Miten nuorilla naisilla on varaa luksustuotteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä ilmiö (ainakin Helsingissä) on mahdollista? Muutin tänne vuosi sitten opiskelujen perässä, ja kaikki pukeutuvat aivan erilailla kuin kotopuolessa. Todella monella naisella 20-26v on luksustuotteita ja merkkejä päästä varpaisiin. Tiedän parikin tuttua koulusta, jotka eivät käy edes töissä rahoittaakseen elämäänsä, mutta silti löytyy pätäkkää millä mällätä. Toisellakin joulun jälkeen uusi chanelin laukku, uggsit ja ties mikä kallis takki merkki (unohdin sen nimen). Nämä samat naiset käyvät myös joka viikonloppu ravintoloissa, tekevät useita reissuja vuodessa sekä harrastavat kalliisti.

Miten minulla ei ole varaa tuollaiseen elämäntyyliin? Teen töitä 15h viikossa ja loput ajasta opiskelen.

Tämä ap:n viesti on kyllä aika sekainen.

Yhden kautta hän kirjoittaa että kaikki  Helsingissä pukeutuvat aivan erilailla kuin kotopuolessa, todella monella naisella on luksustuotteita ja merkkivaatteita päästä varpaisiin. Ap on jopa tarkkaan voinut iättää tarkoittamansa ryhmän, 20-26 vuotiaat naiset.

Ja toisen kautta vaikuttaa olevan niin että ainoat joihin ap voi vähänkin tarkemmin referoida ovat pari  (kaksi?) tuttua koulusta.

Tämä ekvaatio ei kyllä minulla mene yksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa verottaja pitää huolen siitä, ettei aikuisille lapsilleen kannata antaa rahaa vaan tavaraa, palveluita ja matkoja. 

Ja asuntoja. Ahkerille lapsukaisille :)

Asunnosta joutuu maksamaan lahjaveron. 

No eiköhän sillä teidän lissulla ole varaa kun olette koko ikänsä pistäneet pientä pesämunaa sinne lissun tilille.

Ystäväni menetti aikanaan yöunensa kun kuuli että tyttären laukku oli tonnin luokkaa. Ihan vaan siksi että hän tiesi ettei tytöllä mitenkään päin voinut olla varaa laukkuun. Tästä on jo muutama vuosi. Loppujen lopuksi ystäväni joutui maksamaan tyttären kerryttämät velat pienistä tuloistaan. Niin että olihan se sitten loppujen lopuksi totta kun tyttö oli kaikille kertonut että äiti maksaa. Äiti vaan ei sitä tiennyt että näin tulee käymään. 

Mä elin aina kuin viimeistä päivää yo:lla opiskelevana yh:na. Ok, kaupungin asunto ja jatkuva työssäkäynti opiskeluaikana takasi ok tilanteen. Sitten oli opintolaina, elatusmaksut, stockkan exclusive, master card, american express. Sitten kun tuli ensimmäisen kerran maksuvaikeuksia Stockan exlusiven kanssa, niin puhuin ne pyörryksiin ja luottoa vain nostettiin. Mä en edes ostanut mitään niin luxusta, mutta tasokkaissa baareissa piti käydä ja joskus lapsen kanssa sunny beachilla. Sitten joskus piti sisustaa ihan vain Ikealla. En ostanut luxus laukkuja mutta elin elämääni. Ehkä olisin voinut olla viisaampi mutta oikeastaan mitään en kadu!

Mun tytär on ollut töissä koko opiskeluajan. Hän ostaa merkkilaukut ulkomailta mistä ne saa vähän halvemmalla . Merkkiliikkeistä toki suoraan

No olen itse 29v ja jo valmistunut koulusta kolmisen vuotta sitten. Mulla on myös 10v lapsi ja monen monta kertaa joku on jaksanut ihmetellä miten mulla on ollut varaa kaikkeen, koska on mulla on vielä yksi huolettava.

Olen varakkaan suvun lapsi. Mä olen saanut aika ison perinnön jo alaikäisenä ja toisen sitten parikymppisenä. Vanhempani kyllä elävät, mutta perintöä sain iäkkäiltä ja lapsettomilta sukulaisilta.

Olen töissä naisvaltaisella matalapalkkaisella alalla. Palkka kattaa kyllä hyvin peruselämisen ja voisin ihan hyvin elää pelkällä palkalla, mutta sillä ei kyllä kovin leveästi eläisi.

Asun uudessa velattomassa omakotitalossa.

Miesystäväni, joka ei vielä asu kanssamme, on suurituloinen, mutta maksan kyllä itse omat viuluni. Mies on maksanut mulle jotain random ostoksia joskus.

No ko oon rikas bitch

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa verottaja pitää huolen siitä, ettei aikuisille lapsilleen kannata antaa rahaa vaan tavaraa, palveluita ja matkoja. 

