Lue keskustelun säännöt.
Riita lapsen sukunimestä
13.01.2016 |
En vielä tietääkseni ole raskaana, mutta yritys on kova. Tuli sitten miehen kanssa puheeksi tuo nimiasia ja hän haluasi lapsen saavan hänen sukunimensä, mutta olen itse eri mieltä. Oma sukunimeni on siis vain minun pienellä suvulla ja koen suurta vastuuta sukunimen jatkuvuudesta, sillä yhtään miespuolista nimenjatkakaa ei ole. Miehen sukunimi taas on melko yleinen.
No miehen mielestä olisi noloa jos lapsella olisi minun sukunimeni? Kuulemma tuntisi itsensä ulkopuoliseksi perheessä. Minähän en taas omasta sukunimestäni luovu edes naimisiin mentäessä, olen jonkun verran jo luonut uraanikin ja tullut tunnetuksi työpiireissäni.
Kumman sukunimen te antaisitte lapselle tässä tilanteessa?
Kommentit (48)
Minulla on eri sukunimi, kun miehellä ja lapsella. En ole tuntenut ulkopuolisuutta, eikä eri sukunimi ole vaikeuttanut mitään asiontia (lääkärissä, päiväkodissa, koulussa eikä edes lapsen kanssa matkustaessa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, annatte vaikka se vanhemman sukunimen, jolle lapsi jää erossa. On sitten kivempi hoitaa lapsen asioita samannimisenä.
Näin mäkin olen aina ajatellut. Useimmiten kai lapselle kuitenkin lykätään isän nimi, vaikka lapsi erossa jää todennäköisimmin äidille? Kyllä on surkeeta miehen elämä, jos sen "miehuus" tai "kunnia" on kiinni lapsen sukunimestä.
Lapsi saa automaattisesti sun sukunimesi, kun syntyy. Vaihtamiseen tarvitaan molempien suostumus, joten sun ei kannata sitä murehtia.
No reiluinta olisi varmasti laittaa sinun sukunimesi, jos sukunimesi on sammumassa? Tai antakaa lapsen määrittää: jos on tyttö, saa sinun nimesi, jos on poika, miehesi nimen?
Olen myös ilmoittanut miehelleni, että jos hankimme lapsia (tai enemmänkin saamme niitä), lapsille tulee minun sukunimeni. Jos mies tuntee olonsa ulkopuoliseksi, hänellä on kaikki oikeus ja vapaus vaihtaa itse oma sukunimensä meidän sukunimeksemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, annatte vaikka se vanhemman sukunimen, jolle lapsi jää erossa. On sitten kivempi hoitaa lapsen asioita samannimisenä.
Kyllähän jotkut ajattelevat, että kiva kun lapsella eri sukunimi niin ainakin on isä tiedossa. Toisaalta eihän sama sukunimi tätä poista, jos ollaan lapsen isän kanssa naimisissa.
Menkää naimisiin ja miehelle sun sukunimi.
Vai miksi yritätte lasta, mutta ette ole menossakaan naimisiin?
Ei tartte kun maistraatissa käydä, jos häät ei kiinnosta.
Ymmärrän miestäsi. Mäkin ilmoitin, että lapseni saa mun sukunimen ja piste. Oltiin ekan raskauden aikana jo kihloissa, mutta naimisiin ei oltu vielä menty.
Vuoden päästä lapsen synnyttyä mentiin naimisiin ja päädyttiin loppujen lopuksi miehen sukunimeen vaikka mun oli se harvinainen. Pääasia meille oli, että kaikilla perheessä sama sukunimi.
Kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle oli ennen raskautumista selvää että mahdollisilla lapsilla tulee olemaan mun sukunimi ja miehelle se oli ok. Ollaan naimisissa ja miehellä on ihan järkky sukunimi (on tehnyt uran sillä sukunimellä kuitenkin joten ei halunnut vaihtaa sukunimeä). Mies oli onneksi samaa mieltä, sillä häntä on kiusattu lapsena sukunimestä joten ei halunnut samaa omille lapsille.
