Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Raiskaus, hylkääminen, alkoholi, sukupuolitauti. Mt ongelmia?
Ahdistunut
13.01.2016 |
Hei.
Olen nuorinainen ja neuvoton. Asun avoliitossa. Olin ollut 2,5v sinkkuna, kunnes keväällä tapasin mieheni. Kiinnyimme toisiimme nopeasti. Alussa kaikki oli hyvin. Olin iloinen ja onnellinen. Hieman jopa toiveikas, mutta kuitenkin hieman varautunut. Mietin ettei minulle voi tapahtua mitään näin hyvää. Kaiken tämän jälkeen mitä on sattunut, odotin koska mieheni ''hylkää'' minut. Tämä johtuu ikävistä sattumista elämässäni.
Esim. Isän olen nähnyt elämässäni vain kerran, ja jo tuolloin hän teki selväksi sen, ettei olisi koskaan halunnut minun syntyvän.
Äitini taas on alkoholisti sekakäyttäjä, joka on vielä kaiken lisäksi itsekkäin ihminen jonka tiedän. Ei olla juurikaan enään tekemisissä. Tämän vuoksi muutinkin niin äkkiä pois kotoa kuin suinkin oli mahdollista (16vuotiaana).
Hyvin läheinen ihminen minulle kuoli vuosi sitten, kyseinen ihminen oli minulle kuin isä, jota minulla ei koskaan ollut.
Minut raiskattiin vuosi sitten, tekijä pääsi pälkähästä. Eikä saanut teostaan MITÄÄN. Mies oli yli 50v.
tämäkin oli vain pieni pintaraapaisu, mutta todennäköisesti kaikkein oleellisimmat.
Mutta kuitenkin suhteemme eteni seurusteeluun , jonka vuoksi muutimme yhteen. Vaikka meillä oli kesällä 2 viikon tauko. Nyt kuukausi sitten saatiin selville, että olen saanut mieheltäni klamydian. Raiskauksen jälkeen minulta otettiin kaikki testit ja puhtaita oli. En ole siis seksiä sen jälkeen harrastanut, kuin mieheni kanssa. Mieheni oli kesällä käynyt höyläämässä jotain toista. Tartunnan saanut todennäköisesti häneltä. Testeihin kun ei pyynnöstäni huolimatta koskaan mennyt, kun seurustelemaan alettiin.
Nyt tämän klamyn jälkeen olen vain aivan hermona, stressaan ja suutun kaikesta. Mies sanoo yhden väärän sanan, niin johan helvetti on taas irti. En ole ennen suuttunut näin herkästi. Taustalla toki on vielä 2,5kk kestänyt kuume, jonka vuoksi olen yleisestikkin uupunut. Mietin asiat pahimmalla tavalla, en osaa olla enään positiiivinen, en osaa muuta kun stressata ja odottaa uutta takapakkia. Rakastan miestäni, mutta harmittaa että loukkaan häntä jatkuvasti. Tiedän hänen katuvan sitä, että tartutti minuunkin klamydian. Mutta jotenkin vain arvostukseni häntä kohtaan laski. Eihän se nyt vakavaa ollut, mutta olen kammoksunut aina sukupuolitauteja, klamydian saadessani minun arvostus itseäkohtaan katosi täysin. Olo oli likainen ja kevytkenkäinen. Suorastaan olo oli kuin h*oralla.
Mutta pointtini on se, miten ihmeessä saan ajatukset kuriin, etten vain olisi jatkuvasti ahdistunut ja stressaantunut.
Osa aivoissani ajattelee järkevästi, mutta kun suutun keskityn vain negatiivisiin asioihin, jolloin ne valtaavat myös positiivisen puolen. Mustasukkaisuus varjostaa myös suhdettamme, olen niin epävarma itsestäni. Olo on kelvoton ja huono. Olen myös ahkera ''jossittelija''. En tiedä, olen vain uupunut elämään itseni kanssa, tiedän olleeni erittäin vaikea ihminen viimeisen kuukauden ajan, pelkään mieheni kyllästyvän minuun. Ennen olin rakastava ja huolehtiva. Olen myös manipuloiva ja teen riidoissamme aina itsestäni ''uhrin''. Vaikka sillä hetkelläkin tiedän olevani typerä.
Tunnen myös empatiaa ja sääliä miestäni kohtaan, vaikka olisin kuinka vihanen. Eihän se rassukka ole ikinä mitään niin pahaa tehnyt, että olisi kaikki haukut ansainnu. 90% kerroista jolloin suutun, ei mieheni ole oikeasti tehnyt pahaa. Minä vain hakemalla haen riitaa. Mikä minua vaivaa?
Kommentit (21)
Jätä se mies.
