Lue keskustelun säännöt.
Onko toisella kierroksella oleva, lapsia hankkinut isimies "käytetty" mies, jota kannattaa varoa?
13.01.2016 |
Itse valitsisin kahdesta muuten kiinnostavasta miehestä aina lapsettoman miehen ennen isimiestä. Mites muut?
Kommentit (65)
41/65
|
13.01.2016 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Haluaisin nimenomaan "isimiehen". N25 vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä sitä oikeaa "wt-porukkaa". Kutsutaan lapsia pershedelmiksi ja aikuisia miehiä käytetyiksi. Ajatus- ja elämismaailma, ihmisten kunnioitus on kyllä hakusessa monella...
Lapsettomat sitten innolla peukuttaa, kun on vuosikausia tuntenut alemmuutta, kun ei edes kumppania löydy.
???
Mäkin olen ollut jo 10v naimisissa, ja niin on mun tuntemat muutkin velat naimisissa, siis.
Jonkinlaista alemmuuttahan nämä viestit ilmentävät. On niin suuri tarve esineellistää ja haukkua lapsia ja isiä. Aika säälittävää rupusakkia täällä. Kamalan kuuloista, kun joku kirjoittaa "kakarat" tai "tossu" tai "pershedelmä". t. ydinperheen äiti
Ydinperheen äidille tiedoksi, että kaikki eivät todellakaan jaa noita teikäläisten lisääntymisarvoja. Minusta lasten hankinta on esimerkiksi suurempi julmuus kuin raiskaus saksilla.
Ymmärrätkö, miten kyvyttömältä ajattelijalta vaikutat, kun turvaudut eriävien mielipiteiden medikalisoimiseen? Antinatalismi on erittäin hyvin perusteltu kanta.
Antinatalismi on täysin aukottomasti perusteltu moraalinen kanta, mutta lisääntyjien aivot räjähtäisi, jos ne tajuaisi mitä ne on oikeasti menneet tekemään, ja vielä viattomille puolustuskyvyttömille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Ikäraja menee tuossa 30 - 35 vuoden paikkeilla. Jos nuorempi, niin ehdottomasti ilman lapsia. Jos taas vanhempi, niin lapseton vain siinä tapauksessa, että on ollut pitkässä (yli 7 vuotta) parisuhteessa. Yli kolmevitoset jos eivät ole pitemmässä parisuhteessa olleet, niin ei niistä ole siihen vastakaan. Ja jos lapsia, niin todennäköisesti vastuutakin jo oppinut.
Ensinnäkin, mistä voit tietää, kuinka pitkiä suhteita sillä miehellä oikeasti on taustalla? Ja toiseksi, millaista vastuuta se on, että jätetään perhe ja ryhdytään elämään uutta nuoruutta, kun ei se perhe-elämä ollutkaan kivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä sitä oikeaa "wt-porukkaa". Kutsutaan lapsia pershedelmiksi ja aikuisia miehiä käytetyiksi. Ajatus- ja elämismaailma, ihmisten kunnioitus on kyllä hakusessa monella...
Lapsettomat sitten innolla peukuttaa, kun on vuosikausia tuntenut alemmuutta, kun ei edes kumppania löydy.
???
Mäkin olen ollut jo 10v naimisissa, ja niin on mun tuntemat muutkin velat naimisissa, siis.
Jonkinlaista alemmuuttahan nämä viestit ilmentävät. On niin suuri tarve esineellistää ja haukkua lapsia ja isiä. Aika säälittävää rupusakkia täällä. Kamalan kuuloista, kun joku kirjoittaa "kakarat" tai "tossu" tai "pershedelmä". t. ydinperheen äiti
Ydinperheen äidille tiedoksi, että kaikki eivät todellakaan jaa noita teikäläisten lisääntymisarvoja. Minusta lasten hankinta on esimerkiksi suurempi julmuus kuin raiskaus saksilla.
Ymmärrätkö, miten kyvyttömältä ajattelijalta vaikutat, kun turvaudut eriävien mielipiteiden medikalisoimiseen? Antinatalismi on erittäin hyvin perusteltu kanta.
Antinatalismi on täysin aukottomasti perusteltu moraalinen kanta, mutta lisääntyjien aivot räjähtäisi, jos ne tajuaisi mitä ne on oikeasti menneet tekemään, ja vielä viattomille puolustuskyvyttömille lapsille.
