Olen äimistynnyt että av:ta kohahdutti enemmän Lemmyn kun Bowien kuolema?

Vierailija kirjoitti:

WT samaistuu WT porukan delailuun.

wt-kultuuri on suosittua ja sitä matkitaan yläluokissa asti.

Kuuntele sinä joutsenlampea ja varo ohi kiitäviä rokkareita. Voi tulla nyrkkiä naamaan ja pullosta päähän.

David Bowie tuli roska-alueelta ja kuoli wt-miehen ikäisenä wt-sairauteen, kuten Lemmykin.

Vierailija kirjoitti:

Ruma kirjoitti:

Bowie oli kaunis joten pop-ura oli helppo hänelle.

Jos kuitenkin paneudutaan rokin historiaan ja muistelemme Bill Haleytä. Hän tavallaan jäi Elviksen jalkoihin. Hyvä muusikko ja lahjakas laulaja, mutta helvetin ruma.

Tulee mieleen miten nykypolvi kauhistelee Gary Glitteriä videoilla. Pakollakin pinnallisten ihmisten mielissä karisee kymmeniä prosentteja pois. Jos Gary Glitteristä tai Bill Haleystä kuulisi vain äänen niin tulos olisi päinvastainen.

Tästä syystä aikoinaan kiisteltiin musavideoista. Onko ne todella hyvä juttu. Siksi meillä on nykyään formaatti idols joka hakee naamaa ja taitoa. Enää ei pelkällä taidolla päästä pitkälle. Edes Lemmy ei olisi ollut suosittu, koska oli ruma mies.

Nykypolvi kauhistelee Gary Glitteriä siksi, että ovat kuulleet hänestä jo ennestään nämä pedofiliajutut.

Briteissähän Glitterin musiikki on näiden pedofilia-juttujen takia kokonaan pannassa, eli sitä ei soiteta radiossa, myydä levykaupoissa jne.

Vierailija kirjoitti:

Briteissähän Glitterin musiikki on näiden pedofilia-juttujen takia kokonaan pannassa, eli sitä ei soiteta radiossa, myydä levykaupoissa jne.

Pitääkö tuntea syyllisyyttä jos pedofiilin musiikki rokkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Briteissähän Glitterin musiikki on näiden pedofilia-juttujen takia kokonaan pannassa, eli sitä ei soiteta radiossa, myydä levykaupoissa jne.

Pitääkö tuntea syyllisyyttä jos pedofiilin musiikki rokkaa?

Vaikea kysymys, varsinkin kun ne Glitterin tuomiot ovat tulleet myöhäisemmältä ajalta. Itse en ole tosin Glitterin musiikista ikinä tykännyt, joten tämä ongelma ei oikeastaan kosketa meikäläistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen musiikkitietäjä mutta jostain syystä en ole voinut kiinnostua heavystä ja metallista pätkääkään. Siksi Lemmy on jäänyt minulle mieleen lähinnä huumesekoiluista ja siitä että tietty örveltävä väki suosioi häntä Suomen maalla. Jos musiikkia hidastettaisiin niin ehkä Lemmyn kappaleista saisi ihan viihdyttäviä konsertteja vaikka disney on ice tyylisiin tempauksiin?

Harva tykkää bliisusta hissimusiikista.

Komppi.

Rock ei kaipaa kiiltokuvia.

Rock on parhaimmillaan huumeita vetäviä pedofiilejä jotka räkivät ja kusevat yleisöön ja haistattavat pitkät niille jotka .

Rock haisee pierulta nahkahousuissa ja on rumaa. Jos tytöt itkevät sen kuultuaan niin se on sitä itseään räkä poskella vedettynä.

Sairasta puhetta hyi vittu. Älä toiste komppaa.

En jaksa tsekata, oliko tää jo täällä, mutta ihan hyvin Bowie ja Lemmy olisi toiminut yhdessä:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Briteissähän Glitterin musiikki on näiden pedofilia-juttujen takia kokonaan pannassa, eli sitä ei soiteta radiossa, myydä levykaupoissa jne.

