Kaipaatko tällä hetkellä juuri nyt ketään?
Kommentit (31)
Työpaikkaihastusta; hän on mies ja itse olen nainen. Olen puhunut hänen kanssaan viimeksi puoli vuotta sitten, mutta en vain saa häntä mielestäni. Tämä on ihan järjetöntä.
Isää. Ollut 12v muissa maailmoissa ja eilen tuli kuolemantuomio, sappitiehytsyöpä, ei enää hoidettavissa.
Miestäni sellaisena kun hän on selvänä ja iloisena.
Vierailija kirjoitti:
Isää. Ollut 12v muissa maailmoissa ja eilen tuli kuolemantuomio, sappitiehytsyöpä, ei enää hoidettavissa.
Paljon voimia ja halauksia täältä
Vierailija kirjoitti:
Nainen, entinen paras ystävä... Kaivannut viimiset kaks vuotta joka h*lvetin päivä ja yö. Mä en vain tule pääsemään yli :(
No höh :( mikset ota yhteyttä siihen? Menette vaikka kahville tai jotain?:)
Vierailija kirjoitti:
John Lennonia
Miten mie arvasin tän! 😅
Vierailija kirjoitti:
Isää. Ollut 12v muissa maailmoissa ja eilen tuli kuolemantuomio, sappitiehytsyöpä, ei enää hoidettavissa.
Otan osaa. Toivon isälleni samaa kohtaloa ja pian. Tasan ei käy onnen lahjat.
Poikaystävääni. Kuoli kaksi viikkoa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan, naista.
Minkä nimistä?
Kaunista Naista, lämmin, pehmeä, kiimainen,kiinteät kauniit rinnat.
Tuo viereisellä sohvalla löhöävä kitisijä joutaisi lähtemään.
Vierailija kirjoitti:
Poikaystävääni. Kuoli kaksi viikkoa sitten.
Paljon voimia ja halauksia täältäkin
Anttia tänään taas ihan mielettömästi. En käsitä miten jaksan tämän kaipauksen kanssa loppuikäni.
Mä kaipaan kans mun kaveria, jota en oo nähny melkeen kolmeen vuoteen. Ei oo vaan helppoa ottaa yhteyttä: viimeisenä kertana oli jo aistittavissa että molemmat on muuttuneet liikaa. Aikaa on kulunut liikaa, mua ainakin jännittäis se ihminen jos nyt törmäisin. Liian erilaiset elämät, asenteet, piirit. Ystäväni näyttää fb:n perusteella tutulta, siltä samalta ihanalta ystävältä, mutta juttu tuskin luistaisi. Välimatkakin on pitkä. Olisi liian raskasta yrittää elvyttää vanhaa ystävyyttä, joka ei oo enää sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen, entinen paras ystävä... Kaivannut viimiset kaks vuotta joka h*lvetin päivä ja yö. Mä en vain tule pääsemään yli :(
No höh :( mikset ota yhteyttä siihen? Menette vaikka kahville tai jotain?:)
Ääh, ei tätä pysty sopimaan enää. Toinen ei edes älyä loukanneensa mua. Jos vain pystyisi unohtamaan koko ihmisen. Tuskin sekään muistaa mua enää :/
Kaipaan. Mieheni nukkui pois n. 3 vuotta sitten. Hän oli muruseni, ystäväni, kumppanini, rakkaani, tukijani aivan viimeiseen asti. Nyt pystyn olemaan kiitollinen ja onnellinen ihanista yhteisistä vuosista. Pari ensimmäistä kuoleman jälkeistä vuotta olin täysin vereslihalla ja hulluna surusta. Näin se aika todellakin auttaa.
Nainen, entinen paras ystävä... Kaivannut viimiset kaks vuotta joka h*lvetin päivä ja yö. Mä en vain tule pääsemään yli :(