Myöskin tavaran ja palvelujen suhteen on yläraja kuinka paljon voi antaa. Lahja on lahja oli se sitten rahana tai tavarana ja siitä pitää maksaa lahjaveroa kun se on tarpeeksi kallis. 

Tuokin on totta. Mutta esimerkiksi lapsensa laskuja voi maksaa, maksaa hänen kampaamokäyntinsä, kuntosalikorttinsa, ostaa ruokaa, ostaa vaatteita, huonekalut ja niitä merkkilaukkuja sekä ostaa myös lomamatkan. Näitä voi tehdä aika rajattomasti, kunhan ei osta mitään riivatun kallista antiikkitaulua. 

Mistä verottaja saisi koskaan tietää mistään antiikkitaulusta? Kyllä sitä voi lapsilleen ostaa tavaraa, matkoja tms vaikka sadalla tonnilla vuodessa ja verottajan on ihan mahdoton tätä saada ikinä tietää.

Vai pysäytteleekö joku verokarhu kaikki vuittonia kantavat alle 35v naiset ja kysyy, kukas laukun on maksanut ?

Eihän verottaja voi millään saada koskaan tietoonsa kuinka paljon jollekin iiro-elmerille on maksettu vaatteita, salikortteja, elektroniikkaa ja Balin matkoja.

Asunnon voi ostaa itselleen ja lapsi voi asua siinä hamaan tappiin asti kuin omassaan. Tai asunnon voi ostaa ja lapsi ottaa vanhemmiltaan vaikkapa 300t lainan jota alkaa sitten lyhentämään kun menee töihin ja maksaa lainaa isän tilille, mutta käytännössä isän nimellä oleva tili onkin sen lapsen käytössä.

Verottaja ei voi millään saada tietoonsa sitä, paljonko joku henkilö saa lahjana tavaraa tms. Kyllä pitäisi käynnistää ihan suuren luokan rikostutkinta ja sellaista ei käynnistetä, ellei kyseessä olisi joku mittava veropetos. Yksityishenkilöiden välisiä asioita ei lähdetä juurikaan tutkimaan, ellei asianosaiset sitä itse pyydä.

Voin myös kertoa, että verottajalla ei ole mitään mielenkiintoa ja tarvetta lähteä tutkimaan vanhemman antamia lahjoja lapselleen. Yleensä tällaisiin tutkintoihin ei heru edes lupia.

Varakkaat perheet ovat myös aina niin fiksuja, että he osaavat kyllä hoitaa hommansa niin, että jos verottaja kiinnostuu asioista niin heillä on aina takaportti just in case.

Jos Pekka 19v lähtee opiskelemaan insinööriksi turkuun ja isi ostaa sieltä itselleen kivan kaksion ja maksaa asumiskulut, mutta käytännössä asunto on Pekan ja Pekka saa asua siellä niin kauan kuin on tarve.

Pekan äiti ostaa kaikki uudet huonekalut ja kallista elektroniikkaa mukaanlukien 3000e macbook ja monen tonnin äänentoistolaitteet yms. Parkkipaikalla seisoo myös tuliterä auto, joka on ostettu Pekalle, mutta auto on vain muodon vuoksi Pekan isän nimissä ja Pekka on käyttäjä.

Vanhemmat maksavat myös Pekalle vuosittain pari ulkomaan matkaa ja äiti vie Pekkaa kaupungille ja maksaa aina kaikki Pekan hienot vaatteet. Joulupukki sitten tuo Salikortin ja uuden kännykän. Ohikulkumatkalla Pekan mummo tykkää käydä täyttämässä Pekan jääkaapin.

Eli ei ole mitään miksi verottajalla olisi aihetta puuttua.. ja edes KIINNOSTUSTA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28: Olet mieleltäsi sairas, jos kuvittelet, ettet olisi voinut tutustua Helsingissä muunlaisiin ihmisiin.

Hesassa ihmiset on muutenkin niin ylpeitä. Ei kiinnosta se pääkaupungin elämäntyyli ei sitten pätkääkään. Kaikki omasta kaupungistani muuttaneetkin muistavat aina korostaa kotona käydessään, millaista siellä hienossa ja upeessa Helsingissä on. Ihan kuin en itse olisi koskaan käynyt... En tykännyt.

No eihän sinne Hesaan haluakkaan kun nämä parikymppiset muijat. Samanlainen statuskysymys kun joku iphone, jota ei ymmärrä kun iphonen käyttäjät. Ja itse Hesalaiset ei paremmasta tiedä. Toiset ostaa 100k omakotitalon ja ajaa omalla autolla 30min työmatkan ja toiset ostaa 200k kämäsen yksiön Hesasta ja istuu sen 30min metrossa. Elämä on valintoja.