Pitääkö tuntea syyllisyyttä jos pedofiilin musiikki rokkaa?

Vaikea kysymys, varsinkin kun ne Glitterin tuomiot ovat tulleet myöhäisemmältä ajalta. Itse en ole tosin Glitterin musiikista ikinä tykännyt, joten tämä ongelma ei oikeastaan kosketa meikäläistä.

Yhdistyneet Kansakunnat tekee kaikkensa ettei ihmishirviöiden musiikki rokkaa enää kenenkään korvissa.

Ongelma koskettaa teikäläistä sen verran että ei noin voi sanoa. Sinun pitää sanoa että et pitänyt Glitterin musiikista ennen etkä nyt, mutta tulevaisuudessa saatat sonnustautua samaan hopeiseen folioasuun kuin Glitter.

Itse en olisi nuorena voinut kuvitella fanittavani countryä, mutta nyt teen sitä ja minulla on myös mokkahapsuinen takki ja lehmännahkaiset bootsit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä Lemmy oli suositumpi heidän parissaan jotka kuuntelivat musiikkia, ja Bowie sitten heidän, jotka kirjoittivat musiikista? Kansansuosio ja toisaalla kriitikoiden suosio?

http://www.dailymail.co.uk/news/article-3395255/David-Bowie-fans-celebr…

Saiko Lemmy tällaista reaktiota missään päin maailmaa? Siis nimenomaan tässä mittakaavassa.

http://www.dailymail.co.uk/tvshowbiz/article-3393470/David-Bowie-dies-1… Tämä olikin oikea linkki, ei äskeinen.

Mikä olikaan pointtisi? Että sinun sankari oli suurempi ja aiheutti enemmän hysteriaa?

Esitin kysymyksen lainaamalleni kirjoittajalle, mutten saanut kuitenkaan vastausta siihen. Linkit oletettavasti osoittavat, että kyllä tämä myyttinen "kansansuosio" oli aika ilmiselvää Bowien kohdalla.

Tällaisissa asioissa huomaa väkisinkin suomalaisten harhaluulot siitä, että jos jokin on suosittua Suomessa, on sen oltava samassa mittakaavassa suosittua myös maailmalla. Joo, suomalaiset ovat hevi/hard rock -kansaa, ja näin ollen Motörhead oli kova sana ja kävi täällä tiheästi. Bowie taas ei ole tehnyt kumpaakaan, joten oletetaan, että hänen täytyy olla vähemmän suosittu, koska vähän hienostuneemmat musiikkityylit ovat Suomessa pienempien kansanosien suosiossa.

Huomaatko että tämä ketju käsittelee av:ta, joka on varmaan umpisuomalainen palsta, ja sitä miten Lemmyn kuolema on täällä palstalla ilmeisesti "kohahduttanut" jopa enemmän kuin Bowien. Ei sillä ole merkitystä kuinka suosittu Bowie on suomalaisissa taidepiireissä 80-luvulla tai muualla maailmassa nyt, jos he eivät tule tänne ihanteestaan kohisemaan.

Kyllä Gary Gliter oli nero. PVC nero.

David Bowien kuolema on suurin yksittäisen rockartistin poismeno sitten John Lennonin kuoleman vuonna 1980. Kurt Cobainin oli varmasti sinällään traagisempi, mutta ei hän ollut vielä mitenkään samassa suuruusluokassa artistina.

Mitä sitten tulee Lemmyyn, niin omassa genressään varmasti mullistava ja suuri, mutta eihän häntä mitenkään voi verrata Bowieen jonka vaikutus näkyy paitsi metallissa (jota ei edes edustanut), myös käytännössä kaikissa muissa populaarimusiikin kentissä. David Bowie vertautuu artistina Beatleseihin ja niihin muutamaan yksittäiseen muuhun tapaukseen jotka oikeasti ovat ne populaarimusiikin historian suurimmat suunnannäyttäjät ja joiden monumentaalinen vaikutus näkyy muuallakin kuin musiikissa. Motörhead ei koskaan uransa aikana ollut lähelläkään sitä statusta jolla Bowie oli viimeisen 40 vuoden aikana.

