Kutsuin kaverin kahville, nyt tekis mieli sanoa ettei sovikaan tulla

No okei, periaatteessahan minä olen ihan yhtä itsekeskeinen ja kiinni rutiineissa mutta....
Meillä kolme lasta, kaikki alle kouluikää vielä, nuorin 7kk.
Yleensä syödään lounasta viimeistään kahdeltatoista, päivällistä sitten neljän maissa, joskus viideltä.
Kysyin kaverilta jos pääsee tänään kahville, ja juu olis tosi kivaa mutta mielellään sitten iltapäivällä kun hänen lapsensa (1,5v.) nukkuu päikkäreitä aamupäivällä.
Käyhän se meille, ehdotin että tulevat sitten viideltä sillä ajatuksella että me syödään ruokaa neljältä ensin niin ei haittaa sit jos lapset syö jotain herkkuja.
Eihän tämä kaverille sopinut, haluaa tulla jo neljältä koska laittaa oma lapsensa aikaisin nukkumaan. Olin unohtanut että olen ennenkin ihmetellyt kun lapsi juo iltavellinsä viiden aikoihin.
Kyllähän se käy, mutta menee koko päivä sekaisin. (No ehkä vähän liioittelen....)
Täytyy kuitenkin syödä ruokaa kolmelta, ja antaa nyt vain joku pieni välipala että jaksavat odottaa ruokaa. Tai antaa lounasta.oikeaan aikaan, antaa sit syödä kahvin kanssa pullaa tai mitä ehditään laittamaan ja ruveta laittamaan ruokaa vasta kun vieraat lähtevät.
Huonosti nukutut yöt ja varmaan jotkut hormonitkin todennäköisesti vaikuttaa.siihen että olen ärtyisä, mutta jotenkin tuli vain sellainen hoo vee olo, että pysy sitten poissa jos ei kelpaa tulla silloin kun meille sopis parhaiten.
Itse olen sovittanut aikataulujani aina sen mukaan miten meitä on pyydetty jonnekin.
Joo, olen nipo mutta ottaa päähän että joku muu nyt määrää meidän päivän aikataulun.
Kiitos että sain valittaa.