Totta. Valitettavasti juuri kukaan ei psykologisesti kykene hyväksymään tätä kantaa, jos hän jo valmiiksi haluaa lapsia. Antinatalismi on perusteltu hyvin, mutta sen lopputulos on niin arkiuskomusten vastainen, että se on helppo hylätä ihan perusteluista riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäraja menee tuossa 30 - 35 vuoden paikkeilla. Jos nuorempi, niin ehdottomasti ilman lapsia. Jos taas vanhempi, niin lapseton vain siinä tapauksessa, että on ollut pitkässä (yli 7 vuotta) parisuhteessa. Yli kolmevitoset jos eivät ole pitemmässä parisuhteessa olleet, niin ei niistä ole siihen vastakaan. Ja jos lapsia, niin todennäköisesti vastuutakin jo oppinut.
Ensinnäkin, mistä voit tietää, kuinka pitkiä suhteita sillä miehellä oikeasti on taustalla? Ja toiseksi, millaista vastuuta se on, että jätetään perhe ja ryhdytään elämään uutta nuoruutta, kun ei se perhe-elämä ollutkaan kivaa?
No hei, kyllä minä ajattelin jutella sen miehen kanssa, ennenkuin päätän suhteesta. Eiköhän ne suhteen pituudet selviä siinä ja tuskin se minua etsisikään, jos kadonnutta nuoruutta perhe-elämän sijaan hakisi. Samoissa keskusteluissa sekin selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi isimiehet. Ensinnäkin ovat niin tossuja, että yleensä ovat suostunert lapsentekoon, koska nainen halusi. Sitten eivät edes osaa tai halua olla isejä. Munattomia miehiä kaiken kaikkiaan ja epäseksikkäitäkin.
No onpas sinulla julma näkemys. Eli miehet vain suostuvat naisen mieliksi isäksi? He eivät itse voi haluta lapsia? Eikä se ero välttämättä liity mitenkään isänä olemiseen. Lasten äidin kanssa sitä ollaan naimisissa ja joskus se vain käy ylivoimaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäraja menee tuossa 30 - 35 vuoden paikkeilla. Jos nuorempi, niin ehdottomasti ilman lapsia. Jos taas vanhempi, niin lapseton vain siinä tapauksessa, että on ollut pitkässä (yli 7 vuotta) parisuhteessa. Yli kolmevitoset jos eivät ole pitemmässä parisuhteessa olleet, niin ei niistä ole siihen vastakaan. Ja jos lapsia, niin todennäköisesti vastuutakin jo oppinut.
Ensinnäkin, mistä voit tietää, kuinka pitkiä suhteita sillä miehellä oikeasti on taustalla? Ja toiseksi, millaista vastuuta se on, että jätetään perhe ja ryhdytään elämään uutta nuoruutta, kun ei se perhe-elämä ollutkaan kivaa?
No hei, kyllä minä ajattelin jutella sen miehen kanssa, ennenkuin päätän suhteesta. Eiköhän ne suhteen pituudet selviä siinä ja tuskin se minua etsisikään, jos kadonnutta nuoruutta perhe-elämän sijaan hakisi. Samoissa keskusteluissa sekin selviää.
Ja mitäs sitten, kun se mies ei puhu sinulle totta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäraja menee tuossa 30 - 35 vuoden paikkeilla. Jos nuorempi, niin ehdottomasti ilman lapsia. Jos taas vanhempi, niin lapseton vain siinä tapauksessa, että on ollut pitkässä (yli 7 vuotta) parisuhteessa. Yli kolmevitoset jos eivät ole pitemmässä parisuhteessa olleet, niin ei niistä ole siihen vastakaan. Ja jos lapsia, niin todennäköisesti vastuutakin jo oppinut.
Ensinnäkin, mistä voit tietää, kuinka pitkiä suhteita sillä miehellä oikeasti on taustalla? Ja toiseksi, millaista vastuuta se on, että jätetään perhe ja ryhdytään elämään uutta nuoruutta, kun ei se perhe-elämä ollutkaan kivaa?
No hei, kyllä minä ajattelin jutella sen miehen kanssa, ennenkuin päätän suhteesta. Eiköhän ne suhteen pituudet selviä siinä ja tuskin se minua etsisikään, jos kadonnutta nuoruutta perhe-elämän sijaan hakisi. Samoissa keskusteluissa sekin selviää.
Ja mitäs sitten, kun se mies ei puhu sinulle totta?