On suorastaan traagista jos joku kuvittelee että Bowie oli relevantti 70-luvulla mutta ei enää sen jälkeen. Jos jotain, niin esim. toisin kuin Beatlesien kohdalla, Bowien merkitys vain tuntuu kasvavan vuosi vuodelta enemmän. Vertaus Beatleseihin on siinäkin mielessä osuva että levytetyn tuotannon osalta Bowien viiden vuoden ajanjaksona 1976-1980 levyttämät viisi levyä (Station to Station, Low, Heroes, Lodger ja Scary Monsters) edustaa rockhistorian yhtä merkittävimmistä levytetyn tuotannon sarjoista. Ja silloin ei edes lasketa hänen suurta läpimurtoaan Ziggy Stardustia, tai sitä ympäröiviä Hunky Dorya ja Aladdin Sanea. Tai hänen suurinta kaupallista menestystään Let's Dancea.

Jos Bowien merkitys edelleen jäi epäselväksi, niin kannattaa vain seurata miten muut artistit, genrestä riippumatta, ja yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat reagoineet hänen kuolemaansa.

Joo, saatat Tommy olla osin oikeassa, yleisen vaikuttavuuden osalta, mutta unohdat sen, että Lemmy on hahmona ja artistina rockin ikonisin hahmo. Jos siis puhutaan rockista. Lemmy oli rock. Rock oli Lemmy.

Sinun ei myöskään tarvinnut luetella Bowien vaikutusta 1980-lukuun: paitsi koko se uusromanttinen elektroninen buumi Bowien Thin White Duken ja Station to Station 1976 levyn perintönä , uusdandyismi Human Leaguineen, Depeche modeineen ja muine hittibändeineen, niin myös amerikkalaisen soulin, saksofonin ja poprockin yhdistäminen. Young Americans vuodelta 1975 teki mahdolliseksi esimerkiksi David Lee Rothin soolouran soundit - ei ollut sattuma sekään, että biisi oli Just a Gigolo, biisi, jonka ympärille oli tehty elokuva, jossa Bowie näytteli Marlene Dietrichin kanssa. Sitten kun on vielä Bowien vaikutus punkiin ja tukkaheviin niin 1980-luvun musiikki lepäsi kokonaisuudessaan erittäin laajasti Bowien 1970-luvun tuotannolla. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, saatat Tommy olla osin oikeassa, yleisen vaikuttavuuden osalta, mutta unohdat sen, että Lemmy on hahmona ja artistina rockin ikonisin hahmo. Jos siis puhutaan rockista. Lemmy oli rock. Rock oli Lemmy.

Sinun ei myöskään tarvinnut luetella Bowien vaikutusta 1980-lukuun: paitsi koko se uusromanttinen elektroninen buumi Bowien Thin White Duken ja Station to Station 1976 levyn perintönä , uusdandyismi Human Leaguineen, Depeche modeineen ja muine hittibändeineen, niin myös amerikkalaisen soulin, saksofonin ja poprockin yhdistäminen. Young Americans vuodelta 1975 teki mahdolliseksi esimerkiksi David Lee Rothin soolouran soundit - ei ollut sattuma sekään, että biisi oli Just a Gigolo, biisi, jonka ympärille oli tehty elokuva, jossa Bowie näytteli Marlene Dietrichin kanssa. Sitten kun on vielä Bowien vaikutus punkiin ja tukkaheviin niin 1980-luvun musiikki lepäsi kokonaisuudessaan erittäin laajasti Bowien 1970-luvun tuotannolla. 

Sitten tulee ne hienostelijat jotka varastavat työväenluokan ihmisen itselleen ja koristelevat hänet karkkirouheella että se kelpaisi vielä paremmin hienommalle väelle.

