Lue keskustelun säännöt.
Meille on tulossa toinen poika, näin ainakin ultra näyttää. Harmittaa!
Kommentit (35)
Toivoin kamalasti tyttöä ja tytön sain - mikä onnen tunne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi aihe on tabu? Koska lapsi ei voi itse vaihtaa sukupuoltaan ja äidin tulisi rakastaa lastaan ilman että "harmittaa" kun ei tullutkaan sitä oikeaa, omat kontrollitarpeensa äiti siinä menettää kun näkyykin "väärä".Onneksi ihan kaikkea ei vielä voi säädellä.
Meillä poika ennestään ja rakenneultrassa näkyi mahaan kuollut tyttö, oli kuollut kaksi päivää aiemmin. Joten ei kannata ihan kaikesta harmistua mitä ultrassa näkyy vaan olla onnellinen että jotain näkyy.
Se on todellinen suru, että koskaan ei saa omaa tytärtä, vaikka kaksi poikaa olisivat kuinka ihania, rakkaita ja toivottuja. Itse olen suunnattoman kiitollinen, että minulla on molempia sukupuolia lapsissa.
Itse uskon, että tukahdutettu ja kielletty tunne on paljon pahempi ja vaarallisempi kuin surtu ja käsitelty tunne.
Mun mielestä on jokseenkin luonnollista toivoa jompaa kumpaa, ja suurin osa ihmisistä toivoisi saavansa yhden lapsen omaa sukupuoltaan. Välttämättä monikaan ei ole edes tietoinen näistä toiveista, en itsekään ollut ennenkuin toisen lapsen ultrassa paljastui että toinen poika on tulossa. Itkin kotona sitä että minusta ei tullut koskaan tytön äitiä ja häpesin tunteitani ja itseäni valtavasti. Olin itsekin tosi yllättynyt, en ollut ikinä ajatellut toivovani tytärtä vaan mun mielestä sillä ei ollut mitään väliä.
Yllättäen tulin sitten kolmannen kerran raskaaksi ja ajattelin että nyt on pakko tulla tyttö. Ei tullut, eikä poikaakaan vaan kuollut poikasikiö. Silloin kyllä tuntui että nyt minua rankaistaan niistä sukupuolitoiveista. SItten tuli neljäs raskaus, ja neljäs poika. Olin taas tosi pettynyt, joskin nyt tuo pieni poika on äidin aarre enkä tietenkään vaihtaisi häntä mihinkään :)
Mies haluaisi vielä yhden, itse en tiedä. Jos tietäisin että tulee tyttö niin voisin tehdäkin mutta en tiedä jaksanko enää käydä läpi sitä ultraa, pettymystä ja kaikkea. Toivon todella että voisin vapautua näistä sukupuolitoiveista, ja toivoa vain vauvaa. Ehkä jonakin päivänä.
on esikoispojalla vamma, joka on pojilla monta kertaa yleisempi kuin tytöillä. Toinen lapsemme on tyttö, ja olin tosi onnellinen, että sain tytön. Kolmannesta lapsesta en myöntänyt itselleni enkä muille toivovani tyttöä, mutta kun ultrassa kuulin odottavani poikaa, minua rupesi pelottamaan, että vauvalla olisi sama vamma kuin isoveljellä. Painiskelin jonkin aikaa näiden ajatusten kanssa, mutta parin päivän päästä olin täysin tottunut ajatukseen pojasta ja menin innokkaana ostamaan pari söpöä poikavauvan vaatetta. Ihan terve poika sieltä sitten syntyikin, mutta olin ehtinyt asioita miettiessäni sopeutua myös ajatukseen mahdollisesta vammaisesta kuopuksesta. Mielestäni on tosi hyvä, että ultrassa saa tietää sukupuolen (tai ainakin hyvän arvauksen sukupuolesta), joten mahdollinen pettymys ei tule sitten synnytyssalissa ja kohdistu itse vauvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kannattaisi! Pojilla on seuraa toisistaan ja saat vaatteetkin kierrätettyä:-) ihan oikeasti, kun vauva on syntynyt ei sukupuolella ole enää mitään merkitystä!
sorry kun ilmaisen asian aika ronskisti... Kaksi poikaa entuudestaan, kolmatta lasta tehtiin useampi vuosi, tuloksena vain keskenmenoja...
