaan kun tiedän että voin ainoastaan muuttaa itseäni enkä toista. Haluaisin silti edes kerran kuussa hyvää seksiä, mutta kun mieheni ei halua koskea minua muuten kuin silitellä hiuksia tms. Hän ei halua koskea mistään " kriittisistä" paikoistani, ei halua hyväillä seksuaalisesti. Seksikin on lähinnä " no niin, vauhtia nyt kun vielä seisoo" . Muuten on välittävä ja hellä, mutta en tiedä oikein miten jaksan.



Puhua tästä ei voida, olen niin paljon yrittänyt (rauhallisesti) mutta mies vain pakenee tilanteesta. Vaihtoehdoksi jää lähteä muuten hyvästä suhteesta ja jättää rakastamani mies tämän takia... Ei tämä voi mennä näin, eihän?



ap

ap

Piti eilen kysymäni, että kauanko olette olleet yhdessä miehesi kanssa? Meinaan että entisessä suhteessani ex-miehelle iski ' neljän vuoden kriisi' , eli hän panikoitui siitä, kun se ensihuuma oli totaalisesti mennyt ohi. Ja olin itsekin silloin kyllä sen verran kokematon parisuhteissa, että oletin sen huuman olevan nimenomaan sitä rakkautta. Kun asiasta ei puhuttu aiemmin, niin tilanne sitten ajautui siihen, että se intohimo ja rakkaus (romanttisessa mielessä) laimeni aika olemattomiin, molempien taholta ennen pitkää. En usko, että tuo on mitenkään harvinainen harhakuvitelma, että suhde kestää ' huumassa' ikuisesti.



Mietit sitä, että pitäisikö sinun sitten lähteä muutoin hyvästä suhteesta vain tämän asian takia. En todellakaan rohkaise sinua eroon, vaan ainoastaan miettimään asioita, mutta siis ainoa asia mitä sinun tulee harkita, on se, että kykenetkö elämään onnellisena lähes seksittömässä suhteessa. Ja sellaisessa suhteessa, jossa kissaa ei voida nostaa pöydälle. Tai jos nyt olisi niin, että miehesi ei rakastaisikaan sinua enää samoin kuin sinä häntä (mitä en toivo), niin kykenisitkö olemaan suhteessa, jossa sinusta välitetään kovasti ja sinua rakastetaan ' kuin sisarta' , mutta jossa itse rakastaisit toista kuitenkin niin kuin ennenkin.



Olen todella pahoillani siitä, jos miehesi ei suostu keskustelemaan tästä asiasta. Itse kituisin varmasti yhtä lailla, jos pitäisi arvailla, että mikähän toista vaivaa -ja kun selvästi jokin vaivaa. Ja naisia vielä sanotaan monimutkaisiksi ja vaikeiksi! ;)



Toivottavasti en höpinöilläni loukannut sinua mitenkään, mutta tämä nyt menee vähän niin, että kirjoitan mitä tulee mieleen. Tuollaista tilannetta ei toivoisi kenellekään, mutta valitettavan paljon näitä tilanteita tulee parisuhteissa eteen.



Oletko itse miettinyt mitään ratkaisumallia tilanteeseen vielä?



t.2 (joka lähtee aamukahvin keittoon)

voithan tuota vielä katsella jonkun aikaa jos se siitä jotenkin paranisi, mutta montaa vuotta en sitten sinuna tuhlaisi. Tosiasia on että vaikka " muuten menisi hyvin" niin seksin puuttuminen sinällään riittää tekemään onnettomaksi parisuhteessa. Se voi lisäksi ajaa sinut pettämään, aika ymmärrettävistä syistä, mutta ette varmaan kumpikaan halua sellaista ratkaisua suhteelle. Älä ainakaan lapsia ala vielä harkita, kauheaa huomata sitten kun on lapsi ettei voi elää sen miehen kanssa.

Yhdessä ollaan oltu nelisen vuotta, mutta asuttu vasta kaksi. En tiedä onko jokin kriisi kun tätä on kestänyt jo niin kauan, oikeastaan alkoi jo ennen kun muutettiin edes yhteen.