Taustasi vuoksi (lapsuus ja raiskaus) omanarvontuntosi on nollassa. Myös yhteiskunta on osoittanut sinulle, että sinua saa kohdella miten tahansa.
Sinulla on syytä olla miehelle vihainen pettämisestä ja taudin tartuttamisesta. Ymmärrän, että nuo molemmat aktivoivat sinussa raiskaustraumaa, koska molemmissa tapauksissa 1) mies saa ikään kuin tehdä mitä tahansa ja 2) jotain pahaa tunkeutuu kehoosi, luvatta.
Pettäminen ja sukupuolitaudin tartuttaminen ovat ihan valideja syitä jättää joku mies.
Se, että sinua on aiemmin kohdeltu huonosti, ei tarkoita sitä, että olet niin huono, että kaikki saavat tehdä mitä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 jatkaa. Vai oliko se sukupuolitauti tullut sen 2 viikon tauon aikana? Pitäisi vähän avata sitäkin, että mistä se tauko johtui.
Mieheni ei siis pettänyt minua, vaan hääräsi kerran kesällä, kun meillä oli taukoa 2 viikkoa.
-AP
Tauko johtui siitä, että mies hieman etääntyi minusta, kun kerroin rakastavani häntä. Pelkäsin jutun päättyvän ja että tulen taas hylätyksi. katselin tilannetta kuitenkin pariviikkoa, joten päätökseni ei ollut hätiköity. Mies vain oli koko ajan hiljaisempi. Joten otin jalat alleni. Mutta kuitenkin mies alkoi laittamaan uudestaan viestiä, ja kertoi rakastavansa myös minua.
-ap
Olisi hyvä, jos saisit terapiaa siihen raiskaukseen. Sinussa on paljon patoutunutta vihaa (huom., oikeutettua) ja haavoittuneisuutta.
Ja onko se toisen kanssa häärääminen tapahtunut sillä tavalla selkäsi takana, että mies ei kertonut siitä ennen kuin sinulla selvisi klamydia? Kyllähän sellainenkin rikkoo seksuaalista luottamusta. Jos olet ollut koko ajan siinä luulossa, ettei miehellä ollut sinä aikana mitään. Ja kun luottamus miehiin on muutenkin heikkoa, voisin kuvitella, että nyt et enää tiedä, mitä muuta mies salaa.
Terapia ei tietysti muuta sitä, että Suomessa oikeuslaitos pitää raiskausta lähinnä pikku kepposena. Toisin kuin monissa muissa maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta hyvältä. Minulla oli muutama vuosi sitten samantyyppinen tilanne ja omakin taustani on rankka, joskin erilainen kuin sinun. Koin jatkuvasti että vika on minussa kun rähjään ja räjähtelen niin pienestä, syyllistin itseäni kaikesta, ahdistuin ja itsetuntoni oli nollassa. Sitten tuli ero ja luulin etten koskaan selviä siitä.
Nyt 4 vuotta myöhemmin voin paremmin kuin koskaan, minulla on rakastava aviomies, tasapainoinen suhde ja pieni tytär. Olen tajunnut että vaikka tuo entinen miesystäväni ei ollutkaan mitenkään paha ihminen, niin hän oli minulle täysin väärä ja nosti minussa esiin vanhoja tunteita ja traumoja joita en kyennyt sitten käsittelemään. Toki hän ei tehnyt niin tahallaan vaikka vikaa hänessäkin oli.
Kun olin jonkin aikaa itsekeni ja kokosin itsetuntoani, löysin nykyisen aviomieheni joka on nostanut sitä entisestään. Nyt vielä äitiyden myötä olen kasvanut ihmisenä niin, että koen ensimmäistä kertaa elämässäni olevani onnellinen ja tasapainossa.
Sanon sinulle että lähde suhteesta. Kuulostaa ettei se todellakaan tee sinulle nyt hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Tauko johtui siitä, että mies hieman etääntyi minusta, kun kerroin rakastavani häntä. Pelkäsin jutun päättyvän ja että tulen taas hylätyksi. katselin tilannetta kuitenkin pariviikkoa, joten päätökseni ei ollut hätiköity. Mies vain oli koko ajan hiljaisempi. Joten otin jalat alleni. Mutta kuitenkin mies alkoi laittamaan uudestaan viestiä, ja kertoi rakastavansa myös minua.
-ap
Eli viimeiset kaksi viikkoa, ennen kuin kertoi myös rakastavansa sinua, oli hänellä seksiä jonkun muun kanssa? Kuulostaa aika inhottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoi kyllä heti, mitä oli tapahtunut. Ettei se ''puskista'' tullut kuitenkaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä, jos saisit terapiaa siihen raiskaukseen. Sinussa on paljon patoutunutta vihaa (huom., oikeutettua) ja haavoittuneisuutta.
