Riita lapsen sukunimestä

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän niitä (nyt) iäkkäämpiä miehiä, joille oli tärkeää saada oma sukunimi lapselle, koska siinä kulttuurissahan he ovat kasvaneet. Olen kyllä tyytyväinen, että kulttuuri on muuttumassa. En tarkoita, että naisen sukunimi olisi automaattisesti parempi ja ettei koskaan voisi antaa miehen nimeä. Tunnen masentuneita homoja, jotka tunsivat pettäneensä vanhempansa ja naisia, joilla oli erittäin kaunis ja harvinainen sukunimi, mutta lapselle oli pakko antaa isän hirveä sukunimi.

Tästä kannattaa tosiaan keskustella ajoissa. Joillekin miehille se sukunimi on niin tärkeä, että kun äiti saa käydä läpi raskauden, imetykset ym. niin mies saa sen sukunimen kautta tuntea olevansa osa perhettä, kun muuten jää hieman ulkopuoliseksi vauva-aikana. Onko siinä jotenkin alitajuisesti yritetty varmistaa, ettei mies lähde?

Jaa. Meillä mies lähti, kun lapsella ei vielä edes ollut nimeä. Eipä välittänyt jäädä sitä päättämään.

Annat lapsellesi oman sukunimesi. Eikös siitä äiti päätä muutenkin, jos siis lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella.

Lainlaatija on katsonut,että on lapsen etu, että lapsi on äidin sukunimellä, jos äiti sen kokee tarpeelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Annat lapsellesi oman sukunimesi. Eikös siitä äiti päätä muutenkin, jos siis lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella.

Ymmärtääkseni riitatilanteessa myös avioliitossa syntynyt lapsi saa äidin nimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen äitini ainoa lapsi, ja haluan jatkaa sukua meidän nimellämme, jos joskus lapsia saan. Miehelläni on myös nuorempi veli, joten heidän nimensä jatkuu hänen kauttaan, jos hän hankkii lapsia. Jos ei, niin ikävä juttu.

Miten niin miehesi nimi automaattisesti jatkuisi hänen veljensä kautta, jos veli lapsia saa? Voihan miehesi veljellä olla samanlainen vaimo kuin miehelläsi! 

Olen vastannut jo tähän. :)

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat aloittaa miehen vieraannuttamisen lapsestaan, annat oman sukunimesi. Äitihän sen laillisesti saa päättää. Ja toki erossa lapset jäävät sulle.

Ai siis kaikki ne äidit, joiden lapsilla on isän sukunimi, on vieraannitettu lapsestaan? Millä perusteella?

Mitä ihmeen merkitystä sillä on lasta kohtaan koetuille tunteille, mikä nimi lapsella on? Käytännön asioiden hoito voi olla helpompaa, kun on sama sukunimi lapsen asioita pääsääntöisesti hoitavalla vanhemmalla ja lapsella. Ja jos isää ei kiinnosta olla neuvolassa yms kuvioissa, synnytyksessä jne mukana ja julistaa omalle suvulleen, miten lapsi ei kiinnosta häntä. Jo raskausaikana. Niin nimikö vaan yhtäkkiä ne tunteet lasta kohtaan herättää?

Äidin sukunimi. Äidistä on aina varmuus. :) 

Ei, en todellakaan epäile sinua pettämisestä, vaan totean faktan.

Harvinainen sukunimi on plussaa, koska todella moni JantunenVirtanenKoponenVesanen valitsee nimekseen joko suvun historiallisen nimen tai vaihtaa nimekseen keksityn - usein varsin koomisen - nimen, vaikkapa Jokisian tai Kiitäväkurjen.

Pitäisin pääni ja antaisin oman sukunimeni.

Perustelut annoit juuri itse. Mies saa luvan ottaa sinun nimesi jos haluaa. Asia on sinulle tärkeämpi.