Sain eilen yöllä sitten mieheltä kysyttyä että mikä oikeasti vaivaa niin sanoi vaan, että on niin paljon stressiä elämässään. Se on ihan totta, mutta tätä stressiä on aina ja minullakin on. Jotenkin tuntuu niin hullulta, että sille ei muka voisi tehdä mitään tai että sen antaa viedä vallan kokonaan... Etenkin kun mieheni ei halua puhua näistä stressaavista asioista vaan pitää kaiken sisällään. Mutta edelleen en ymmärrä miten minuun ja seksiin liittyy koska ei ole mikään stressivaihe enää mielestäni kun on kestänyt jo vuosia (eikä tämä stressi ole mitään tyyliin työ lähtee alta tai sairaus iskenyt ym). Ehkei itsekään tiedä mikä vaivaa tai sitten ei vaan voi sanoa, ettei oikeasti halua minua. Mutta tätäkään en ymmärrä, että miksi sitten on kanssani jos ei halua minua...?



Olo vähän sekava, siksi onkin tärkeää kuulla ulkopuolista näkökulmaa.





ap

mutta kun minä palstailin täällä saman ongelman kanssa niin kaikki ehdottivat että miehellä on toinen. Sen sijaan kukaan ei tainnut sanoa että kuulepas, miehelläsi voi olla masennus, se nimittäin vie ilon elämästä ja myös seksihalut. Ja saa ihmisen näkeen kaikki ympärillään jotenkin ikävinä jne. Noin pitkään jatkunut tilanne ei kyllä ratkee ennen kuin mies itse alkaa miettiä että tää ei kyllä mitenkään ole normaalia. Se nimittäin ei kuulosta enää yhtään normaalilta.



Niin kuin sanot, sinä et miestä voi muuttaa etkä pakottaa, voit vain muuttaa itseäsi. Esim. lakata vaatimasta seksiä, ehkä sanoa miehelle että ero tästä tulee tms. ettet ilman seksiä voi loppuelämää elää. voisi mennä lääkäriin kysymään missä vika, ja voisitte mennä parisuhdeterapeutille purkamaan.



Minun mieheni kyllä pystyi käymään puoli vuotta terapeutilla myöntämättä hetkeäkään että hänessä on mitään vikaa, pohti vain mikä vaimosta on tehnyt noin kamalan akan...

t. 11,13

Heillä aivan ihana suhde mutta alusta asti mätännyt ja pahasti. Ystäväni puhuu näistä minulle avoimesti ja on puhunut miehensäkin kanssa. Miehellä on aika paljon ylipainoa eikä pidä itseään komeana, itsetunto-ongelmia siis. Ystäväni on taas erittäin kaunis nainen ja mies ei kyllä tosissaan ulkoisesti vastaa entisiä heiloja. Mutta ystäväni ihastuikin tähän miehen " nallekarhu" -olemukseen ja henkiseen älykkyyteen. He menivät naimisiin vaikka seksiä ei ollut nimeksikään. Heidän onnekseen lapsi tuli kerrasta, joten silloikaan ei tarvinnut paljon seksiä harrastaa.



Nyt mies on alkanut tosissaan kuntoilla ja on paljonkin iltoja poissa kuntosalilla. Mutta, mutta...heidän seksielämänsä on piristynyt huomattavasti. Mies on laihtunut ja tuntee olonsa hyväksi ja se heijastuu heti seksielämään.



Olisiko teilläkin kyse miehen itsetunto-ongelmista? Niistä, kun monen on tosi vaikeaa puhua. Jos ei ole tyytyväinen itseensä tai suorastaan inhoaa, luulee, että toinenkin tekee niin eikä pysty heittäytymään läheiseen kontaktiin. Itsekin huomaan, jos tulee muutama kilo lisää, niin heti alkaa ällöttää oma löydä olemus enkä pidä itsenäni haluttavana.



Nämä vain tällaisia ajatuksia....