Totuushan oli että Bowie syntyi hyvin white trash oloissa ja kasvoi sielä. Hän myös kuoli tyypillisen white trash miehen kuoleman. Tietty hieno piiri nostaa hänet jalustalle että kelpaisi.

Minusta on hienoa että wt-kultuuri pesiytyy joka puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen musiikkitietäjä mutta jostain syystä en ole voinut kiinnostua heavystä ja metallista pätkääkään. Siksi Lemmy on jäänyt minulle mieleen lähinnä huumesekoiluista ja siitä että tietty örveltävä väki suosioi häntä Suomen maalla. Jos musiikkia hidastettaisiin niin ehkä Lemmyn kappaleista saisi ihan viihdyttäviä konsertteja vaikka disney on ice tyylisiin tempauksiin?

Harva tykkää bliisusta hissimusiikista.

Komppi.

Rock ei kaipaa kiiltokuvia.

Rock on parhaimmillaan huumeita vetäviä pedofiilejä jotka räkivät ja kusevat yleisöön ja haistattavat pitkät niille jotka .

Rock haisee pierulta nahkahousuissa ja on rumaa. Jos tytöt itkevät sen kuultuaan niin se on sitä itseään räkä poskella vedettynä.

Sairasta puhetta hyi vittu. Älä toiste komppaa.

Rock on periaatteessa niin pyhää tai saatanallista musiikkia että rokkari saa periaatteessa tehdä ihan mitä lystää ja silti ihmiset rokkaavat hänen musiikilleen. Hän on vapahdettu kaikesta ja saa kaiken anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä Lemmy oli suositumpi heidän parissaan jotka kuuntelivat musiikkia, ja Bowie sitten heidän, jotka kirjoittivat musiikista? Kansansuosio ja toisaalla kriitikoiden suosio?

http://www.dailymail.co.uk/news/article-3395255/David-Bowie-fans-celebr…

Saiko Lemmy tällaista reaktiota missään päin maailmaa? Siis nimenomaan tässä mittakaavassa.

http://www.dailymail.co.uk/tvshowbiz/article-3393470/David-Bowie-dies-1… Tämä olikin oikea linkki, ei äskeinen.

Mikä olikaan pointtisi? Että sinun sankari oli suurempi ja aiheutti enemmän hysteriaa?

Esitin kysymyksen lainaamalleni kirjoittajalle, mutten saanut kuitenkaan vastausta siihen. Linkit oletettavasti osoittavat, että kyllä tämä myyttinen "kansansuosio" oli aika ilmiselvää Bowien kohdalla.

Tällaisissa asioissa huomaa väkisinkin suomalaisten harhaluulot siitä, että jos jokin on suosittua Suomessa, on sen oltava samassa mittakaavassa suosittua myös maailmalla. Joo, suomalaiset ovat hevi/hard rock -kansaa, ja näin ollen Motörhead oli kova sana ja kävi täällä tiheästi. Bowie taas ei ole tehnyt kumpaakaan, joten oletetaan, että hänen täytyy olla vähemmän suosittu, koska vähän hienostuneemmat musiikkityylit ovat Suomessa pienempien kansanosien suosiossa.

Huomaatko että tämä ketju käsittelee av:ta, joka on varmaan umpisuomalainen palsta, ja sitä miten Lemmyn kuolema on täällä palstalla ilmeisesti "kohahduttanut" jopa enemmän kuin Bowien. Ei sillä ole merkitystä kuinka suosittu Bowie on suomalaisissa taidepiireissä 80-luvulla tai muualla maailmassa nyt, jos he eivät tule tänne ihanteestaan kohisemaan.

Kyllä, osaan lukea. Viestini tarttui lähinnä niihin viesteihin täällä, joissa pohdiskeltiin Lemmyn olevan yksiselitteisesti suositumpi myös maailmalla, mikä on ihan silkkaa hevonpaskaa. Yrittihän joku tuolla alkupuolella ihan tosissaan Youtube-katseluilla perustella sitä, että Motörhead olisi ollut 2000-luvulla Bowieta isompi juttu. Youtubeahan käyttävät muutkin kuin av-mammat, eikö? En tosiaan ollut ensimmäinen, joka tässä ketjussa sekoitti suosion Suomessa vs. suosion maailmalla.