Mielestäni se on äiti joka loppupeleissä päättää mikä on lapsen sukunimi jos tulee riitaa sukunimestä.
Anna oma sukunimesi. Mies voi ottaa sen myös jos menette naimisiin. Sinun mahassa se lapsi on kasvanut, sinun nimeäsi saa ylpeydellä kantaa. Vanhanaikaista muutenkin tuo ajatusmalli että miehen sukunimi on ainoa oikea.
Meidän lapsilla on mun sukunimi. Tosin sitten kun mennään naimisiin niin olen ajatellut vaihtaa omani ja lasten siinä samalla sitten. Meillä molemmilla on hienot ja suht harvinaiset nimet, kyllä mieskin on sanonut että voisi ottaa mun nimen. Ainoa painava syy miehen sukunimen ottamiselle on, että hänen tyttärellään on jo tuo sukunimi niin sitten oltais koko porukka saman nimen alla. :)
Mutta siis minä olen nuo lapset mahassani kantanut joten he kantakoot samaa nimeä kuin minä. Onneksi mies on ymmärtänyt kantani joten asiasta ei ole tarvinnut sen kummemmin "keskustella".
Appiukko on asiasta näreissään ja laukoi jopa kerran, että tyttö (joka siis kantaa mieheni, eli myös appiukon sukunimeä) on hänelle tärkeämmässä asemassa koska kantaa hänen sukunimeään. Että meidän pojat sitten vähemmän tärkeitä kun eivät tuota nimeä kanna. Sanoin kyllä pari valittua sanaa.. Sitä paitsi tuo ei oikeastaan edes ole appiukon "oikea" sukunimi koska hänen isänsä aikanaan adoptoitiin toiseen perheeseen jonka sukunimi siis tämä heidän nykyinen. Joten se siitä tuiki tärkeästä "perinnenimestä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menkää naimisiin ja miehelle sun sukunimi.
Vai miksi yritätte lasta, mutta ette ole menossakaan naimisiin?
Ei tartte kun maistraatissa käydä, jos häät ei kiinnosta.Ymmärrän miestäsi. Mäkin ilmoitin, että lapseni saa mun sukunimen ja piste. Oltiin ekan raskauden aikana jo kihloissa, mutta naimisiin ei oltu vielä menty.
Vuoden päästä lapsen synnyttyä mentiin naimisiin ja päädyttiin loppujen lopuksi miehen sukunimeen vaikka mun oli se harvinainen. Pääasia meille oli, että kaikilla perheessä sama sukunimi.Kukin tavallaan.
Siis miksi pitäisi mennä naimisiin, jos haluaa lapsia? Jos pääasia oli, että kaikilla oli sama sukunimi, niin miksei mies ottanut sinun nimeäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, annatte vaikka se vanhemman sukunimen, jolle lapsi jää erossa. On sitten kivempi hoitaa lapsen asioita samannimisenä.
Näin mäkin olen aina ajatellut. Useimmiten kai lapselle kuitenkin lykätään isän nimi, vaikka lapsi erossa jää todennäköisimmin äidille? Kyllä on surkeeta miehen elämä, jos sen "miehuus" tai "kunnia" on kiinni lapsen sukunimestä.
Kysehän on enemmänkin ollut naisen kunniasta. Naisen tyttönimi lapsella tarkoitti ennen aina sitä, että on annettu tuntemattomalle miehelle, joka lähti heti saatuaan kuulla raskaudesta ja että ollaan köyhä yh-perhe.
Perinteen mukaan mies on ollut sukunimen jatkaja ja miehen vanhemmat saattaa pettyä pahasti, jos ainoa poika ei jatkakaan nimeä. Tyttären vanhemmat eivät yleensä ole odottaneetkaan nimen jatkuvan ja osa jopa häpeää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskon mies ilmoitti jo ennen esikoisen syntymää, että lapsi saa äidin sukunimen. Isän oma nimi tyyliin Korhonen, äidin tyyliin Saaritaival. Yhdessä ne on olleet jo 20 vuotta, lapsia 3 kpl eikä se isä itseään kovin ulkopuoliseksi näytä kokevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, annatte vaikka se vanhemman sukunimen, jolle lapsi jää erossa. On sitten kivempi hoitaa lapsen asioita samannimisenä.
