Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alkaako ex-miestä koskaan enää kiinnostaa omat lapsensa?
14.01.2016 |
Lapset nyt 6 ja 4 v. Erottiin vuosi sitten. Viimeisten parin vuoden aikana mies muuttui paljon. Hänestä tuli ärtyisä ja hän halusi vain olla rauhassa. No toteutin hänen toiveensa ja erottiin. En ole oikeastaan katkera siitä, koska tajusin itsekin eron jälkeen, että emme enää ehkä rakastaneet toisiamme ja arki on ollut helpompaa ilman ainaista riitelyä. Mutta lasten puolesta harmittaa.
Eron jälkeen mies ei ole paljoa lasten kanssa viettänyt aikaa. Alussa sovittiin vuoroviikot, kesken ensimmäistä kokeilua mies toi lapset minulle ja sanoi että ei pysty. No sitten kokeiltiin joka toinen viikonloppu, mies ahdistui siitäkin. No nyt mennään niin, että käydään silloin tällöin koko kööri yhdessä syömässä tai puistossa. Miestä kuulemma ahdistaa olla lasten kanssa keskenään, koska ei "osaa puhua niille". Ihmettelen tätä, kun ei hänellä ennen sitä vaikeutta ollut... Tuntuu vain, että mies on menettänyt mielenkiintonsa lapsia kohtaan, eikä jaksa edes yrittää olla isä.
Harmittaa paljon lasten puolesta. Varsinkin vahempi tajuaa jo asioita ja kyselee, miksei he enää koskaan käy isän luona. En tiedä mitä vastaisin. :(
Niin ja en jaksa tapella miehen kanssa noista tapaamisista, koska huomaan että hän on todella ahdistunut ja haluton ottamaan lapsia luokseen. Minulla on myös ollut äitini ja siskoni apuna lasten hoidossa, jos olen joskus tarvinnut omaa aikaa tms. Minulla on siis asiat tällä hetkellä ihan hyvin. Ainoastaan harmittaa, jos lasten suhde isäänsä ei kehity enää.
Mitä luulette, auttaakohan aika vai pitääkö minun tehdä jotain asialle? Vai annanko vain olla? Mikähän miehen käytöksen takana on? Eikö häntä vain kiinnosta enää?
Kommentit (22)
Ei se varmaan muutu jos ei mies muutu. Tunneside vaan viilenee. Kokemusta on, kun omat vanhemmat erosi ja olin silloin esiteini. Joskus isä näki meitä ja lopulta se loppui kokonaan. Aina ollut sellainen tunneköyhä ihminen. Kova ja viileä johtaja mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa sitä sitten kiinnostaa, jos tulee eteen tilanne jossa voisi lapsista hyötyä jotain. Oma mieheni ei juurikaan tapaillut lastaan vuosiin. Sitten löytyi nainen, joka keksikin että miehellä on jossain lapsi ja hän haluaakin lapsen heille, kun ei mies hänen kanssaan suostunut lasta enää tekemään. No sitten alkoi mies kysellä lapsen perään. Minun olisi pitänyt antaa lapseni tuntemattomalle naiselle ja miehelle, joka oli vuosia vieraannuttanut itseään lapselta. Että kyllä niitä ihmeitä tapahtuu, tosiaan..
Pitäisiköhän miehen käydä ahdistuksistaan puhumassa vaikka psykiatrille?
Ei vittuiluna, vaan ihan oikeasti. Kai aikuisen miehen pitäisi pystyä hoitamaan lapsiaan päivä ahdistumatta siitä?
Vierailija kirjoitti:
Alkaa sitä sitten kiinnostaa, jos tulee eteen tilanne jossa voisi lapsista hyötyä jotain. Oma mieheni ei juurikaan tapaillut lastaan vuosiin. Sitten löytyi nainen, joka keksikin että miehellä on jossain lapsi ja hän haluaakin lapsen heille, kun ei mies hänen kanssaan suostunut lasta enää tekemään. No sitten alkoi mies kysellä lapsen perään. Minun olisi pitänyt antaa lapseni tuntemattomalle naiselle ja miehelle, joka oli vuosia vieraannuttanut itseään lapselta. Että kyllä niitä ihmeitä tapahtuu, tosiaan..
Voi taivas, en tiedä pitäisikö miehesi touhujen ansiosta itkeä vai nauraa... Tsemppiä sekä sinulle että Ap:lle!
No se miksi miestä ei omat lapset kiinnosta, ei osaa vastata kun mies itse. Mutta tuskin tulet vastausta saamaan. Tosi ikävä asia lasten kannalta. Mutta ei sitä voi toiselle lapsia väkisinkään työntää, kyllä ne lapsetkin tajuavat jos eivät ole tervetulleita isänsä luo.
No, mä varmaan itse tossa tilanteessa ilmottaisin, että jos ei viikkovuorot ja tapaamiset ala luistaa, ja kiinnostus ala heräämään, niin sitten on ukon parempi feidata itsensä jonnekkin niin pitkälle missä pippuri kasvaa, mahdollisuus on annettu. Ei tollasesta "faijasta" saa kun pahan mielen ja aknen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä kuin ex-miehesi ei olisi oikein balanssissa. Onko hän töissä tai miten muut ihmissuhteet toimivat? Millainen hänen suhteensa omiin vanhempiin on ollut? Tarvitsisikohan hän ulkopuolista apua..?
