Ristiriitainen tilanne parisuhteessa
Mies ei enää rakasta, haluaisi periaatteessa muuttaa omilleen ja ehkä löytää uuden naisen, kauniimman, nuoremman, laihemman, muttei henno rikkoa perhettä.
Mies kohtelee vaimoaan melko jäätävästi, yleensä täysin tunteettomasti.
Nainen tuntee olonsa kotona tukalaksi, hän on miehelle yleensä kuin ilmaa, välillä mies purkaa aggressionsa häneen sanallisesti.
Nainen ei tunne olevansa rakastettu, eikä olekaan, muttei enää koe olevansa edes hyväksytty. Ei kuitenkaan myöskään henno rikkoa perhettä.
Ei haittaa vaikka minut tästä tunnistettaisiin, haluaisin kuitenkin kuulla vieraitten mielipiteitä siitä että pitäisikö naisen hakea eroa, vai voiko tuon kaltainen tilanne vielä muuttua paremmaksi. En tarvitsisi muuta kuin normaalia ihmismäistä kohtelua ja hyväksytyksi tulemisen tunteen.
Kommentit (27)
Eiköhän mies rikkonut jo perheen sillä, ettei rakasta lastensa äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän mies rikkonut jo perheen sillä, ettei rakasta lastensa äitiä.
Niin, tavallaan just koitan kysyä sitä että voiko rakkaus "palata"?
Rakkaus voi palata, mikäli miehesi haluaa antaa sille mahdollisuuden. Itse et voi tehdä mitään.
-1-
Vierailija kirjoitti:
Mihin rakkaus loppui?
En tiedä varmasti, mutta ymmärtääkseni siihen että useamman lapsen jälkeen en enää ollut timmi. Ja se häiritsi ja häiritsee.
Vierailija kirjoitti:
Ero ja nopeasti
Miksi näin?
terapiaa?
Vaikea sanoa. Mä äänestän eroa, ikävä kyllä.
Tsemppiä, oikeasti.
En näe mahdollisuutta, jos ei kerran rakasta.
Terapia auttaisi, jos sen haluaa auttavan, haluaa tehdä töitä parisuhteen eteen ja rakastaa kuitenkin toista.
Eikä se noillakaan lähtökohdilla usein parisuhdetta pelasta, saati ettei toinen edes rakasta tai halua olla parisuhteessa.
Terapia auttaisi varmasti eroamaan paremmin, ainakin lasten kannalta, joten siksi kyllä sitä suosittelen. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero ja nopeasti
Miksi näin?
"Nainen ei tunne olevansa rakastettu, eikä olekaan, muttei enää koe olevansa edes hyväksytty."
Voiko rakkaus loppua lihomiseen (10 kg)?
Hanki se ihmismäinen kohtelu tässä ihmissuhteessa. Vaadi sitä äläkä suotta pelkää riitelyä. Turha alistua riidan pelossa kynnysmatoksi.
Hae arvostus ja hyväksyntä jossakin muualla, et ole sitten niin riippuvainen tästä ihmissuhteesta. Ala harrastaa jotain, tai opiskella jos ei ole hyvää työpaikkaa. On paljon helpompi onnistua harrastuksessa kuin työssä muutenkin.
Rakastetuksi tunteminen on sitten vähän haastavampaa. Siitä vaan katselemaan ympärille, jos vaikka sattuisi kohdalla joku, joka vielä rakastaa ja eihän sitä tiedä, vaikka tämä nykyinenkin kumppani vielä joskus rakastaisikin sinua.
Aika harva monen lapsen isäksi ehtinyt mies enää kovin timmiä uutta vaimoa löytää. Kun hän tämän realiteetin tunnustaa, hyväksyy sen vanhan ja rupsahtaneen paremmin.
Miltä ajattelit tilanteenne näyttävän lasten näkövinkkelistä? Te ette halua rikkoa perhettä, mutta mikähän nyt tässä on se perhe, jota lapsille tarjoatte? Onkohan tuossa tunnelmassa hyvä kasvaa?
Menkää terapiaan niin edes ero on siistimpi. Jos mies ei halua rakastaa, hän ei sitä tule tekemään ja sitä odotellessa ei kannata pilata lasten lapsuutta.
Vierailija kirjoitti:
Miltä ajattelit tilanteenne näyttävän lasten näkövinkkelistä? Te ette halua rikkoa perhettä, mutta mikähän nyt tässä on se perhe, jota lapsille tarjoatte? Onkohan tuossa tunnelmassa hyvä kasvaa?
Menkää terapiaan niin edes ero on siistimpi. Jos mies ei halua rakastaa, hän ei sitä tule tekemään ja sitä odotellessa ei kannata pilata lasten lapsuutta.
Meillä on omasta mielestäni ihan hyvä tunnelma, koska olen kuin rakkaudettomuus ei haittaisi ja elän omaa elämääni ihan normaalisti.
Sama. Mies epäili onko enää tunteita niinkuin vaimoaan kohtaan pitäisi olla. Juteltiin ja mietittiin. Mies ei kuitenkaan halua erota. Seksi sujuu ja on aina ollut molempien mielestä hyvää. Mietin eroa, mutta rakastan miestäni. Keskustelujen jälkeen on mennyt paremmin ja mies on sanonut rakastavansa. Hellyyttä on silti seksi pois lukien aika vähän. Toivon, että tilanteeseen tulee muutos ajan kanssa. Toisia kohtaan olemme molemmat ystävällisempiä ja parisuhteemme on mennyt parempaan. Yritä jutella ja anna aikaa, ei kaikki hetkessä muutu. Jos on ollut hyvä suhde, kyllä se yhteinen sävel vielä löytyt.
Jos rakkaus loppuu 10 kilon lihomiseen, se ei koskaan rakkautta ollutkaan.
Ja oikeastaan on ihan samantekevää, mihin se on loppunut. Jos rakkautta ei enää ole, se ei myöskään enää palaa. Tätä on varmasti vaikea hyväksyä, mutta se on totuus. Mitä nopeammin hyväksyt sen, sen paremmin alat myös toipua. Ehdit vielä elää loistavaa elämää, kunhan pääset eroon rakkaudettomasta liitosta.
Vierailija kirjoitti:
Jos rakkaus loppuu 10 kilon lihomiseen, se ei koskaan rakkautta ollutkaan.
Ja oikeastaan on ihan samantekevää, mihin se on loppunut. Jos rakkautta ei enää ole, se ei myöskään enää palaa. Tätä on varmasti vaikea hyväksyä, mutta se on totuus. Mitä nopeammin hyväksyt sen, sen paremmin alat myös toipua. Ehdit vielä elää loistavaa elämää, kunhan pääset eroon rakkaudettomasta liitosta.
Kiitos tästäkin!
Jokainen tarvitsee rakkautta, hyväksyntää ja arvostusta. Miten olisi, jos menisitte parisuhdeterapiaan, jos et halua perhettä rikkoa? Mä luultavasti rikkoisin lapseni perheen, koska en voisi olla rakkaudettomassa liitossa.