Ja onko se toisen kanssa häärääminen tapahtunut sillä tavalla selkäsi takana, että mies ei kertonut siitä ennen kuin sinulla selvisi klamydia? Kyllähän sellainenkin rikkoo seksuaalista luottamusta. Jos olet ollut koko ajan siinä luulossa, ettei miehellä ollut sinä aikana mitään. Ja kun luottamus miehiin on muutenkin heikkoa, voisin kuvitella, että nyt et enää tiedä, mitä muuta mies salaa.
Terapia ei tietysti muuta sitä, että Suomessa oikeuslaitos pitää raiskausta lähinnä pikku kepposena. Toisin kuin monissa muissa maissa.
Tiedän että apua pitäisi hakea, mutta kynnys hakea sitä on suuri. Enkä oikein tiedä mihin pitäisi olla yhteydessä. Varma asia on se, että sekoan itseni kanssa. Jokainen tunne minussa on vain korostunut ja tunnen ne hyvin voimakkaana.
Milloin sait oireita? Klamydiaa ei idä kovin pitkään. Jos oireita tulee, tulevat pian tartunnasta.
Miksi mies ei mennyt testeihin, vaikka harrasti seksiä toisen kanssa? Onko sillä päässä vikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin ongelmasi on läheisriippuvaisuus, jos jäät yhteen miehen kanssa, jonka kanssa eläminen saa mielenterveytesi rakoilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Milloin sait oireita? Klamydiaa ei idä kovin pitkään. Jos oireita tulee, tulevat pian tartunnasta.
Miksi mies ei mennyt testeihin, vaikka harrasti seksiä toisen kanssa? Onko sillä päässä vikaa?
Minulla ei ollut oireita lainkaan. Mies vain sanoi minulle, että kun käy aamulla pissalla, niin välillä kirvelee. Googletin ja kotilääkärinä totesin 5min kuluessa, että klamydia ihan varmana. Onneksi soitti heti lääkäriin. Ja sehän se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelmasi on läheisriippuvaisuus, jos jäät yhteen miehen kanssa, jonka kanssa eläminen saa mielenterveytesi rakoilemaan.
Läheisriippuvuutta minäkin olen miettinyt. Narsistiksi itseäni en välttämättä lähtisi diagnosoimaan, vaikkakin niitäkin piirteitä löytyy. Mutta kuitenkin tiedostan ongelmani ja myönnän ne. Narsisti kun ei empatiaa tunne, eikä nää itsessään mitään vikaa.
Vaikka olisi sovittu yhdessä kahden viikon tauosta, silti se, että toinen on harrastanut seksiä jonkun muun kanssa jo niin nopeasti, herättää mustasukkaisuutta ja vihaa. Nämä tunteet heräävät myös, jos mies on se, jota on tauon aikana "petetty". Se tuntuu pettämiseltä, vaikka mitä olisi sovittu, näin se vain on.
joten kannattaako sinun syyllistää itseäsi maailman luonnollisimmista tunteista? SInua on kohdeltu väärin, joten reagoit siihen ilmaisemalla negatiivisia tunteita. Jos sinua olisi kohdeltu väärin ja kokisit positiivisia tunteita, olisit skitsofreenikko.
Olet normaali ihminen. Jos rakastat miestäsi ja hän sinua, selviätte tästä ajan kanssa. Selviät myös menneisyydestäsi. Jätä se taaksesi. Et saa elämäsi alkua enää tapahtumattomaksi. Sinulla on oikeus olla siitä vihainen ja surulline. Mutta sinulla on ennen kaikkea oikeus myös kaikkeen muuhun, siihen että jatkat elämääsi ja annat itsesi tuntea myös onnea, iloa ja ylpeyttä siitä, että olet sinä ja selvinnyt elämässä eteenpäin.
Tsemppiä! Älä jää hautomaan asioita, sillä tavalla jäät niiden panttivangiksi. Mene etenpäin. Olet nuori vielä. Kaikki, kaikki on vielä enemmän edessä kuin takana!
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi sovittu yhdessä kahden viikon tauosta, silti se, että toinen on harrastanut seksiä jonkun muun kanssa jo niin nopeasti, herättää mustasukkaisuutta ja vihaa. Nämä tunteet heräävät myös, jos mies on se, jota on tauon aikana "petetty". Se tuntuu pettämiseltä, vaikka mitä olisi sovittu, näin se vain on.
joten kannattaako sinun syyllistää itseäsi maailman luonnollisimmista tunteista? SInua on kohdeltu väärin, joten reagoit siihen ilmaisemalla negatiivisia tunteita. Jos sinua olisi kohdeltu väärin ja kokisit positiivisia tunteita, olisit skitsofreenikko.