Mun ystäväni isä lähti toisen naisen matkaan, kun ystäväni oli 1,5 v. Heitä oli viisi lasta, vanhin silloin 14 v. Ei näkynyt, ei sanan puolikasta, oikeuden määräämät elarit maksoi. Joku herätys äijälle tuli tuossa parinkymmenen vuoden kuluttua, ja hän piti yhteyttä vanhimpaan lapseensa, ei muihin. Sitä kautta sitten kuultiin jotain isän elämästä. Lähinnä se yhteydenpito herätti nuoremmissa katkeruutta.
Ystäväni oli 30 v. kun ykspäivä puhelin soi. "No hei, se on sun isäs täällä. Mä kuulin, että sulla on lapsia. Mitäs niille kuuluu, miten sulla on menny?"
"No haista kuule vittu, ei enää sulle kuulu mun asiat eikä kiinnosta mitä sulle kuuluu" Klik ja luuri korvaan.
Se oli siinä se isäsuhde. Oli aikanaan myös kiva vastata lasten kysymykseen "Miks meillä ei oo ukkia, onks se kuollu?" Ei mennyt ystäväni isänsä hautajaisiinkaan "ihan vieras, vaikka samaa verta onkin", kun mies vuosi sitten kuoli. Perintö kelpasi, siis siten että ystäväni kieltäytyi perinnöstä ja se meni eteenpäin, eli ystäväni lasten hyväksi. (Veroakaan lasten ei tarvinnut maksaa, kun ei summa ollut suuri).
Minusta kuulostaa, että ap:n eksän tarve olla yksin (ärtyisyys, ahdistuminen, väsyminen seuraan) on jonkinlaista tunnustamatonta masennusta, ja hän tarvitsisi sellaista kuin lääkäri tai psykologi tai terapeutti. Oletko sä jutellut sellaisesta? Miten hänellä menee töissä? Onko uutta naistakaan?
Tai sitten hän on todella äärimmäisen introvertti tyyppi, joka ei kestä ollenkaan ihmisiä?
Surullista lapsia kohtaan. Todella surullista. Ihminen ei todella tajua, mitä menettää, ja miten paljon rakkautta ja elämää ja muistoja siinä menettää, kun hylkää lapsensa. Mutta jos oma napa riittää vallan hyvin tyydyttämään sosiaalisen tarpeen, mitäpä sellaista ihmistä toisten elämä kiinnostaa, tai vastuu heistä?
Olen kauhean pahoillani lastesi puolesta. Kyllä ne isien tekojen seuraukset kantaa pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa sitä sitten kiinnostaa, jos tulee eteen tilanne jossa voisi lapsista hyötyä jotain. Oma mieheni ei juurikaan tapaillut lastaan vuosiin. Sitten löytyi nainen, joka keksikin että miehellä on jossain lapsi ja hän haluaakin lapsen heille, kun ei mies hänen kanssaan suostunut lasta enää tekemään. No sitten alkoi mies kysellä lapsen perään. Minun olisi pitänyt antaa lapseni tuntemattomalle naiselle ja miehelle, joka oli vuosia vieraannuttanut itseään lapselta. Että kyllä niitä ihmeitä tapahtuu, tosiaan..
Voi taivas, en tiedä pitäisikö miehesi touhujen ansiosta itkeä vai nauraa... Tsemppiä sekä sinulle että Ap:lle!
Juu ja sitten mies varmaan valitti uudelle naiselle, että kun vaimo ei anna tavata lapsia.
Just just. Tsemppiä totaaliyh-sisupussit!
Voi olla. Exää alkoi kiinnostaa kymmenen vuoden hylkäämisen jälkeen, teinejä ei todellakaan kiinnostanut enää. Eivät halunneet isäänsä rippi tai ylioppilasjuhliinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä käynyt mielessä tuo että olisiko masennusta tai jotain. Mies vaihtoi työpaikkaa silloin kun olin raskaana toisen kerran, ja vaikka palkka oli parempi, on ilmapiiri ilmeisesti siellä melko huono ja mies ei koskaan ole pitänyt siitä työpaikasta. Luulen että tuossakin voi olla vaikutusta, samaan syssyyn toinen lapsi jne. Tuntuu vain että minulla ei ole energiaa alkaa selvittämään miehen asioita, varsinkin kun emme enää ole edes yhdessä ja viimeiset ajat yhdessä oli melko raskasta kaikille. Riideltiin paljon ja mies sulkeutui kaikesta.