Huutonetissä on iphone 5 myynnissä ja ilmoituksessa luki, että ei ole ollut kuin pari kuukautta käytössä meidän neidillä, koska neiti halusi iphone 6 niin jäi nyt ylimääräiseksi. Eli jos neiti haluaa LVn laukun niin isi kyllä ostaa...

Me asutaan kantakaupungissa. Kävi hyvä tuuri kun kummatkin mieheni kanssa ostettiin hyvään aikaan ensiasunnot, kun muutettiin yhteen laitettiin toinen vuokralle ja sitten myytiin kummatkin ja ostettiin iso koti.

Taloyhtiö hyvä, yhtiövastike minimaalinen ja lainat ovat kohta kuitattu, tänä vuonna.

Monen mielestä olemme rikkaita, meillä ei ole mitään muuta omaisuutta kuin koti. Ei autoa, ei kesämökkiä, ei mitään.

Koti on sisustettu ystävän avustuksella, joka on sisustussuunnittelija ja huonekaluissa iso osa on talonpoikaisantiikkia joka on saatu perintönä ja käytettynä ostettua Artekkia. Sijoitamme laatuun ja ostamme vaan mistä tykkäämme.

Tytär haluaa vaikka mitä ja hän muutama vuosi sitten liittyi alueemme fb ryhmään ja myi kotoa tarpeetonta ja sai rahaa ja osti haluamansa Kalevala Korun. Se kävi niin helposti että sitten jatkoi myymistään ja osti Vuittonin laukun.

Seuraava projekti olikin Chanelin laukku. Sitä varten hommasi luvan taloyhtiöltä, hoiti kierrätyshyllyn ja myi sinne tulleet tavarat ja mitä naapurit suoraan lahjoittivat.

Kävi sitten viime vuonna syyslomalla Pariisissa hakemassa laukun.

Oppi rahankäyttöä ihan älyttömästi. Eipä hengaa juomassa lattea vaan treffailevat vuoronperään kavereiden luona. Meillä kun olivat, ostivat pakastepullaa , tekivät laskiaispullia ja vaahtokarkkikaakaota. Rahaa kuluu porukalta yht 5 e.

Haluaa ostaa ikuisuusmerkkejä, nyt on suunnitelmissa Rolexin kello. Tai Cartier, tai kummatkin.

Nyt on ikääkin sen verran , voi hakea kesätöihin.

Ja rahat aikoo säästää asuntoon.

Mies 29v ja 1v kirjoitti:

Nuorten naisten on paljon helpompi päästä matalan kynnyksen palvelutöihin. Miehille jää sellaiset työt, jotka vaativat rohkeutta ja suorituskykyä, kuten lumenluonti ja muuttohommat.

Sarkasmi, vaikea taitolaji. Siksipä niin moni alapeukutti ylläolevaa viestiä, koska sitä ei tajuttu sarkasmiksi.

Psykolingvistikko Roger J. Kreuz (1996) määrittelee viisi piirrettä, joista sarkasmin voi tunnistaa:

todellisuudenvastaisuus (esimerkiksi koiranilmalla lausuttu ”Kaunis ilma tänään”)

vahva liioittelu (tarjoilijaa kauan odoteltua lausuttu ”Täällähän on aivan loistava palvelu”)

varmistavan kysymyksen käyttö (juurihoidon jälkeen lausuttu ”Taisit nauttia siitä, vai mitä?”)

suora vihje (kuten: ”Rakastan tätä luentoa – jos valehdellaan”)

kineettiset ja prosodiset vihjeet (silmien pyörittely, silmänisku, ironinen äänensävy)

Sarkasmi on sitä ymmärrettävämpää, mitä paremmin kuulija tuntee sanojan. Ilman tietoa sanojan todellisista mielipiteistä sarkasmi voidaan erehdyksessä käsittää vilpittömänä mielipiteenä. Esimerkiksi kannabiksen vaaroja kauhistelevan lausahduksen tulkinta riippuu siitä, tietääkö kuulija sanojan olevan kannabiksen kannattaja vai vastustaja.

Joissain tutkimuksissa jo kolmevuotiaiden lasten on havaittu ymmärtäneen sarkasmia. Ranskankielisillä lapsilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että viisivuotiaat lapset ymmärsivät sarkasmin, kun siihen liittyi sarkastinen äänenkorkeuden vaihtelu. Yli seitsemänvuotiaat lapset ymmärsivät sarkasmin asiayhteydestä ilman äänenvaihteluakin.