Siis ihana suhde mutta SEKSIelämä ollut alusta asti onnetonta

Voisiko miehelläsi olla esim. stressistä johtuvia erektio-ongelmia? Että hän tästä syystä välttelee sellaisia tilanteita, joista saattaisi seurata " nolo loppu" ? Voisiko hänellä ehkä olla joku sairausepäily, joka kalvaa mieltä? Tai mahdollisesti joku lääkitys, joka vähentää haluja?



Mun ukon on ainakin tosi vaikea puhua terveydestään eikä se suostu myöntämään edes että sillä on flunssa!

Masennusta varmasti on, mutta miten saada toinen menemään hoitoon, se onkin jo vaikeampi kysymys. Ulkonäköongelmaan en oikein usko, mieheni pitää kyllä itsestään huolta ja tuntuisi ihan hullulta jos tämä olisi se syy... Liittyy enemmän tunnepuoleen mun mielestä kuitenkin.



Eniten pelottaa, että musta alkaa tuntua etten jaksa enää puhua itsekään tästä... Sitten meitä on kaksi masentunutta eli oikein kunnon soppa.



ap

masentunut sairastuttaa muutkin ympärillään, nyt meitä on siis kaksi masentunutta ja olen huolissani lapsesta:(



Mies pitää saada lääkäriin tai sitten laittaa ukaasi että tässähän sairastuu kohta kaikki. Koska niin siinä käy.

Olen 37v ja mieheni 7v vanhempi. Meillä on lapsia neljä, yhdessä oltu 6½vuotta, uusioperhe olemme, neljästä lapsesta yksi yhteinen.. ja ongelma ollut alusta asti, ainakin minun kohdallani juuri tämä, että itseä haluttaisi lähes 7pv viikossa ja miehelle riittää 1-2xkk.. Parhaimmillaan taisi olla kun juniori oli pieni niin lähes vuoden tauko, eikä omasta halustani, vaan miehen..tuntuu että ei jaksa tätä haluttomuutta.. kun on kuitenkin joskus ollut suhteessa jossa saatettiin rakastella x4 peräkkäin, ja tätä tehtiin toki päivin ja öin, aina kuin mahdollista.. tälläistä haluaisin nykyisestä parisuhteestanikin, mutta kun mies ei jaksa.. Saan kyllä sen pikaisen tyyliin "ihana, olet aivan märkä.." pam pam pupu tyyliin ja se on siinä.. Erota en luonnollisestikaan halua, onhan hän ihana mies ja hyvä perheenisä, perhe-elämä sujuu arjen asioissa ok, lukuunottamatta siis tätä minun turhautumistani ja sitä myöten äksyilyäni.. koskettelua ei ole, en ole ikinä miehelleni kulta tms kuin nukkumaan mennessä satunnaisesti.. Niin, menikö jo väärälle raiteelle, mutta mitä teen? Lelut ja pelit olen yrittänyt, ehdottelut ja aloitukset teen järjestään minä, miehen aloitteesta ollaan oltu varmaan neljä? kuinka monta vuotta sitten.. nyt tulee jo muutkin miehet mieleen..(tai tämä yksi jonka kanssa oli kerrassaan mahtavaa seksiä, rakastelua mitä vain) nimim hymy, joka alkaa hyytyä

Tilanne lyhykäisyydessään se, että muuten menee hyvin (perusasiat), mutta miestä ei kiinnosta kuin halata minua. Ei halua suudella edes kunnolla (pussailee, muttei sen enempää) ja seksiä ei halua ollenkaan. Älkää sanoko, että on homo tms. ei ole. Ei myöskään petä (tiedän kyllä joten älkää tätäkään ehdottako).

Naimisiin piti alunperin mennä kesällä, mutta en uskalla. Yleensä voidaan puhua kaikesta mutta tästä vaikenee kokonaan. Haluaisin kyllä seksielämääkin, olen vasta 27v sentään. Onko muilla ollut vastaavaa? Miten selvisi?

voisiko olla mahdollista, että miehellä on jotain ongelmaa erektion suhteen? Voisiko takana olla fyysinen tai henkinen vaiva?