Olet normaali ihminen. Jos rakastat miestäsi ja hän sinua, selviätte tästä ajan kanssa. Selviät myös menneisyydestäsi. Jätä se taaksesi. Et saa elämäsi alkua enää tapahtumattomaksi. Sinulla on oikeus olla siitä vihainen ja surulline. Mutta sinulla on ennen kaikkea oikeus myös kaikkeen muuhun, siihen että jatkat elämääsi ja annat itsesi tuntea myös onnea, iloa ja ylpeyttä siitä, että olet sinä ja selvinnyt elämässä eteenpäin.
Tsemppiä! Älä jää hautomaan asioita, sillä tavalla jäät niiden panttivangiksi. Mene etenpäin. Olet nuori vielä. Kaikki, kaikki on vielä enemmän edessä kuin takana!
Oi, kirjoititpa todella kauniisti ja kannustavasti. Kiitos oikein kovasti tsemppauksesta, ja oikein hyvää vuotta sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä. Minulla oli muutama vuosi sitten samantyyppinen tilanne ja omakin taustani on rankka, joskin erilainen kuin sinun. Koin jatkuvasti että vika on minussa kun rähjään ja räjähtelen niin pienestä, syyllistin itseäni kaikesta, ahdistuin ja itsetuntoni oli nollassa. Sitten tuli ero ja luulin etten koskaan selviä siitä.
Nyt 4 vuotta myöhemmin voin paremmin kuin koskaan, minulla on rakastava aviomies, tasapainoinen suhde ja pieni tytär. Olen tajunnut että vaikka tuo entinen miesystäväni ei ollutkaan mitenkään paha ihminen, niin hän oli minulle täysin väärä ja nosti minussa esiin vanhoja tunteita ja traumoja joita en kyennyt sitten käsittelemään. Toki hän ei tehnyt niin tahallaan vaikka vikaa hänessäkin oli.
Kun olin jonkin aikaa itsekeni ja kokosin itsetuntoani, löysin nykyisen aviomieheni joka on nostanut sitä entisestään. Nyt vielä äitiyden myötä olen kasvanut ihmisenä niin, että koen ensimmäistä kertaa elämässäni olevani onnellinen ja tasapainossa.
Sanon sinulle että lähde suhteesta. Kuulostaa ettei se todellakaan tee sinulle nyt hyvää.
Rakastan kaikesta huolimatta miestäni, ja ero on kuitenkin niin radikaali ja lopullinen. Ja kun mies ei kuitenkaan ole huono ja paha ihminen. Ehkä hieman ajattelematon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä. Minulla oli muutama vuosi sitten samantyyppinen tilanne ja omakin taustani on rankka, joskin erilainen kuin sinun. Koin jatkuvasti että vika on minussa kun rähjään ja räjähtelen niin pienestä, syyllistin itseäni kaikesta, ahdistuin ja itsetuntoni oli nollassa. Sitten tuli ero ja luulin etten koskaan selviä siitä.
Nyt 4 vuotta myöhemmin voin paremmin kuin koskaan, minulla on rakastava aviomies, tasapainoinen suhde ja pieni tytär. Olen tajunnut että vaikka tuo entinen miesystäväni ei ollutkaan mitenkään paha ihminen, niin hän oli minulle täysin väärä ja nosti minussa esiin vanhoja tunteita ja traumoja joita en kyennyt sitten käsittelemään. Toki hän ei tehnyt niin tahallaan vaikka vikaa hänessäkin oli.
Kun olin jonkin aikaa itsekeni ja kokosin itsetuntoani, löysin nykyisen aviomieheni joka on nostanut sitä entisestään. Nyt vielä äitiyden myötä olen kasvanut ihmisenä niin, että koen ensimmäistä kertaa elämässäni olevani onnellinen ja tasapainossa.
Sanon sinulle että lähde suhteesta. Kuulostaa ettei se todellakaan tee sinulle nyt hyvää.
Rakastan kaikesta huolimatta miestäni, ja ero on kuitenkin niin radikaali ja lopullinen. Ja kun mies ei kuitenkaan ole huono ja paha ihminen. Ehkä hieman ajattelematon.
Näin minäkin ajattelin enkä varmaan olisi koskaan saanut lähdettyä ko. suhteesta jos mies ei olisi sitä päättänyt. Hyvä kun päätti. Mutta siis en tietenkään sano mitä toisen ihmisen kuuluu tehdä, annoin vain omiin kokemuksiin perustuvan neuvon. Tsemppiä. Toivon että saat(te) asiat selvitettyä!
Varmaan kaikki vanhat traumat pukkaa päälle vaikka sen klamydian myötä. Olisiko joku psykologi paras auttaja täss?
Alue: Aihe vapaa
Eihän se rassukka ole ikinä mitään niin pahaa tehnyt, että olisi kaikki haukut ansainnu...
Jssap!!!