Näin mäkin olen aina ajatellut. Useimmiten kai lapselle kuitenkin lykätään isän nimi, vaikka lapsi erossa jää todennäköisimmin äidille? Kyllä on surkeeta miehen elämä, jos sen "miehuus" tai "kunnia" on kiinni lapsen sukunimestä.
Kysehän on enemmänkin ollut naisen kunniasta. Naisen tyttönimi lapsella tarkoitti ennen aina sitä, että on annettu tuntemattomalle miehelle, joka lähti heti saatuaan kuulla raskaudesta ja että ollaan köyhä yh-perhe.
Perinteen mukaan mies on ollut sukunimen jatkaja ja miehen vanhemmat saattaa pettyä pahasti, jos ainoa poika ei jatkakaan nimeä. Tyttären vanhemmat eivät yleensä ole odottaneetkaan nimen jatkuvan ja osa jopa häpeää sitä.
Näinhän se on ollut. Minulle asia on tärkeä nimenomaan siksi, että haluan rikkoa tämän miesvaltaisen perinteen. Lisäksi olen äitini ainoa lapsi, ja haluan jatkaa sukua meidän nimellämme, jos joskus lapsia saan. Miehelläni on myös nuorempi veli, joten heidän nimensä jatkuu hänen kauttaan, jos hän hankkii lapsia. Jos ei, niin ikävä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankalaahan tuo on, ymmärrän, että molemmat haluatte oman sukunimenne lapselle. Ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin vetää pitkää tikkua tai sopia,että jos eka lapsi on tyttö, saa isän nimen ja jos poika niin äidin tai päinvastoin.
Muista kuitenkin, että sinun toiveesi saada oma sukunimesi lapselle ei ole yhtään vähemmän tärkeä kuin miehen toive, vaikka monet saattavat yrittää niin väittää.
Tavallaan ymmärrän niitä (nyt) iäkkäämpiä miehiä, joille oli tärkeää saada oma sukunimi lapselle, koska siinä kulttuurissahan he ovat kasvaneet. Olen kyllä tyytyväinen, että kulttuuri on muuttumassa. En tarkoita, että naisen sukunimi olisi automaattisesti parempi ja ettei koskaan voisi antaa miehen nimeä. Tunnen masentuneita homoja, jotka tunsivat pettäneensä vanhempansa ja naisia, joilla oli erittäin kaunis ja harvinainen sukunimi, mutta lapselle oli pakko antaa isän hirveä sukunimi.
Tästä kannattaa tosiaan keskustella ajoissa. Joillekin miehille se sukunimi on niin tärkeä, että kun äiti saa käydä läpi raskauden, imetykset ym. niin mies saa sen sukunimen kautta tuntea olevansa osa perhettä, kun muuten jää hieman ulkopuoliseksi vauva-aikana. Onko siinä jotenkin alitajuisesti yritetty varmistaa, ettei mies lähde?
Kun lapsi saa isän sukunimen, saa ne loputkin perheen lapset sen saman nimen. Monelle tulee yllärinä, että lapsille ei voikaan valita vanhempien sukunimiä sen mukaan, miltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Hankalaahan tuo on, ymmärrän, että molemmat haluatte oman sukunimenne lapselle. Ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin vetää pitkää tikkua tai sopia,että jos eka lapsi on tyttö, saa isän nimen ja jos poika niin äidin tai päinvastoin.
Muista kuitenkin, että sinun toiveesi saada oma sukunimesi lapselle ei ole yhtään vähemmän tärkeä kuin miehen toive, vaikka monet saattavat yrittää niin väittää.