T: Lainaamasi viestin kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Lemmy on hahmona ja artistina rockin ikonisin hahmo. Jos siis puhutaan rockista. Lemmy oli rock. Rock oli Lemmy. 

No ei ole. Oli aika marginaalinen hahmo vielä 80-90-luvulla, jolloin oli muita perinteisiä rokkareita vaikka kuinka paljon. Lemmy vaan pysyi tyylilleen uskollisena ja näin syntyi tavallaan harha rockista Lemmynä.

Yläluokkakin ihannoi näkyä kylpyammeessa.

Jim Morrison lojuu nahkahousuissaan kylvyssä. Housut täynnä ummehtunutta keskikaljapierua. Nahkahousujen päällä lepäävä kaljamaha ei valehtele niistä nautinnoista mitä on lyhyen elämän varrelle kerätty. Kieli on yhtä kuppainen kuin mustekalan lonkero. Se roikkuu suusta ja suu haukkoo henkeä vain uudelle nautinnolle. Ei millekään muulle.

Mielessä kaikuu lisää persettä lisää huumetta lisää persettä lisää huumetta.

Minusta Lemmy ja David epäonnistuivat rokkariudessaan. He alkoivat pelätä kuolemaa.

Seuraavaksi kuolee Beatles-Paul ja taas aletaan kirjoitella, kuinka aito fani kukin surija onkaan, kun on diggaillut miehen merkityksellistä musiikkia ja mainitaan vielä kuinka kauan ja kuinka paljon syvällisemmin kuin muut. Järkytytään, että Paul saa vähemän yläpeukkuja kuin Bowie.

Vierailija kirjoitti:

Seuraavaksi kuolee Beatles-Paul ja taas aletaan kirjoitella, kuinka aito fani kukin surija onkaan, kun on diggaillut miehen merkityksellistä musiikkia ja mainitaan vielä kuinka kauan ja kuinka paljon syvällisemmin kuin muut. Järkytytään, että Paul saa vähemän yläpeukkuja kuin Bowie.

Joo, vieläkin jaksavat jankuttaa kumpi sitä ja kumpi tätä. On lievästi sanottuna lapsellista puuhaa.

RokkiHuume kirjoitti:

Yläluokkakin ihannoi näkyä kylpyammeessa.

Jim Morrison lojuu nahkahousuissaan kylvyssä. Housut täynnä ummehtunutta keskikaljapierua. Nahkahousujen päällä lepäävä kaljamaha ei valehtele niistä nautinnoista mitä on lyhyen elämän varrelle kerätty. Kieli on yhtä kuppainen kuin mustekalan lonkero. Se roikkuu suusta ja suu haukkoo henkeä vain uudelle nautinnolle. Ei millekään muulle.

Mielessä kaikuu lisää persettä lisää huumetta lisää persettä lisää huumetta.

Minusta Lemmy ja David epäonnistuivat rokkariudessaan. He alkoivat pelätä kuolemaa.

Aidot muusikot kuolee nuorina ja jäävät eloon. Lemmy ja David ovat vanhoja miehiä ikuisesti.

Nuorena kuoleminen on sellainen rockarin elämäntehtävä. Myös Lennon epäonnistui siinä. Hän olisi voinut olla uusi Jeesus, mutta möhläsi kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Joo, saatat Tommy olla osin oikeassa, yleisen vaikuttavuuden osalta, mutta unohdat sen, että Lemmy on hahmona ja artistina rockin ikonisin hahmo. Jos siis puhutaan rockista. Lemmy oli rock. Rock oli Lemmy. 

Sorry, en osta tätä. Lemmyn tunnettuus on yksinkertaisesti vain liian suppeaa suuressa mittakaavassa. Keith Richards vetää tuon saman roolin niin paljon tunnetumpana hahmona.