Olen myös jotenkin turhautunut, tuntuu että en jaksa väkisin yrittää saada miestä viettämään aikaa lasten kanssa. Niin ja olen yrittänyt häneltä udella että miten menee. Mutta ei ole vastausta oikein tullut. Ja kun kysyin onko hänellä ketään uutta, mies sanoi että ei jaksa miettiä sellaista eikä jaksa yrittää miellyttää ketään. Ehkä sitten on kyllästynyt lastenkin "miellyttämiseen"?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa sitä sitten kiinnostaa, jos tulee eteen tilanne jossa voisi lapsista hyötyä jotain. Oma mieheni ei juurikaan tapaillut lastaan vuosiin. Sitten löytyi nainen, joka keksikin että miehellä on jossain lapsi ja hän haluaakin lapsen heille, kun ei mies hänen kanssaan suostunut lasta enää tekemään. No sitten alkoi mies kysellä lapsen perään. Minun olisi pitänyt antaa lapseni tuntemattomalle naiselle ja miehelle, joka oli vuosia vieraannuttanut itseään lapselta. Että kyllä niitä ihmeitä tapahtuu, tosiaan..
Voi taivas, en tiedä pitäisikö miehesi touhujen ansiosta itkeä vai nauraa... Tsemppiä sekä sinulle että Ap:lle!
Juu ja sitten mies varmaan valitti uudelle naiselle, että kun vaimo ei anna tavata lapsia.
Just just. Tsemppiä totaaliyh-sisupussit!
Itseasiassa oli ilmeisesti selittänyt juuri tämän klassisen tarinan hullusta eksästä. Tämä uusi nainen nimittäin intoutui oikein tekemään lasun.. Siis ihminen, joka asui toisella puolella Suomea, ei ollut koskaan tavannutkaan minua, eikä tiennyt mitään minun ja lapseni elämästä. Eikä tiennyt kyllä mieskään, kun ei ollut häntä kiinnostanut. Olin ollut käytännössä koko ajan yh (8 vuotta), kun mies lähti huitelemaan heti lapsen synnyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun mies löytää uuden naisen ja saa lisää lapsia, voit olla varma ettei sinun lapsesi enää isää näe kun on täysi panostus uuden liiton lapsiin. Mikä on ihan luonnollista tavallaan, koska ne lapset ovat se pysyvä perhe ja edellisen liiton lapset puolivieraita kyläilijöitä.
Ei kaikille ole vanhemmuus luontaista, ja joissakin suhteissa se toinen vain painostetaan vanhemmuuteen.
Kuulostaa tutulta. Et voi oikein mitään. Pelasta itsesi ja lapsesi. Mulla ex käyttäytyi samoin. Erosta 8 vuotta. Muutamia kertoja näkee lapsiaan vuodessa (noin 6-12) kertaa. Välimatka ei ole este..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa sitä sitten kiinnostaa, jos tulee eteen tilanne jossa voisi lapsista hyötyä jotain. Oma mieheni ei juurikaan tapaillut lastaan vuosiin. Sitten löytyi nainen, joka keksikin että miehellä on jossain lapsi ja hän haluaakin lapsen heille, kun ei mies hänen kanssaan suostunut lasta enää tekemään. No sitten alkoi mies kysellä lapsen perään. Minun olisi pitänyt antaa lapseni tuntemattomalle naiselle ja miehelle, joka oli vuosia vieraannuttanut itseään lapselta. Että kyllä niitä ihmeitä tapahtuu, tosiaan..
Voi taivas, en tiedä pitäisikö miehesi touhujen ansiosta itkeä vai nauraa... Tsemppiä sekä sinulle että Ap:lle!
Juu ja sitten mies varmaan valitti uudelle naiselle, että kun vaimo ei anna tavata lapsia.
Just just. Tsemppiä totaaliyh-sisupussit!
Itseasiassa oli ilmeisesti selittänyt juuri tämän klassisen tarinan hullusta eksästä. Tämä uusi nainen nimittäin intoutui oikein tekemään lasun.. Siis ihminen, joka asui toisella puolella Suomea, ei ollut koskaan tavannutkaan minua, eikä tiennyt mitään minun ja lapseni elämästä. Eikä tiennyt kyllä mieskään, kun ei ollut häntä kiinnostanut. Olin ollut käytännössä koko ajan yh (8 vuotta), kun mies lähti huitelemaan heti lapsen synnyttyä.
Tiedätkö, että perättömästä lastensuojeluilmoituksesta voi tehdä rikosilmoituksen?
Kyllä mies halusi ainakin silloin aikaisemmin lapsia. Enää en tiedä. :/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Halusiko mies alkujaan lapsia?
Meillä ei halunnut mutta MINÄ halusin. Sain myös. Siinä meni jonkun aikaa kun mies hyväksyi että asiat on nyt näin. Erottiin toki jossain vaiheessa ja mies tapasi epäsäännöllisen säännöllisesti, yhteys säilyi. Perustaessaan uuden perheen niin tapaamiset tuli säännölliseksi, liiankin usein halusi tavata. Onneksi lapseni jo täysi-ikäinen. Edelleen myös hyvät yhteydet isään.
Alue: Aihe vapaa
Paha sun on mitään tehdä asialle, paitsi voit tarjota noita mahdollisuuksia tehdä asioita yhdessä koko porukalla. Varmaan eläkeiässä sitä alkaa sitten kaduttaa.