Romanttisten tunteiden kuolema ruuhkavuosissa pitkässä suhteessa

Ei tarvitse kuin katsoa saman katon alla asuvaa naista, niin muistan miksi haluan mennä joka ilta nukkumaan vasta sitten kun hän on varmasti nukahtanut.

En halua puhua mitään enkä sekstailla.

Jospa arki on vain liian rankkaa? Silloin ihmisistä tulee veemäisiä eikä viikonloppuloma riitä palautumiseen. Oma ratkaisu on vähentää töitä, mikä malli teillä auttaisi?

Kauanko olette olleet yhdessä kokonaisuudessaan, ja kuinka kauan ehditte olla yhdessä ennen esikoista? Sanoit, ettei alkukaan ollut häävi, koska olit niin epävarma. Ehkä päädyitte aikoinaan yhteen väärin perustein ja nyt se "kostautuu" hektisessä lapsiperheen arjessa? Koittakaa löytää keskusteluyhteys ja purkaa tilannetta sitä kautta. Minua jäi vaivaamaan lauseesi, mies tietää kuitenkin aina, missä olen. Miten niin tietää? Etkö vain voi ilmoittaa, että lähdet ulos sen enempiä menemisiäsi kommentoimatta. Oletko töissä vai vielä kotona? Ovatko taloudelliset asiat ok ja lapset terveitä tai valvota liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Kauanko olette olleet yhdessä kokonaisuudessaan, ja kuinka kauan ehditte olla yhdessä ennen esikoista? Sanoit, ettei alkukaan ollut häävi, koska olit niin epävarma. Ehkä päädyitte aikoinaan yhteen väärin perustein ja nyt se "kostautuu" hektisessä lapsiperheen arjessa? Koittakaa löytää keskusteluyhteys ja purkaa tilannetta sitä kautta. Minua jäi vaivaamaan lauseesi, mies tietää kuitenkin aina, missä olen. Miten niin tietää? Etkö vain voi ilmoittaa, että lähdet ulos sen enempiä menemisiäsi kommentoimatta. Oletko töissä vai vielä kotona? Ovatko taloudelliset asiat ok ja lapset terveitä tai valvota liikaa?

Emme me päätyneet yhteen väärin perustein, mulla oli sillon vahvempana omia psyykkisiä ongelmia, miehellä niitä on tullut ilmi myöhemmin erinäisten tapahtumien jälkeen (minä en liity niihin). On meillä ollut useinkin hyvä keskusteluyhteys, minusta vain tuntui nyt siltä, etten jaksa enää yrittää kun olen saanut niin paljon tylyä ja inhottavaa kohtelua osakseni (se stressin purkaminen minuun) ja muitakin ongelmia on. Kumpikaan meistä ei ole koskaan lähtenyt mihinkään kertomatta minne ja miksikä aikaa. Onko se muka outoa? Olen töissä. Lapsi on sairastellut paljon ja valvottanut vielä enemmän, mihin suuri osa riidoista ja molempien stressistä tavallaan liittyykin. Talous sikäli ok että molemmat töissä mutta velkoja on liikaa. Niin ja olen minäkin käsitellyt stressiä huonosti ja lisäksi olen jotenkin yleiskatkera koko tilanteesta, halusin elämältä jotain ihan muuta kuin tällaista. Mutta jos mies vain kohtelisi minua paremmin ja olisi edes sitä seksiä, olisi ihan siedettävää! Ap

Up

Niin ja kun tuolla yhdessä kommentissa joku mies epäili ehkä että olisin päästänyt itseni lörähtämään niin en ole, kroppani ja ulkonäköni muutenkin on paremmassa kuosissa kuin koskaan, miehenkin miehestä (on sanonut). Mies taas on lihonut yli 20kg. Ap

Up

Sitten olette vain väsyneitä ja stressaantuneita eli täytyy koittaa kestää. Tosin, jos mies on normaalistikin kettuileva eikä arvosta, niin se on pahempi ongelma kuin väsyneenä tuiskahtelu. Mutta vain omaa käytöstä voi muuttaa eli katso, miten metsä vastaa. Huomioi miestä vaikka pari vk kivoilla arjen piristyksillä, mistä nyt tykkääkin ja hemmottele itseäsikin jotenkin. Väsymys vaikuttaa ihmisiin niin eri tavoin, osa ei ole moksiskaan pitkistäkään valvomisista, ja toisista tulee tosi räjähdysherkkiä kiukuttelijoita. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Sitten olette vain väsyneitä ja stressaantuneita eli täytyy koittaa kestää. Tosin, jos mies on normaalistikin kettuileva eikä arvosta, niin se on pahempi ongelma kuin väsyneenä tuiskahtelu. Mutta vain omaa käytöstä voi muuttaa eli katso, miten metsä vastaa. Huomioi miestä vaikka pari vk kivoilla arjen piristyksillä, mistä nyt tykkääkin ja hemmottele itseäsikin jotenkin. Väsymys vaikuttaa ihmisiin niin eri tavoin, osa ei ole moksiskaan pitkistäkään valvomisista, ja toisista tulee tosi räjähdysherkkiä kiukuttelijoita. Tsemppiä!

Ei mies vittuile kuin stressaantuneena eikä aina silloinkaan. Mutta mä en nyt oikeasti enää pysty huomioimaan miestä, se tuntuu nöyryyttävältä ajatuksenakin. Ajattelin nyt vain oikeasti alkaa pitää turpani kiinni kuten niin monesti olen saanut käskyn kuulla. Voihan sekin pidemmän päälle jotenkin vaikuttaa mieleen. Lisäksi huomasin etten minäkään enää halua seksiä. Ap

Up

Mutta tosiaan jos nyt sitten pidän turpani kiinni reilun vuoden ja sitten printtaan eropaperit, mikäli parempaa kohtelua (ja seksiä) ei miehen taholta ala kuulua. Ap

Kiitos yläpeukusta. Ap

Ap googlaa henkinen väkivalta tai englanniksi emotional abuse

Vierailija kirjoitti:

Ap googlaa henkinen väkivalta tai englanniksi emotional abuse

No mitäs se auttaa. Ei mies ole jatkuvasti huvikseen vittumainen ja on sitä seksiäkin kuukausittain ollut, mutta selvästikään miestä ei se oikeasti kiinnosta tai ainakaan minun tarpeideni huomioiminen seksissä tai muutenkaan, läheisyyden osoittaminen on hänen reviirilleen tunkemista ja "lähentelyä" ja kaikki asiani ovat mielestään tyhjänpäiväisiä, eikä hän keskustele niistä. Hänen asioistaan sitten ollaan puhuttu ja tietysti lasten.

Mutta että reilu vuosi pitäisi vielä kestää. No, päätin aloittaa markkina-arvoni kohennuksen aloittamalla dieetin ja kuntokuurin, kun onhan tässä ehkä vähän löysää ja ylimääräistä (bmi 22). Ap

Mistä hyvästä alapeukut ed. viestiin? Ap

Tein tuon aloituksen "huomasin että itsetuntoni on ollut aina miehestä riippuvainen". Ap