Muita yksinäisiä nuoria aikuisia?

Olen yksin mutta vapaasta tahdosta, ei mua yksinolo ahdista. Mutta jotenkin tulen surulliseksi kun luen näitä yksinäisten aloituksia :/ Toivottavasti löydät kavereita! itse olen opiskelija ja en juurikaan puhu luokkalaisilleni koska en pidä heistä mutta he kuitenkin yrittävät lähentyä minua ja olen kuitenkin asiallinen heitä kohtaan.. mutta kieltäydyn illanistujaisista yms. "sosialisoinnista"

Mene jokin kerta baariin ja katso sieltä joku yksinäinen ihminen ja ala jutella :) valtaosa suomalaisista nyt vaan sattuu olemaan tuppisuita jne. että jos juttukaveria haluat niin se on vaan juteltava itse. Tai jos sulla oli nuoruudessa frendejä joiden kanssa olit hyvä ystävä niin etkö voisi vaikka soittaa tai jos olette facessa niin sen kautta vaihdella kuulumisia ja mahdollisesti sopia tapaamisen? Mä en oikeasti osaa auttaa koska en tiedä susta mitään ap mutta hanki vaikk harrastus ja siellä sit tuppaudut häpeilemättömästi jonkun ihmisen/ryhmän seuraan :) Sen kuitenkin sanon ettet varmasti ole yksin tämän asian kanssa.

Täällä 29-vuotias yksinäinen nainen. Oon ollut ilman kavereita "aina". Joka päivä haaveilen saavani kavereita (no on mulla pari tuttavaa kuitenkin), mutta ei ole vielä ainakaan löytynyt. Mutta ehkä tulevaisuudessa.

Täällä 22-vuotias nainen. Olen yksin tavallaan omasta "tahdosta", sillä en pysty muodostamaan ystävyyssuhteita pitkäaikaisen koulukiusaamisen takia, mikä on musertanut itsetunnon ja melkeinpä mielenterveyden kokonaan. Terapian avulla toivon pystyväni vielä joskus muodostamaan (ja ylläpitämään) ihmissuhteita kuten muutkin ihmiset sekä luottamaan ihmisiin (ja itseeni).

Jotenkin tuntuu että ei ne harrastuspiireissä solmitut kaveruudet oikein kestä :( Jää aika pinnallisiksi, koen että vähän kiusallisiksikin eikä muualla oikein pidetä yhteyttä...

Missä päin te muut olette? -Ap

Täällä yksi 25-vuotias. Muutin opiskeluiden jälkeen uuteen kaupunkiin ja nyt melkein vuoden täällä asuneena voin kertoa, että on ollut todella vaikea luoda uusia kaverisuhteita. Koulussa se kävi niin automaattisesti, kun oli samojen ihmisten kanssa lähes päivittäin tekemisissä. Nyt sellaista ei enää ole. Töissä kaikki ovat vähintään kymmenen vuotta vanhempia. Facebook-ryhmien kautta on kyllä tullut tavattua useampiakin ihmisiä, mutta ei niistä meinaa millään syntyä kunnon kaverisuhteita. Etenkin iltaisin ja viikonloppuisin sitä joskus havahtuu siihen, että aika yksin sitä on.

täsä mä olen.

pirkanmaa

Täällä myös 27v. nuori nainen ja uudeltamaalta

Olen 29-vuotias yksinäinen yh. Olen ollut hoitovapaalla ja sairastuin vakavasti ja olin pitkään sairauslomalla. Yhdessä välissä olin koulutuksessa 9kk, mutta sieltä ei jäänyt hyviä kavereita.... Olen myös ihan kiitettävästi tutustunut ihmisiin, esimerkiksi naapureihin ja netin kautta. Mutta suurin osa uusista kavereistani ovat muuttaneet toiselle seudulle ja kaveruus sitten jää! Itse en tykkää vain kirjoitella vaan haluan myös livenä nähdä kavereita. En mä aina ole yksinäinen, mutta olisi se kiva välillä että olisi seuraa juttuihin...ja masentaa jos laittaa jollekin uudelle tuttavuudelle viestiä ja häneltä jää vastaamatta tai ei ole aikaa mulle. Kyllä mä sen ymmärrän, mutta on niin vaikea saada ja pitää niitä ystäviä, varsinkin kun pitäisi vähällä vapaa-ajalla löytää sellaiset, jotka on samalla aaltopituudella edes jollain tavalla!

7, onko säpoa? :)

Sama ongelma.

Uusia tuttavuuksia kyllä löytää, jos netistä ihan kaveripohjalla hakee. Ongelmana on se, että usein ei tykätä samoista asioista.

Pitäisi siis jotenkin tosi rohkeasti kertoa mistä OIKEASTI tykkää ja MITÄ OIKEASTI tekee. Oli se sitten tyhmien sarjojen ylenkatsominen netflixistä tai jotain...

Niin siten voisi löytää niitä matseja, joiden kanssa on samanhenkistä tekemistä.

Tinder ynnämuut on vähän puutteellisia tässä hommassa. Ei ole kyse siitä etteikö osaamista ja etteikö halukkaita löydy, mutta näppärä kehittäjä tällaiselle palvelulle puuttuu.

Oon 20v ja kans melko yksinäinen. On mulla muutamia kavereita mutta suurin osa asuu toisilla paikkakunnilla opiskelujen takia ja tänne jääneitä en niin usein nää erinäisistä syistä.

En oo tällä hetkellä koulussa niin vaikee tutustua uusiin ihmisiin. Ala-asteella, yläasteella ja lukiossa se oli helpompaa kun näki samoja ihmisiä jatkuvasti ja oli "pakko" tutustua. Oon myös melko ujo enkä osaa tehdä "aloitetta"

Täällä myös yksi 28v pk-seudulta. Lapsia on yksi. Pyörin monessakin "harrastusporukassa", mutta en vaan osaa ystävystyä ihmisten kanssa. Pinnallisia tuttavuussuhteita on näistä syntynyt, mutta ei sellaisia, että voisi jonkun kanssa mennä vapaa-ajalla jonnekin (tämän harrastuspaikan ulkopuolella).

Kärsin aika pahasti tästä, koska koen olevani jotenkin ihmisenä epämiellyttävä - pakkohan tälle ystävättömyydelle on jokin syy olla. Minulla on myös taustalla koulukiusaamista ala-asteelta asti. Kiusaaminen on aina ollut sitä, että minut on jätetty kaikkien porukoiden ulkopuolelle. Olen siis käytännössä kasvanut tuntien itseni vääränlaiseksi ja kelpaamattomaksi. Ehkä se aiheuttaa sen, että joskus yritän usein sitten liikaa.

Moikka ap! Olen saman ikäinen kanssasi ja koen myös ystävien saannin vaikeaksi. Asun valitettavasti ulkomailla mutta kesäisin lomailee Suomessa. Eli en ehkä ole hyvä ehdokas sinulle.

Vierailija kirjoitti:

7, onko säpoa? :)

Pistin tän keskustelun jemmaan. Täytyy tehdä joku sähköpostin minkä voi täällä jakaa :)

Löytyisköhän uusia mukaan ja bongaako ap enää keskusteluunsa "pitkän" ajan jälkeen