1. Varakkaat ja avokätiset vanhemmat

2. Nostetaan opintotukea ja lainaa sekä käydään töissä. Asutaan vanhempien nurkissa ilmaiseksi

3. Poikaystävä tai mies kustantaa

4. Pikavipeillä ja luotolla

Vierailija kirjoitti:

1. Varakkaat ja avokätiset vanhemmat

2. Nostetaan opintotukea ja lainaa sekä käydään töissä. Asutaan vanhempien nurkissa ilmaiseksi

3. Poikaystävä tai mies kustantaa

4. Pikavipeillä ja luotolla

5. tehnyt rahaa muutoin [x]

Hyvä markkinarako, kuten tavataan sanoa!

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan kantakaupungissa. Kävi hyvä tuuri kun kummatkin mieheni kanssa ostettiin hyvään aikaan ensiasunnot, kun muutettiin yhteen laitettiin toinen vuokralle ja sitten myytiin kummatkin ja ostettiin iso koti.

Taloyhtiö hyvä, yhtiövastike minimaalinen ja lainat ovat kohta kuitattu, tänä vuonna.

Monen mielestä olemme rikkaita, meillä ei ole mitään muuta omaisuutta kuin koti. Ei autoa, ei kesämökkiä, ei mitään.

Koti on sisustettu ystävän avustuksella, joka on sisustussuunnittelija ja huonekaluissa iso osa on talonpoikaisantiikkia joka on saatu perintönä ja käytettynä ostettua Artekkia. Sijoitamme laatuun ja ostamme vaan mistä tykkäämme.

Tytär haluaa vaikka mitä ja hän muutama vuosi sitten liittyi alueemme fb ryhmään ja myi kotoa tarpeetonta ja sai rahaa ja osti haluamansa Kalevala Korun. Se kävi niin helposti että sitten jatkoi myymistään ja osti Vuittonin laukun.

Seuraava projekti olikin Chanelin laukku. Sitä varten hommasi luvan taloyhtiöltä, hoiti kierrätyshyllyn ja myi sinne tulleet tavarat ja mitä naapurit suoraan lahjoittivat.

Kävi sitten viime vuonna syyslomalla Pariisissa hakemassa laukun.

Oppi rahankäyttöä ihan älyttömästi. Eipä hengaa juomassa lattea vaan treffailevat vuoronperään kavereiden luona. Meillä kun olivat, ostivat pakastepullaa , tekivät laskiaispullia ja vaahtokarkkikaakaota. Rahaa kuluu porukalta yht 5 e.

Haluaa ostaa ikuisuusmerkkejä, nyt on suunnitelmissa Rolexin kello. Tai Cartier, tai kummatkin.

Nyt on ikääkin sen verran , voi hakea kesätöihin.

Ja rahat aikoo säästää asuntoon.

Sekö on rahankäytön oppimista kun hankkii Pariisisista jonkun laukun? Kyllä ihmiset ovat täysin sekaisin, täysin sekaisin.

Siitä on jo aikaa 20 vuotta, mutta muutin opiskelemaan Hkiin. Kävin töissä opintojen ohessa ja asuin kälyisessä solussa metron varrella, kirjat lainasin kirjastosta, ruokana milloin mitäkin halpaa, vaatteet kirppiksiltä, joskus ravintolassa muutamalla. Ei ollut varaa matkustella eikä harrastaa mitään erikoista,  elämä oli vain kituuttamista päivästä toiseen eikä säästöön jäänyt koskaan mitään.  

Muilla kavereilla oli vanhemmat, jotka tuki opintoja tai sukulaisia & opiskeluaika heillä oli niin erilaista ja mukavaa. Joillakin oli miesystävät, jotka maksoi matkoja tai kustansi autoja (!) tms. Mulla lähinnä huonot muistot ja kadun sitä, että lähdin ylipäänsä Hkiin silloin opiskelemaan. Joku pienempi paikka olisi ollut varattomalle paljon inhimillisempi. 

Vähän myöhemmin kävi tuuri, että pääsin yksiöön asumaan lähes samalla hintaa ns. paremmalle seudulle, mutta olin jo niin kyllästynyt kaupunkiin ja ainaiseen rahattomuuteen, että muutin pois kaupungista ja oli kyllä elämäni paras päätös. Täällä maalla pienipalkkaisena pärjää paljon paremmin ja elämänlaatu on aivan toista.

Ap:lla on nyt ongelma omassa päässä. Kaikki rahankäyttö lähtee taloudenpidosta. Kun jättää paljon turhaa pois, on varaa vaikka mihin. A) viina, siideri ja kalja eivät ole pakollisia b) jos ei tupakoi, niin säästyy monen merkkilaukun hinta. Pelkästään noilla kahdella jutulla saa jo vaikka mitä.

Onhan sitä varaa työssäkäyvillä varsinkin, jos kaikki rahat niin käyttää ja muuten elää halvalla, kun ei tarvitse huolehtia muista (lapsista). Ja tämä on ok, kun omia rahojaan käyttää eikä yhteiskunnan.