Kun raskauduin sitten ja kriittiset viikot ohitettiin ja asiasta kerrottiin, niin poikkeuksetta kaikki sanoivat toivovansa vihdoin perheeseemme toista naista!
Se loukkasi todella kovasti, toivoimme vain raskautumista ja onnistunutta raskautta yli kaiken, sukupuolella ei todellakaan ollut merkitysta minulle tai miehelleni, muille sen sijaan sitakin enemman!!!
Rakenneultrassa varmistettiin pojan saapuminen ja surunvalittelut senkun jatkuivat, viitta vaille ettei pahimmat itkeneet kun kerroimme sukupuolen!
Lapsi syntyi, rakkaana ja todella toivottuna niinkuin kaksi aikaisempaakin poikaa! En vaihtaisi ikuna pois, en!!!
Uusin vauvamme on sitten tytto, nyt on ilmeisesti tyydytetty kaikkien toiveet kun ei kukaan ole tullut valittelemaan tyton syntymasta...?
Nauttikaa lapsistanne ja muistakaa, ettei ne ihan niin satavarmoja kuitenkaan kaikille ole! Lapset on lahjoja ja niita saadaan, ei tehda!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tosi onnellinen kun sain syliini pienen pojan, en vaihtaisi häntä mihinkään.
MUTTA jonkunlainen tytönkaipuu mieleen jäi, ei niin että haluaisin poikani olevan tyttö vaan niin että olisi kiva saada vielä tyttökin.
Tällä jeesustelijoiden palstalla vain ei saisi koskaan myöntää mitään tällaista. Sukupuoleen liittyvät unelmat ovat synkkä salaisuus josta ei saisi puhua ollenkaan, vaikka vastaavasti esim. peräreiän sheivaus on täysin salonkikelpoinen av-puheenaihe.
Saa valittaa esim roikkuvista tissesistä. Kukaan ei huuda, että olisit hankkinut abortin, etkä imettänyt....
Tunteet ovat ihan NORMAALI asia ja jos joku tuntee pettymystä ultran/syntymän jälkeen tulevaan sukupuoleen, niin se ei ole keneltäkään muulta (edes lapsettomuudesta kärsivältä) pois.
Omasta mielestäni on parempi saada tietää sukupuoli jo hyvissä ajoin ennen syntymää. Näin on aikaa tottua ajatukseen siitä "väärästä" sukupuolesta! Pettymys ei sitten pamahda synnytyssalissa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen vaatteet käyvät - säästät rahaa.
Esikoisen lelut ovat riittävät - säästät rahaa.
Lapset voi olla samassa huoneessa vielä murrosiässäkin.
Lapsien leikit sopivat todennäköisesti yhteen kun ovat samaa sukupuolta.
Nyt odotamme kolmatta ja ultrassa arveltiin tytöksi. Minua se vähän jännittää ja kauhistuttaa kun on niin tottunut poikiin. Ihanaahan se tietty on. Mutta pääasia on itse lapsi. Se pieni oma käärö jonka suljen syliini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja yksi tyttö. Tyttö on esikoinen. Nyt ultrassa todettiin, että meille tulee tyttö. Neljän pojan jälkeen ei innostanut ajatus tytöstä. Pojalle olisi kaikki valmiina. Itse koen myös olevani hieman pettynyt, koska odotin tavallaan poikaa. Tokihan sukupuoli voi vielä hyvällä säkällä muuttua, mutta kaipa se on totuteltava ajatukseen tyttövauvasta, neljän poikavauvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja poika on esikoinen. Kun odotin kuopusta, niin luulin jo ultrassa näkeväni pojan, ja olin oikeasti pettynyt. Täytyy sanoa, että olin todella helpottunut, kun tyttö syntyi.
ja voi alkaa sopeutua tilanteeseen, ettei vain mene koskaan möläyttämään lapselleen, että toivoi toista sukupuolta.
Meille ei ole suotu sitä ensimmäistäkään lasta, pari keskenmenoa kyllä vuosien yrittämisen tuloksena, mutta niin minäkin vain vielä jaksan tyttöä "toivoa".
Tietenkin ottaisinkin kumman tahansa ja aina raskausaikana tämä sukupuolitoive on väistynytkin. Jotenkin vain olen aina nähnyt itseni tytön äitinä, en koskaan pojan. Siksiköhän minua nyt lapsettomuudella rangaistaan?
Ps. Mies toivoo kovasti poikaa.