Voi sitä ihanaa aikaa, kun kaikki lapset oli vielä pieniä ja
mulla oli äitikavereita, joiden kanssa kyläillä puolin ja toisin...
Nyt on nuorinkin jo eskarissa ja mä vaan täällä työttömänä yksin istun kotona ja mietin miten hitossa tämän ajan saa kulumaan ja miten en vaivu tylsyyden vuoksi masennukseen.
Kaikki ne äitikaverit on muuttanut muualle jo aikoja sitten. Ja ovat päivät töissä, niin ei heidän kanssaan voi edes viestitellä/soitella päivän aikana.
Oli niin kiva, kun pari kaveria tuli lastensa kanssa keksipaketit kädessä kylään ja lapset meni leikkimään ja me juotiin kahvia ja juostiin pienimpien perässä...
Voi masennus, että nyt on tylsää ja yksinäistä.
Kommentit (7)
Oletko ollut pitkään jo työtön? Entä jos alittaisit opiskelemaan jotain uutta alaa? Sieltä saattaisi löytyä myös uusia tuttavia. Älä kuitenkaan sinne kotiin jää vaan keksi jotain: tee vaikka vapaaehtoistyötä, harrasta.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut pitkään jo työtön? Entä jos alittaisit opiskelemaan jotain uutta alaa? Sieltä saattaisi löytyä myös uusia tuttavia. Älä kuitenkaan sinne kotiin jää vaan keksi jotain: tee vaikka vapaaehtoistyötä, harrasta.
Opiskelin juuri uuden ammatin, mutta nyt olen ollut pian vuoden työttömänä. Ei niistä opiskelukavereista saanut uusia kavereita, kun kuljin eri paikkakunnalta ja oli sellainen monimuoto-opiskelu, että lähitunteja aika vähän.
Juuri katselinkin vapaaehtoisjuttuja tänään aamulla.
ap.
Toi on niin totta että elämässä monesti vasta jälkeenpäin osaa arvostaa jotain aikaa et miten kivaa oli.Itse en kyl ikävöi pikkulapsiaikaa, nyt on paljon kivempaa kun lapset isompia ja niiden kans voi tehdä kaikkea ns.järkevää.Sun ongelma on selvästi turhautuneisuus, koita hankkia jotain aktiviteettejä jos et töitä saa.Kun on paljon puuhaa niin ei kerkee menneitäkään haikailla.
Vierailija kirjoitti:
Toi on niin totta että elämässä monesti vasta jälkeenpäin osaa arvostaa jotain aikaa et miten kivaa oli.Itse en kyl ikävöi pikkulapsiaikaa, nyt on paljon kivempaa kun lapset isompia ja niiden kans voi tehdä kaikkea ns.järkevää.Sun ongelma on selvästi turhautuneisuus, koita hankkia jotain aktiviteettejä jos et töitä saa.Kun on paljon puuhaa niin ei kerkee menneitäkään haikailla.
Niinpä. Silloin sitä tuskaili, kun ei edes niitä kahveja saanut juoda rauhassa. Nyt sitä rauhaa on liikaakin... :)
Se turhautuneisuus on just se ongelma. Mulla on yksi harrastus, pitää alkaa enemmän sitä tekeen päivisin, niin jospa se tästä.
ap.
Minä tajusin vasta työelämään mentyäni miten ihanan vapaata opiskeluaika oli! Sai nukkua pitkään, ja bileitä oli joka tiistai. Päivisin hengattiin kavereiden kanssa yliopistolla ja juoruiltiin. Sain mennä keskellä päivää hiihtämään jäälle vaikka 30 km, olin vapaa!
Nyt olen työpaikkani vanki sisällä työhuoneessani :( valmistuin vielä tavoiteajassa, mikä nyt ajateltuna on hölmöä. Olisi kannattanut mennä vaikka vaihtoon ja nauttia enemmän siitä vapaudesta. n27
Hae töitä, opiskele, harrasta.... ??? Miks siellä istut?