Haluaisitko asua ahtaasti, vaikka rahaa olisi suurempaan asuntoon?

Jos olisi enemmän rahaa niin totta vieköön muuttaisin isompaan. Nyt 75m2, kaksi aikuista ja yksi lapsi. Riittää tällä hetkellä mutta jos tulisi toinen lapsi niin alkaisi jo ahdistaa. Haluan lapsilla olevan omat huoneet, koska viimeistään teini-iässä sitä omaa tilaa tarvitsee. Lapsuudenkotini oli kaksio jossa kaksi aikuista ja kaksi lasta eikä koskaan mitään omaa tilaa eikä tilaa millekään muullekaan. Haluan myös oman saunan, isomman kylpyhuoneen ja erillisen wc:n. Ei sitä tilaa tarvitse satoja neliöitä olla vaan sen verran että kaikille ja kaikelle on oma paikkansa ja tilansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin täynnä tätä pakkomielteistä talo/asuntokouhotusta. Asukaa missä asutte, ei se ole kuin asunto (tai talo) eikä se kiinnosta ketään. Elämässä on parempaakin tekemistä kuin maksaa asuntolainaa jokaisella irtiliikenevällä Eurolla.

Löysääs nutturaas

Olisikin nuttura. Harvalla miehellä on. Nyt ei voi syyttää kuin vannetta joka puristaa päätä.

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään pienestä asunnosta, tosin olenkin lapseton. Kun on pienet tilat, ei tule kerättyä tarpeetonta tavaraakaan, vaan pitää harkita mitä hankkii. Ei ole niin paljon siivottavaa. Kukaan ei tunge yökylään, eikä tarvitse kestittää kotona isoja porukoita, kun ei ole tilaa.

Sama juttu. Miksi ihmeessä maksaisin kymmeniä tuhansia euroja jostain, mitä en ollenkaan tarvitse? En koe asuvani ahtaasti, vaikka minulla ei olekaan viittäkymmentä neliötä tilaa.

En. Rakastan tilaa, väljyyttä ja sitä, että voin työskennellä kotoa käsin. Olen asunut sekä pienessä että isossa asunnossa ja iso asunto pysyy paljon helpommin siistinä kuin pieni riippumatta perheen koosta.

Vierailija kirjoitti:

Vastauksista paistaa just se ongelman ydin: raha. Tai siis sen puute. Mutta jos teillä olisi siis 3 miljoonaa, niin edelleenkö haluaisitte asua ahtaasti vai? Niinkö?

Asetellaan kysymys uudelleen:

Jos sinulla olisi 3 miljoonaa tilillä, tykkäisitkö edelleen asua ahtaasti? 

Nyt eletään 4 hlöä 100m2:n paritalossa ja kaikille riittää tilaa. Sijainti Helsingissä on mulle kaikkein tärkeintä. Jos mulle olisi noi 3 miljoonaa, niin voisin ostaa 20-30m2 isomman asunnon, en tiedä mihin tarvitsisin enemmän tilaa. Kaikki ison asunnon siivoaminen, se tavaran määrä, vastikkeet ja ylimääräiset neliöt vaan ahdistaisivat mua.

Nyt onkin trendikkäämpää asua keskustassa vaikka kuinka pienessä luukussa kuin Nurmijärvellä 400m2 okt-talossa.

Vierailija kirjoitti:

Kun on pienet tilat, ei tule kerättyä tarpeetonta tavaraakaan.

Tämä riippuu kuule ihan ihmisestä. Minulle ei olisi mitään järkeä asua yksiössä, koska se olisi lattiasta kattoon täynnä. Se lisäksi joutuisin maksamaan ylimääräisestä varastotilasta.

Vierailija kirjoitti:

Rahakkaanakaan en haluaisi jättitaloa, jossa kokisin tyhjyyttä ja joutuisin siivoamaan paljon.

Et voisi hankkia siivousapua, vaikka olisit varakas?

Vierailija kirjoitti:

Vastauksista paistaa just se ongelman ydin: raha. Tai siis sen puute. Mutta jos teillä olisi siis 3 miljoonaa, niin edelleenkö haluaisitte asua ahtaasti vai? Niinkö?

Asetellaan kysymys uudelleen:

Jos sinulla olisi 3 miljoonaa tilillä, tykkäisitkö edelleen asua ahtaasti? 

Ongelman ydin on oikeastaan se, että ahtaus on subjektiivinen käsite. Kukaan tuskin haluaa asua omasta mielestään ahtaasti, mutta toisen ahdas on vielä toiselle oikein sopiva.

No en tietenkään. Ahdas sisältää jo sanana sen ajatuksen, että liian ahdas.

Jossain hesarin jutussa sanottiin, että ahtaasti asuu, jos huoneita on vähemmän kuin asukkaita. Jos olisi loputtomasti rahaa, niin en ainakaan tuon määritelmä mukaan haluaisi asua ahtaasti. Tällä hetkellä asutaan kolmiossa 4 hlö perheenä.

Preferoin sijaintia (Helsingin keskusta) enemmän kuin neliöitä (50 m2 kahdelle). Toki jos rahaa olisi kuin kroisoksella, asuisin mieluusti samalla alueella hieman isommassa asunnossa (70-100 m2).

Periferiasta muuttaneilla on tuota tilankaipuuta. Kannattaa muuttaa takaisin sinne periferiaan, jos ei lompakko kestä kaupunkihintoja.