Mikä tässä niin vaikeaa? Paskanpuhujat saavat tietysti lähtökäskyn. Mun suhteet kun kuules ovat pidempiä kuin yhden yön ja yhden yön suhteisiin mun kanssa ei varmaan kannata ryhtyä, ellei sitten halua sohvalla nukkumiseen sitä yötä käyttää. Kyllä nyt muutamassa viikossa luonne selviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäraja menee tuossa 30 - 35 vuoden paikkeilla. Jos nuorempi, niin ehdottomasti ilman lapsia. Jos taas vanhempi, niin lapseton vain siinä tapauksessa, että on ollut pitkässä (yli 7 vuotta) parisuhteessa. Yli kolmevitoset jos eivät ole pitemmässä parisuhteessa olleet, niin ei niistä ole siihen vastakaan. Ja jos lapsia, niin todennäköisesti vastuutakin jo oppinut.
Ensinnäkin, mistä voit tietää, kuinka pitkiä suhteita sillä miehellä oikeasti on taustalla? Ja toiseksi, millaista vastuuta se on, että jätetään perhe ja ryhdytään elämään uutta nuoruutta, kun ei se perhe-elämä ollutkaan kivaa?
No hei, kyllä minä ajattelin jutella sen miehen kanssa, ennenkuin päätän suhteesta. Eiköhän ne suhteen pituudet selviä siinä ja tuskin se minua etsisikään, jos kadonnutta nuoruutta perhe-elämän sijaan hakisi. Samoissa keskusteluissa sekin selviää.
Ja mitäs sitten, kun se mies ei puhu sinulle totta?
Mikä tässä niin vaikeaa? Paskanpuhujat saavat tietysti lähtökäskyn. Mun suhteet kun kuules ovat pidempiä kuin yhden yön ja yhden yön suhteisiin mun kanssa ei varmaan kannata ryhtyä, ellei sitten halua sohvalla nukkumiseen sitä yötä käyttää. Kyllä nyt muutamassa viikossa luonne selviää.
No itselleni käynyt niin, että pikkuhiljaa vuosien kuluessa paljastui miehen todelliset taustat. Oli mm elänyt parisuhteessa toisen naisen kanssa, kun aloimme seurustella. Kuvioissa muitakin naisia. Valehdellut sumeilematta mm harrastuksistaan ja perheestään jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin on että vakiintuneessa parisuhteessa nainen ottaa puheeksi lastenteon, harvemmin mies (väestöliiton mukaan). Mies sitten höveliyttään lähtee mukaan ja myöhemmin nelikymppisenä vihdoinkin ymmärtää kuinka tuli töpeksittyä.
Ihmissuvun jatkumisen kannalta tuo ymmärrys tulee onneksi aivan liian myöhään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäraja menee tuossa 30 - 35 vuoden paikkeilla. Jos nuorempi, niin ehdottomasti ilman lapsia. Jos taas vanhempi, niin lapseton vain siinä tapauksessa, että on ollut pitkässä (yli 7 vuotta) parisuhteessa. Yli kolmevitoset jos eivät ole pitemmässä parisuhteessa olleet, niin ei niistä ole siihen vastakaan. Ja jos lapsia, niin todennäköisesti vastuutakin jo oppinut.
Ensinnäkin, mistä voit tietää, kuinka pitkiä suhteita sillä miehellä oikeasti on taustalla? Ja toiseksi, millaista vastuuta se on, että jätetään perhe ja ryhdytään elämään uutta nuoruutta, kun ei se perhe-elämä ollutkaan kivaa?
No hei, kyllä minä ajattelin jutella sen miehen kanssa, ennenkuin päätän suhteesta. Eiköhän ne suhteen pituudet selviä siinä ja tuskin se minua etsisikään, jos kadonnutta nuoruutta perhe-elämän sijaan hakisi. Samoissa keskusteluissa sekin selviää.
Ja mitäs sitten, kun se mies ei puhu sinulle totta?
Mikä tässä niin vaikeaa? Paskanpuhujat saavat tietysti lähtökäskyn. Mun suhteet kun kuules ovat pidempiä kuin yhden yön ja yhden yön suhteisiin mun kanssa ei varmaan kannata ryhtyä, ellei sitten halua sohvalla nukkumiseen sitä yötä käyttää. Kyllä nyt muutamassa viikossa luonne selviää.