Minusta ei kannata arpoa tai sopia mitään tuollaisia, koska tilanne on selkeä: reilu ratkaisu on nimetä lapsi äitinsä mukaan. Jos lähdette vetämään pitkää tikkua tai sovitte nimen sukupuolen mukaan, on olemassa riski, että epäreilu ratkaisu voittaa. Tässä kohtaa miehen olisi mielestäni kyettävä antamaan periksi, koska se olisi oikein. Siis tässä tapauksessa, jossain muussa tilanne voisi olla toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, annatte vaikka se vanhemman sukunimen, jolle lapsi jää erossa. On sitten kivempi hoitaa lapsen asioita samannimisenä.
Näin mäkin olen aina ajatellut. Useimmiten kai lapselle kuitenkin lykätään isän nimi, vaikka lapsi erossa jää todennäköisimmin äidille? Kyllä on surkeeta miehen elämä, jos sen "miehuus" tai "kunnia" on kiinni lapsen sukunimestä.
Kysehän on enemmänkin ollut naisen kunniasta. Naisen tyttönimi lapsella tarkoitti ennen aina sitä, että on annettu tuntemattomalle miehelle, joka lähti heti saatuaan kuulla raskaudesta ja että ollaan köyhä yh-perhe.
Perinteen mukaan mies on ollut sukunimen jatkaja ja miehen vanhemmat saattaa pettyä pahasti, jos ainoa poika ei jatkakaan nimeä. Tyttären vanhemmat eivät yleensä ole odottaneetkaan nimen jatkuvan ja osa jopa häpeää sitä.
Näinhän se on ollut. Minulle asia on tärkeä nimenomaan siksi, että haluan rikkoa tämän miesvaltaisen perinteen. Lisäksi olen äitini ainoa lapsi, ja haluan jatkaa sukua meidän nimellämme, jos joskus lapsia saan. Miehelläni on myös nuorempi veli, joten heidän nimensä jatkuu hänen kauttaan, jos hän hankkii lapsia. Jos ei, niin ikävä juttu.
Toisaalta sinäkin oletat nyt, että miehen sukunimi jatkuu hänen veljensä kautta, vaikka voihan veljen tyttöystävä/vaimo haluta rikkoa perinteen myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, annatte vaikka se vanhemman sukunimen, jolle lapsi jää erossa. On sitten kivempi hoitaa lapsen asioita samannimisenä.
Näin mäkin olen aina ajatellut. Useimmiten kai lapselle kuitenkin lykätään isän nimi, vaikka lapsi erossa jää todennäköisimmin äidille? Kyllä on surkeeta miehen elämä, jos sen "miehuus" tai "kunnia" on kiinni lapsen sukunimestä.
Kysehän on enemmänkin ollut naisen kunniasta. Naisen tyttönimi lapsella tarkoitti ennen aina sitä, että on annettu tuntemattomalle miehelle, joka lähti heti saatuaan kuulla raskaudesta ja että ollaan köyhä yh-perhe.
Perinteen mukaan mies on ollut sukunimen jatkaja ja miehen vanhemmat saattaa pettyä pahasti, jos ainoa poika ei jatkakaan nimeä. Tyttären vanhemmat eivät yleensä ole odottaneetkaan nimen jatkuvan ja osa jopa häpeää sitä.
Näinhän se on ollut. Minulle asia on tärkeä nimenomaan siksi, että haluan rikkoa tämän miesvaltaisen perinteen. Lisäksi olen äitini ainoa lapsi, ja haluan jatkaa sukua meidän nimellämme, jos joskus lapsia saan. Miehelläni on myös nuorempi veli, joten heidän nimensä jatkuu hänen kauttaan, jos hän hankkii lapsia. Jos ei, niin ikävä juttu.
Haluaisitko rikkoa perinteen, jos perinne olisi ollut, että aina äidin nimi lapselle?
No, annatte vaikka se vanhemman sukunimen, jolle lapsi jää erossa. On sitten kivempi hoitaa lapsen asioita samannimisenä.