Meille on tulossa toinen poika, näin ainakin ultra näyttää. Harmittaa!

Suomalaisista adoptiolapsista on pulaa!

Jos tämä ei ole tarkoitettu "vitsiksi", niin saat myötätuntoni. Itsekin jollakin tasolla petyin, kun kuulin tulokkaan olevan poika.... Hyvä myöntää tunteensa ja ajatuksensa.

Nyt raskaus on loppusuoralla ja olen jo ajatukseen pienestä pojasta tottunut.

Kaksi poikaahan on ihana juttu. Veljeksistä voi olla paljon iloa toisilleen. Meillä on poika ja tyttö ja en mitenkään voi sanoa, että jompi kumpi olisi jotenkin parempi sukupuoli. Mä taas olin aina toivonut, että olisi kaksi lasta samaa sukupuolta, joko poikia tai tyttöjä. Nyt en tietenkään enää vaihtaisi.

jos kerta tyttö olisi mieluisampi

Kaikki tuntuu olevan ihan innoissaan, itseäni ajatus lähinnä kauhistuttaa :) Mutta kaipa sitä tytönki kans jotenki pärjää :)

Mietippä, jos ultrassa olisi selvinnyt esim, että lapsella on vakava kehityshäiriö? Tai jos kärsisit lapsettomuudesta?



Sukupuolella ei oikeasti ole yhtään mitään väliä.

lasta yritetty 7 vuotta

saldona 4 keskenmenoa ja kohtukuolema

Olisit onnellinen, jos saat terveen lapsen.



Monilla on aika paljon pahempia ongelmia kuin tulevan lapsen sukupuoli.



t. toista lastaan myös odottava, enkä aio selvittää sukupuolta etukäteen, koska sillä ei ole minulle merkitystä.

Itseäkin hetken harmitti kun odotin toista poikaa mutta nyt kun niitä on kolme en vaihtaisi poika trioani mihinkään vaikka voisin. On ne niin ihania.

Mitä sinulla ap on ennestään? Vai onko tämä vauva ensimmäinen?

Pojat on sitäpaitsi niiiiiin ihania!!!

Jos esim. vaikka on aina haaveillut tyttärestä ja tietää, että lapsiluku jää kahteen, niin on ihan normaaliakin tuntea pientä harmitusta, jos saa tietää odottavansa toista poikaa!

Harmitus ei vähennä rakkautta lapseen, tai poista kiitollisuutta terveestä lapsesta!

Näin minun mielestäni....

Mitä sinulla ap on ennestään? Vai onko tämä vauva ensimmäinen?

Äh... Luin huonosti avauksen... Luin vaan, että on pettynyt, kun on poika tulossa. Sorry :)))))

Meillä yksi poika. Joku aika sitten menetimme toisen (olisi ollut poika). sain keskenmenon. Tekisin mitä vain, että toinen poikani olisi syntynyt elävänä!

Tasan ei käy onnen lahjat. Olen pahoillani puolestasi. Maailmasi romahti täysin, toivot kaiken olevan vain pahaa unta.

Mutta sentään jotain hyvää asiassa on, vatsassa oleva vauvasi ei tiedä mitä hänestä ajattelet.

Olin itse niiin onnellinen raskaudesta ja uudesta vauvasta ja se pieni pettymys nousikin pintaan vasta puoli vuotta vauvan syntymän jälkeen. Olin asian suhteen herkkä puolisen vuotta.

En koskaan ole kertonut tunteistani kellekkään. Ajattelin jopa että jos kerron neuvolassa tunteistani, niin siitä tulee pieni maininta papereihin ja sitten tuo rakas poikani kenties lukee ne paperit joskun ja kuvittelee että olen häneen jotenkin pettynyt.

Siis mietin asioita tosi monimutkaisesti sillä poika on minulle todella rakas ja halusin hänen tutnevan sen pyyteettömästi.

tunteesi ap.



Hienoa, että sinulle on vastannut niin erinomaisia ihmisiä etteivät edes ajattele mitään pieleen ja väärin...



Jokainen toivoo tervettä lasta, tottakai. eikä sukupuolella oikeasti ole kenellekkään varmasti hirveän paljon väliä onko tyttö vai poika mutta ihmismieli on välillä käsitämätön ilman että niin tarkoittaa tai haluaa itse niin olevan eikä kaikkia asioita voi ajatella järjellä.

Meillä on lapset kahdessa satsissa, ensin on poika ja tyttö ja kakkossatsina pikkukossit. Nelosta odottaessa häntä ultrassa luultiin tytöksi, joskin näkyvyys oli huono mutta ennemmin tyttö kuin poika ja lisäksi oma kropani petti minut tytönodotusta vastaavilla raskausoireilla. En halunnut lapsen olevan tyttö, siis oli asennoitunut saamaan tyttövauvan mutta mikään pakkomielle se ei ollut vaan "faktoihin" perustuvaa;D

Olin tosi onnellinen kun sain syliini pienen pojan, en vaihtaisi häntä mihinkään.

MUTTA jonkunlainen tytönkaipuu mieleen jäi, ei niin että haluaisin poikani olevan tyttö vaan niin että olisi kiva saada vielä tyttökin..

Ja kavereille on tullut viimeaikoina paljon tyttöjä, kyllä se jossain mielenpohjalla kateus joskus kurkkii..



En ymmärrä miksi ei voisi tai saisi toivoa vauva sukupuolta ja jos ei mene toive ja todellisuus yksiin niin kai sitä vähän pettynytkin olla eikä se mitenkään vähennä rakkautta lapseen.

Tämä on kai vähän sama asia kun se kun on äiti niin kaiken pitäisi olla ihanaa ja autuasta eikä mistään saisi valittaa, pitää olla vain ja ainoastaan onnellinen ja kiitollinen kun on saanut lapsen, mikään muunlaiset tunteet eivät ole sallittuja...

Kun o itse lapsen halunnut niin valittaa ei saa.

pettymyksiä.

Mutta en yhtään epäile, etten olisi häntä ihan yhtä lailla rakastanut loppujen lopuksi. Kuitenkin olen iloinen, että meillä on tyttö ja poika - se tuo elämään enemmän monipuolisuutta, vaikka mitään sukupuolten "stereotyyppejä" ei lapsistamme ehdoin tahdoin kasvateta.



Minäkään en ymmärrä miksi juuri tämä aihe on tabu - ihmiset toivovat elämältä yhtä sun toista, jota suurella osalla maapallon ihmisistä ei ole (maallista mammonaa, uraa jne.). Miksi ei saisi toivoa sekä poikaa että tyttöä?!

Meilläkin on yksi poika (ja maailman ihanin poika onkin) ja nyt olen raskaana. En yhtään tiedä kumpi on tulossa, olen tässä miettinyt pitäisikö mennä yksityiselle ultraan selvittämään sukupuoli. Kun pelkään, että jos vain loppuun asti toivon tyttöä ja tuleekin poika, olen alussa liian pettynyt. :( Kun kuitenkin haluaisin nauttia siitä ihanasta pienestä vauvasta ihan täysillä, oli se sitten kumpi vain!



Loppujen lopuksi kumpikin on ihana, mutta sillehän ei voi mitään jos toivoo tyttöä. Jos saamme toisen pojan, hänestä tulee varmasti ihan yhtä rakastettu kuin tyttö olisi. Mutta silti toivon, että tämä pikkuinen masussani olisi tyttö...