No itselleni käynyt niin, että pikkuhiljaa vuosien kuluessa paljastui miehen todelliset taustat. Oli mm elänyt parisuhteessa toisen naisen kanssa, kun aloimme seurustella. Kuvioissa muitakin naisia. Valehdellut sumeilematta mm harrastuksistaan ja perheestään jne.
Nyt ymmärrän. Tokihan valheilla voi hetkeksi päästä eteenpäin, mutta lentäisi ensimmäisestä kiinnijäännistä kuin leppäkeihäs pihalle. Sullahan on tainnut sattua oikein kunnen sumuttaja kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on että vakiintuneessa parisuhteessa nainen ottaa puheeksi lastenteon, harvemmin mies (väestöliiton mukaan). Mies sitten höveliyttään lähtee mukaan ja myöhemmin nelikymppisenä vihdoinkin ymmärtää kuinka tuli töpeksittyä.
Ihmissuvun jatkumisen kannalta tuo ymmärrys tulee onneksi aivan liian myöhään.
Mieheni otti puheeksi lapsenteon jo kolmannella tapaamisella. Kun yli 10 vuoden suhteen jälkeen saimme lapsen, hän ei ollutkaan kiinnostunut perhe-elämästä. Sittemmin paljastui, että se lapsista puhuminen taisi olla vain yksi niistä naruista, joista vetää, että sai naisia suhteisiin kanssaan. En siis ollut ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäraja menee tuossa 30 - 35 vuoden paikkeilla. Jos nuorempi, niin ehdottomasti ilman lapsia. Jos taas vanhempi, niin lapseton vain siinä tapauksessa, että on ollut pitkässä (yli 7 vuotta) parisuhteessa. Yli kolmevitoset jos eivät ole pitemmässä parisuhteessa olleet, niin ei niistä ole siihen vastakaan. Ja jos lapsia, niin todennäköisesti vastuutakin jo oppinut.
Ensinnäkin, mistä voit tietää, kuinka pitkiä suhteita sillä miehellä oikeasti on taustalla? Ja toiseksi, millaista vastuuta se on, että jätetään perhe ja ryhdytään elämään uutta nuoruutta, kun ei se perhe-elämä ollutkaan kivaa?
No hei, kyllä minä ajattelin jutella sen miehen kanssa, ennenkuin päätän suhteesta. Eiköhän ne suhteen pituudet selviä siinä ja tuskin se minua etsisikään, jos kadonnutta nuoruutta perhe-elämän sijaan hakisi. Samoissa keskusteluissa sekin selviää.
Ja mitäs sitten, kun se mies ei puhu sinulle totta?
Mikä tässä niin vaikeaa? Paskanpuhujat saavat tietysti lähtökäskyn. Mun suhteet kun kuules ovat pidempiä kuin yhden yön ja yhden yön suhteisiin mun kanssa ei varmaan kannata ryhtyä, ellei sitten halua sohvalla nukkumiseen sitä yötä käyttää. Kyllä nyt muutamassa viikossa luonne selviää.
No itselleni käynyt niin, että pikkuhiljaa vuosien kuluessa paljastui miehen todelliset taustat. Oli mm elänyt parisuhteessa toisen naisen kanssa, kun aloimme seurustella. Kuvioissa muitakin naisia. Valehdellut sumeilematta mm harrastuksistaan ja perheestään jne.
Nyt ymmärrän. Tokihan valheilla voi hetkeksi päästä eteenpäin, mutta lentäisi ensimmäisestä kiinnijäännistä kuin leppäkeihäs pihalle. Sullahan on tainnut sattua oikein kunnen sumuttaja kohdalle.
