Lue keskustelun säännöt.
Työkaveri jäi leskeksi, nyt hakee seuraa treffipalstoilta epätoivoisesti
13.01.2016 |
Työkaverini (tai oikeastaan nyt jo entinen, kun vaihdoin juuri työpaikkaa, mutta olemme lähes päivittäin työn takia yhteydessä) jäi syksyllä leskeksi yllättäen. Kuvittelin hänen liittoaan tosi onnelliseksi ja yllätyin kovin, kun hän toipui miehen kuolemasta muutamassa viikossa. Lapsikin on vasta alakoululainen. Nainen teki profiilin treffisivustolle ja nyt hänen koko elämänsä pyörii noiden kirjekavereiden ympärillä. Muutamaa hän on tavannutkin ja mennyt kaikkien kanssa sänkyyn. Kuten arvasinkin, noista kenestäkään ei ole sen koommin kuulunut mitään.
Hän oli aiemmin pullantuoksuinen perheenäiti ja nyt en enää tunne häntä ollenkaan! Pelkään hänen satuttavan itseään pahasti noilla seikkailuilla, mutta hän kulkee jalat irti maasta. Yritän toppuutella häntä uskomasta joka miehen rakkaudentunnustuksiin, joita satelee jo ensimmäisissä kirjeissä, mutta nainen uskoo kaiken ja tuntee itsensä kuningattareksi.
Voi, mitä teen? Katselen sivusta, kun hän lyö päätään seinään? Tavalliset duunarit eivät häntä kiinnosta, pitää olla "hieno"ammatti, vaikka itse olemme duunareita. En oikein usko noiden miesten kertomuksiin ammateistaan: on lääkäriä, juristia, merikapteenia jne.
Kommentit (28)
Surulla on moninaisia ilmenemismuotoja.
Tuossa on varmasti myös sitä yksinjäämisen hätää sen lisäksi että on ikävä miestä.
Mitä tuohon neuvoisi. Pysy siinä rinnalla, koska tuollainen meno ei voi kauaa jatkua. Jossain vaiheessa on pakko pysähtyä ja todeta, että millään korvikkeella ei mennyttä saa takaisin.
Pysy ystävänä, jos sellaisena itseäsi pidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko mies kuinka kauan sairas ennen kuolemaansa?
En tiedä, miten tämä liittyy mihinkään, mutta mies ei ollut sairas. Hän kuoli onnettomuuden seurauksena.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Surulla on moninaisia ilmenemismuotoja.
Tuossa on varmasti myös sitä yksinjäämisen hätää sen lisäksi että on ikävä miestä.
Mitä tuohon neuvoisi. Pysy siinä rinnalla, koska tuollainen meno ei voi kauaa jatkua. Jossain vaiheessa on pakko pysähtyä ja todeta, että millään korvikkeella ei mennyttä saa takaisin.
Pysy ystävänä, jos sellaisena itseäsi pidät.
Kiitos.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei kuulostaa lainkaan, että hän edes etsisi elämänkumppania tai uskoisi niitä rakkaudentunnustuksia. Ehkä hän haluaa juuri tuollaista. Jos kyseessä olisi mies, olisiko kukaan huolissaan?
Kyllä hän valitettavasti uskoo. Hän sanoo, että kukaan ei ole koskaan tuolla lailla, noin romanttisesti, hänelle puhunut ja nyt hän on sulaa vahaa.
Olen itse jäänyt leskeksi ja voin sanoa että en pääse tästä yli koskaan. Mutta asian kanssa pitää vain elää. Ulospäin voin näyttää siltä että kaikki on hyvin mutta ei ole. Ei ole sinun asiasi arvostella sitä miten hän tekee surutyötään. Itse tein eri lailla, en ole siis hypännyt sängystä toiseen mutta jokainen tyylillään. Sinulla ei ole mitään käsitystä mikä myllerrys sisällä käy kun puoliso kuolee. Voit yrittää olla tukena mutta älä arvostele toisten valintoja äläkä huutele täällä että nopeastipa toipui. Ei ole toipunut vaan hoitaa pahaa oloaan omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko mies kuinka kauan sairas ennen kuolemaansa?
En tiedä, miten tämä liittyy mihinkään, mutta mies ei ollut sairas. Hän kuoli onnettomuuden seurauksena.
Ap
Se liittyy sillä lailla asiaan että itse jäin aikanaan leskeksi kun mieheni oli pitkäaikaissairas, hän sairasti vuosikausia. Kerkesin siis tekemään surutyön jo hänen eläessään ja löysin uuden mieheni hyvin pian hänen kuolemansa jälkeen. Vaikka ystäväsi mies kuoli onnettomuuden seurauksena niin et voi tietää millainen heidän avioliittonsa oli. Ehkä ystäväsi olisi pian eronnut tms ei näistä ystävillekkään kerrotta. Siksi voi olla että hän on onnellinen että on vapaa ja siksi käytös on tuollaista.
Ei voi oikeastaan tietää varmuudella mistä on kyse. Jos miehen kuolema on tullut täytenä yllätyksenä, voi tuollainen käytös olla jopa shokkireaktio. Ei pysty käsittelemään omia tunteitaan tai surua. Voi jopa olla, ettei tunne yhtään mitään. Suru on siitä omituinen tunnetila, että tilanteesta riippuen, ihmisen reaktio siihen voi olla täysin arvaamaton. Hän todennäköisesti tuntee tyhjyyttä ja etsii siihen täytettä väärästä suunnasta. Ehkäpä nuo hetkelliset läheisyydetkin auttavat häntä jaksamaan.
Paras keino auttaa on olla tuomitsematta. Keskustelkaa mieluummin surutyöstä ja kaverisi tunteista. Yritä syyllistämättä auttaa häntä tutkimaan omia tunnetilojaan avoimella suhtautumisella. Kuuntele ja kysy. Kysy ikävästä, kysy rakkaudesta, kysy hetken huumasta.
Oliko mies kuinka kauan sairas ennen kuolemaansa?