Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihana mies, mutta tehnyt yhden ison virheen
Kakkamikäkakk
13.01.2016 |
Minulla on maailman ihanin ja herttaisin mies, juuri sellainen mistä olen aina haaveillut. Olemme olleet muutaman vuoden yhdessä ja toivottavasti loppuikäni. Mutta ongelma on se, etten vieläkään pysty suhtautumaan täysin neutraalisti hänen ainoaan mutta isoon vikaansa; edellisestä, onnettomasta suhteesta suhteesta jäänyt Riippakivi eli lapsi. Olen yrittänyt ajan kanssa jotenkin olla sujut asian kanssa mutta huomaan edelleen inhoavani tuota koko lasta. Itselläni kaksi samanikäistä jotka luoja sentään tulevat hyvin toimeen tuon ylimääräisen kanssa.
Miten te muut olette oppineet sietämään puolisojenne lapsia?
En koskaan, mitenkään ole ilmaissut tuolle lapselle itselleen mitä oikeasti tunnen häntä kohtaan.
Pystyykö joku oikeasti rakastamaan toisen lasta joka muistuttaa menneestä ja aiheuttaa ongelmia jotka hänen äitinsä aiheuttaa?
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti hän sietää sinun ylimääräisiä hyvin. Niinpä, trollausta koko juttu.
Kun on päästään terve aikuinen niin kaikki onnistuu!
Sitten on sellaisia tapauksia kuin sinä, olet joko saatanan paska provo tai helvetin tyhmä! Oikeestaan ihan sama kumpi
Ajatteleeko miehesi sinun lapsistasi samanlailla? Sinullahan niitä riippakiviä on kaksi.
Voisin ymmärtää tekstiäsi edes hieman, jos olisit itse lapseton. Mutta sinulla on jo kaksi lasta aiemmasta suhteesta... millä perusteella väität, että miehen aiempi suhde (josta lapsi syntynyt) olisi ollut jotenkin huonompi tai rakkaudettomampi, kuin oma aiempi suhteesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun rakastaa tarvi, mutta sietää pitää. Vaikuttaa siltä, ettet ansaitse miestäsi. Hän ilmeisesti kuitenkin tulee hyvin toimeen niiden sinun mukanasi tulleiden "riippakivien" eli sinun lastesi kanssa? On kohtuullista olettaa että sinä pystyt samaan.
Mitä jos miehesi ajattelee samanlailla sun lapsista?! Tuntuis varmaan mukavalle ja olisit valmis toki luopumaan lapsistasi, eikö niin?! Vai mitenköhän se nyt menikään?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta olisi antaa kaikki kolme adoptioon.
Olisit jälleen yh ennen kuin ehtisit kissaa sanoa, jos mies tietäisi ajatuksistasi. Mutta provohan tämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en taida rakastaa mieheni lapsia, mutta tullaan nykyään jo oikein hyvin toimeen. Jospa aika auttaisi teilläkin. Nykyään osaan jo iloita niisyä hetkistä, kun tulevat viikonloppuisin luoksemme.
Sinun lapsesi ovat riippakiviä miehellesi ja vielä kaksin kappalein, mieti sitä voiko toisen lapsia rakastaa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se rakkaus on? Ei kai sun nyt tarvitse rakastaa, mutta kyllä sun täytyy 'sietää' ja kyetä suhtautumaan tuohon sinulle 'ylimääräiseen' ihmisen alkuun niin kuin aikuisen lasta kohtaan pitää pystyä käyttäytymään, asiallisesti ja huolehtivasti. Itse sä olet tuohon liittoon lähtenyt, toivottavasti kasvat oman pikkumaisuutesi yläpuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Ajatteleeko miehesi sinun lapsistasi samanlailla? Sinullahan niitä riippakiviä on kaksi.
Juuri näin, niitä pershedelmiä ja vielä aina läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provohan tämä ja huono sellainen. Mutta ajattelemisen aihetta antaa.
Voiko toisen lasta koskaan rakastaa täysin niinkun omaansa? Omalla kohdalla asia on ajankohtainen ja pidän kovasti mieheni lapsesta ja olen kiintynyt häneen ja tullaan tosi hyvin toimeen, mutta en kyllä lasta rakasta niinkuin omaani. Molempia kohtelen tasapuolisesti ja samat säännöt on molemmille. Vai tuleeko se rakkaus sitten vuosien saatossa? Uusperheenä eletty jo pari vuotta.
Mitä v.... Tehnyt vastenmielisiä lapsia jonkun sinulle vastenmielisen naisen kanssa. Jätä se sika.
Mies joutuu sietämään riippakiviä, jotka sinä olet raahannut suhteeseen, mutta et hyväksy toiselta samaa? Olet kyllä palstan kuvottavin ämmä pitkästä aikaa. Toivon, että mies jättää sinut perusteenaan sinun kuvottavat kakarasi, joiden kuolemaa hän kertoo toivoneensa joka päivä koko suhteenne ajan.
Näin yh-isänä lämmittää sydäntä tälläinen keskustelu. ei niinkään aloittajan toimesta vaan kaikkien vastanneiden taholta. kiitos tästä.
Todellisuus on, että harva ihminen pystyy rakastaan vieraan ihmisen lapsia. Se on vain iso tabu, josta ei saa puhua. Normaali ihminen kuvittelee pystyvänsä siihen, ennen kuin joutuu oikeasti tilanteeseen.
Toisen lapset ovat ihmisiä kuten kuka tahansa vastaan tuleva ihminen. Osasta pitää ja osasta ei. Joillain käy hyvä tuuri ja puolison lapseksi osuu sellainen, jonka kanssa tulee hyvin juttuun, joillain käy toisin.
Ilmeisesti naisilla on vaikeampi rakastaa miehen entisiä lapsia kuin miehillä naisten lapsia. Oletko ikinä kuullut kansantarinoita pahasta isäpuolesta? Niitä ei ole, sen sijaan paha äitipuoli on kaikkien tuntema hahmo pitkälle historiaan.
Tälle lienee biologinen selitys se, että nainen voi aina olla varma siitä, kuka lapsista on hänen omansa, ja siten tunnistaa muiden naisten jälkeläiset kilpailijoiksi hänen omalle lapselleen. Sen sijaan mies ei voi ikinä olla varma siitä, mikä lapsi on hänen (kun nyt puhutaan ihmisen muinaisesta asuinympäristöstä, jonka mukainen biologia meillä on yhä eli kivikaudesta jossa eleltiin pienissä yheisöissä ja naitiin ristiin rastiin).
Siksi jotta kumpikin sukupuoli voi varmistaa omien geeniensä siirtymisen eteenpäin, naisten kannattaa syrjiä toisten naisten lapsia ja miesten kannattaa suhtautua neutraalin hyväksyvästi lähiyhteisönsä lapsiin siltä varalta, että ne ovatkin hänen jälkeläisiään.
Eli ap älä kanna syyllisyyttä, yritä sen sijaan löytää käytännön ratkaisuja ja oppia suhtautumaan lapseen asiallisesti, jottei hän joudu syyttömänä kärsimään tilanteesta.
Alue: Aihe vapaa
Useimmat ihmiset pystyvät rakastamaan toisen lasta. Oletko muutenkin tunnekylmä ja kykenemätön rakastamaan? Rakkaus on pyyteetöntä, ei siihen liity lapsen äiti mitenkään. Joko sinulla on kyky rakkauteen tai ei. Jos ei, sen voi löytää tutkimalla itseään ja jalostamalla tunnereaktioitaan. :-)