Ja hänen perheensä ja ystävänsä menivät mukaan samaan sumutukseen. Eivät kertoneet minulle asioiden todellista laitaa kuin vasta suhteemme päätyttyä siihen, kun paljastui hänen lukuisat rinnakaissuhdeviritelmänsä. Ystävätkin kertoivat vuolaasti, miten ihmettelivät, kun mies alussa tuli minun kanssani heidän luonaan käymään, kun kuukautta aiemmin olivat hääkutsun lähettäneet hänen ja avovaimonsa osoitteeseen. .. yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluiten lapseton, mutta en juokse karkuun jos muuten kaikinpuolin hyvältä vaikuttava mies on eronnut ja lapsiakin on... :) tai yh tai leski. Ihmiset tekevät virheitä, aina ei osu "ekalla" oikeaan. Lisäksi eron syyt voivat olla monenlaiset, aina ei vika ole miehessä ja kyvyttömyydessä isyyteen/perhe-elämään. -N27
Vierailija kirjoitti:
Mieluiten lapseton, mutta en juokse karkuun jos muuten kaikinpuolin hyvältä vaikuttava mies on eronnut ja lapsiakin on... :) tai yh tai leski. Ihmiset tekevät virheitä, aina ei osu "ekalla" oikeaan. Lisäksi eron syyt voivat olla monenlaiset, aina ei vika ole miehessä ja kyvyttömyydessä isyyteen/perhe-elämään. -N27
Kyllä se vika on yleensä siinä miehessä, valitettavasti:( yleensä ne kiltit ja lutuset miehet on ihan skitsoja kännissä ja hakkaa vaimoja ( olen nähnyt ja kuullut) jos mies on joutunut pihalle jo yhdestä parisuhteesta en ainakaan minä halua edes kokeilla mikä miehessä oli vialla. Eihän nyt kukaan halua hajoittaa perhettä turhaan, kyllä siihen on ollut jokin painava syy.
Itse olen avoliitossa yhden pienen lapsen isän kanssa. En olisi uskonut kuinka raskasta tämä onkaan. Elämme lapsen äidin tahdon mukaan. Isä on aina kiireinen, työreissuja jne. Minä hoidan pääasiassa lapsen hoidon kokonaan, kun hän luonamme. Omia menoja ei minulla saa olla lapsiviikollamme, mitään sanomisia lapseen liittyen minulla ei saa olla. Lapsen isä haukkuu minua lapsen äidille, jos jostakin syystä olen rohjennut sopia menoja silloin, kun lasta pitäisi hoitaa. Lapsi on ihana ja välillämme on luottamusta ja tykätään. kyllä yhdessä olla. Lapsi ei ole se ongelma. Vaan vanhempansa. Äiti joka ei jaksa villiä tyttölastaan, on omalla viikollaankin aina tuomassa meille. Itse saan tietää asiasta, kun ovikello soi. Kiireinen isä, joka on exänsä tossunalla. Minä olen se heittopussi, itse toki tähän ryhtynyt. Lasta käy sääliksi, näin onnettomat vahemmat kun on. Ero ei tule kysymykseen, mitä kävisi lapselle ilman ainutta luotettavaa aikuista elämässään. Miettikää tarkkaan mihin ryhdytte.
Aikamoinen provoketju, mutta omasta puolestani totean myös etten lapsia hankkinutta miestä ottaisi. Syyt ovat hyvin yksinkertaisia. En välitä lapsista, joten en tietenkään ikinä haluaisi elää lapsiperhe-elämää. Lapsensa hyljännyt tai heitä joskus joka toinen vkl tapaava etäisä taas on mielestäni niin vastuuton ällötys etten kertakaikkiaan halua olla tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä.
Olen nyt 33, ehkä sitten joskus 70-vuotiaana voisin harkita suhdetta lapsia hankkineen miehen kanssa, olettaen että hän olisi osallistunut lastensa elämään asianmukaisesti.
Joku totesi ettei koe isiä seksikkäinä/puoleensavetävinä. Täytyy tunnustaa, että ainakin toistaiseksi ajattelen aika samalla tavalla. Kaksi kertaa olen "iskän" sänkyyn epähuomiossa päätynyt, eivät siis maininneet lapsistaan kuin vasta jälkikäteen (joo, tosi kiva kunnon hc-kännipanon jälkeen alkaa selailla jotain kersojen päiväkotikuvia, ei vaan mun mielestä sovi siihen tilanteeseen ollenkaan). Täytyy myöntää, että ällötti. Jos olisin tiennyt, että lapsia on, en olisi mukaan lähtenyt, keskittykööt lastensa hoitamiseen, tarvi baareissa seksin perässä ravata.
Ei, ei ja ei isi miehille. Varsinkaan jos exän kanssa on suurperhe pakerrettu maailmaan. Ero-isit hyvittää pikku porsaille eroa lopun ikäänsä ja nainen on aina toinen, kolmas tai neljäs tärkeysjärjestyksessä. Jos jaksat olla ulkopuolinen suhteessa ja omassa kodissasi niin ehkä jaksat isin kanssa olla.
Eiköhän kuka vain paitsi daddy issues -nainen ota mieluummin lapsettoman