Nimim. Sijainti, sijainti ja sijainti

Meillä 2+2 ei ole varsinaisesti ahdasta tässä neliössä mutta voisimme asua rahan puolesta vaikka tosi isossa omakotitalossa.

Mutta tämän kodin sijainti on huippu ja ihana olla vapaa kun asumiseen ei mene paljoa rahaa kun asuntolainakin on jo maksettu vuosia sitten.

Mikä on ahtaasti? Pohjapiirustuksista riippuen meidän 3hlö perheelle on sopivia olleet 75-90 neliön asunnot. 90 on ollut aina sinänsä liikaa tilaa, esim. tarpeisiimme aivan liian iso keittiö tjsp. Isompiakin on vuosien varrella ollut, omakotitalo oli ihan turhan väljä meille.

Jos voittaisimme lotossa 3 miljoonaa, ostaisimme tuon kokoisen kivan kerrostaloasunnon kantakaupungista. Ei halua johonkin 200 neliön asuntoon, saati isompaan taloon.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 80 neliöinen kolmio ja 4 lasta. Hyvin mahdumme ja toistaiseksi ei ole muuttoaikeita.

Saisimme helposti isomman asunnon ja sijaintia muuttamalla vielä edullisemmin kuin tämän kolmion. Meillä ei vain ole tarvetta. Nykyinen kotimme on aivan ihana, lainaa vähän ja sijainti ihan ykkönen -kaikki palvelut kävelyetäisyydellä.

Tämä toimii pienten lasten kanssa (vanhin 7, nuorin vauva). Lasten kasvaessa vaihtoehtona ehkäpä 120 neliöinen paritalo tms.

Kiinostaisi tietää minkälainen huonejako teillä on; miten olette "jakautuneet"? Meillä saman kokoinen asunto ja lapsia kolme, mutta jos neljäs vielä tulisi niin olisi melkeinpä pakko muuttaa vähän isompaan.

Vierailija kirjoitti:

Ahtaus on mielentila!

Toiselle tilava on toiselle ahdas. Hotellihuoneistot on pieniä ja harvemmin loma menee pilalle sen takia että huone olisi liian pieni. Sieltä vaan puuttuu se kaikki roina ja tavarataakka.

Me asutaan 2 hlö + 1 taapero + 1 kotieläin 40 neliössä. Hyvin mahdutaan, tilaa on tehdä kärrynpyöriä ja askarrella.

Eli vertaat hotellihuonetta, jossa ollaan loman ajan asuntoon, jossa asutaan vakituisesti?

Minä en ainakaan tykkää ahtaudesta. Olen asunut 30-neliöisessä yksiössä ja siinä inhotti se, että jos joku tuli kylään/yöksi niin ei missään ollut omaa rauhaa. Myös sisustaminen vaikeaa ja nykyajan yksiöissä harvemmin on edes alkovia niin siinä sitten nukkuu keittiön ja telkkarin vieressä jne. Tykkään sisustaa tauluilla ja minulla on paljon kirjahyllyjä, joissa koriste-esineitä, pehmoleluja jne. niin yksiöön ne ei kyllä mahtuisi. Asun siis yksin. Vähintään kaksio pitää olla.

Ahdas asunto on myös vaikeampi siivota, kun tilat ovat pieniä ja imurointi paljon vaikeampaa, aina on jotain tiellä jne.

Olen aikoinani asunut ahtaasti. Nyt asun yksin yli 80 neliön kämpässä, ja tämä on juuri sopiva. Mikään itseisarvo ahtaasti asuminen ei ole. Siitä olen toki samaa mieltä että stadissa asunnot ovat suhteettoman kalliita.

Tuo pieniin asuntoihin tunkemisen trendi johtuu ihan siitä ettei ihmisillä ole varaa suurempiin esim. Helsingin keskustasta. Lainat ovat jo tapissa. Joten nyt sitten miniminikuutiossa asumisesta  järkätään trendiä kaikille, koska hinnat ovat nousseet k eskusta-aluilla niin ylös pk-seudulla että kaikilla ei ole muuhunkaan varaa. En itse suostuisi, koska minimi 4hlö on jotain 80 neliömetriä mihin tunkisin itseni perheeni kanssa ja minusta sekin on tajuttoman pieni asunto. Johonkin 10 neliötä suurempaan en jaksaisi muuttaa jos sijainti on hyvä.

Olen asunut 25, 35 ja nyt 55 neliön kodeissa, kaikissa yksin. Mukavinta on ylivoimaisesti tässä isommassa asunnossa ihan alkaen siitä, että siivous on paljon paljon helpompaa kuin yksiöissä, joissa joka nurkka ja seinänvierusta oli huonekaluja täynnä. Sisustaminen on myös kivaa ja vieraitakin voin ottaa yöksi. Jos raha ei olisi este, muuttaisin vielä isompaan, esim. 90-100 neliötä, vaikka monen mielestä en sinkkuna ansaitsekaan muuta kuin 20-neliöisen kopin :D

Riittää alle 40m2, tykkään siitä kodikkuudesta, ja siitä etten voi kerätä turhaa tavaraa. Ja yksinasuessa on mukavaa, että on yleisvilaisulla näky asuntoon, jos jostain kuuluu rapinaa :)