Yksivuotias poika lyö päätään seinään ja lattiaan. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Hermostuessaan alkaa takomaan päällään seinään tai lattiaan. Joskus läpsii itseään turhautuessaan.

Onko normaalia?

Onko perheolot ja arki taulutettu?

Juodaanko teillä kaljaa ja katsotteko salkkareita?

Kyse on alkavasta itsetuhoisuudesta, joka johtuu nuoruus iän ahdistuksesta. Kannattaa laittaa lapsi hoito-laitokseen välittömästi ennenkö taipumus pahenee! Voimia teille!

Harjoittele showpainijan uraa varten.

Onko turha kiire? Nyt sylitystä ja aikaa vauvalle. 

Minun poikani teki tuota, raivosi ja hakkasi päätän juuri tuossa 1-2-vuotiaana, ja olin kyllä huolissani . Nyt on ihan iloinen ja reipas tokaluokkalainen :)

Vierailija kirjoitti:

Onko turha kiire? Nyt sylitystä ja aikaa vauvalle. 

 on kamala kiire. Siitäkö se on?

ap

Meillä on samaa, tyttö on 1,5v. Jotain kiukkua/turhautumista tuolla purkaa. Ihan saa syliä ja on turvalliset olot, leikkiessä ja ulkoillessa iloinen ja reipas lapsi mutta vahva oma tahto ja "minä itse". Eiköhän tuo vaihe mene ohi jos kaikki on muuten kunnossa! :)

Ihan normaalia, tottakai. Ei vielä oikein tiedä mitenkä purkaisi kiukun, joten kokeilee eri tapoja.

Ei sillä reppanalla ole muita keinoja ilmaista sitä järjen vievää turhautumista, kun ei osaa, ei pysty ja kukaan ei ymmärrä. Lapsesi on kriisissä, kyllä se siitä. Varsinkin siirtymät olisi hyvä tehdä mahdollisimman kiireettömiksi, aikapaineen alaisena aikuisellakin pettää hermo, saati sitten taaperolla.

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä reppanalla ole muita keinoja ilmaista sitä järjen vievää turhautumista, kun ei osaa, ei pysty ja kukaan ei ymmärrä. Lapsesi on kriisissä, kyllä se siitä. Varsinkin siirtymät olisi hyvä tehdä mahdollisimman kiireettömiksi, aikapaineen alaisena aikuisellakin pettää hermo, saati sitten taaperolla.

Höpö höpö.

Ei ole mitään väliä jos se lasketaan normaaliksi tai ei, koska tuollainen ei  jokatapauksessa ole hyvä lapselle. Siihen teidän täytyy saada apua! Lääkärille! Tai neuvolaan.

Joo, meillä myös alkoi tuo tapa jo monta kuukautta sitten ja yhä jatkuu. Poika nyt 1 v 4 kk. Meidän pojalla näyttäisi olevan ideana kopsauttaa päänsä, jotta saa ikään kuin syyn itkeä harmin aiheensa pois.

Katsoo mua aina sillä lailla lievän itsesäälin vallassa ja tuhertaa itkua - saakin sitten myötätuntoa osakseen, se kai on päämäärä :) Ihan normaalia tuo on, ap.

Siis voi kamalaa, ihan tosissaan! Miten te äidit voitte olla sitä mieltä että pienen lapsen tuollainen reagointi olisi ok?!? Missä teidän järki on? Minne se on valunut sieltä aivokopasta? Lapsi joka noin tekee voi huonosti. Todella huonosti. Tuohon oireiluun täytyy hakea apua!

Voi olla huolestuttavaa tai voi olla vain "drama king"in elkeitä. Jos ei ole mitään muuta erikoista, niin en olisi kyllä huolissani tuosta yksinään. Luultavasti on vain joku vaihe.

On luultavasti ohimenevää. Oma lapsi teki suunnilleen samanikäisenä samaa, jostain kiukustui/harmistui, ja sitten löi päätä lattiaan ikäänkuin oikein maksimoidakseen harmistuksensa. Kyllä itseäkin kamalasti huolestutti ja googletin asiaa. Vaihe meni itsekseen ohi ja on nykyään todella ihana ja reipas nelivuotias. Ei mitään kiukkukohtauksia tms. outouksia.

Minua tuo ahdistaa kyllä kovasti. Hän ei osaa oikein ilmaista mikä harmittaa ja turhautuu nopeasti. Sitten iskee pään lattiaan ja itkee vielä kovempaa. Olen yrittänyt sanoa että ei lyödä päätä lattiaan. Joskus hakkaa käsillään otsaa... Näyttää inhottavalta ja innostuu kun kiellän. Olen yrittänyt etten reagoi kovin voimakkaasti niihin pään takomisiin. Otan vain syliin ja hyssyttelen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis voi kamalaa, ihan tosissaan! Miten te äidit voitte olla sitä mieltä että pienen lapsen tuollainen reagointi olisi ok?!? Missä teidän järki on? Minne se on valunut sieltä aivokopasta? Lapsi joka noin tekee voi huonosti. Todella huonosti. Tuohon oireiluun täytyy hakea apua!

Oma poikani teki tuota samaa tuon ikäisenä hermostuessaan. Puhuin asiasta neuvolassa eikä siellä oltu asiasta lainkaan huolissaan. Sanoi että on aivan normaalia ja menee ajan kanssa ohi ja niin meni. Ei sitä kauaa kestänyt. Ihme kommentteja täällä tullut asiasta!

Vierailija kirjoitti:

Siis voi kamalaa, ihan tosissaan! Miten te äidit voitte olla sitä mieltä että pienen lapsen tuollainen reagointi olisi ok?!? Missä teidän järki on? Minne se on valunut sieltä aivokopasta? Lapsi joka noin tekee voi huonosti. Todella huonosti. Tuohon oireiluun täytyy hakea apua!

Olipas huolestuttava teksti.

Otan puheenaiheeksi seuraavalla kerralla kun käyn neuvolassa maaliskuussa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis voi kamalaa, ihan tosissaan! Miten te äidit voitte olla sitä mieltä että pienen lapsen tuollainen reagointi olisi ok?!? Missä teidän järki on? Minne se on valunut sieltä aivokopasta? Lapsi joka noin tekee voi huonosti. Todella huonosti. Tuohon oireiluun täytyy hakea apua!

Sillä tavalla me äidit voimme olla sitä mieltä, että meillä on kokemusta sekä omasta lapsestamme (tai lapsistamme) ja ehkä myös teoreettista tietoa siitä, millaisia tuon ikäiset lapset ovat. Ja mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä vähemmän lapsi pystyy minkäänlaiseen itsesäätelyyn tai tunteiden hallintaan. Eivät kaikki tietenkään reagoi tuolla tavalla, mutta esimerkiksi fyysisesti aktiivinen kuopukseni reagoi. Hän on hyvin aktiivinen ja vilkas, on koko ajan liikkeessä. Siksipä nuo kiukkureaktiot ovat myös hyvin fyysisiä. Erilaisissa turhautumisen sävyissä on erilaisia reaktiotapoja, esim. lapsi saattaa kirjaimellisesti taantua ja alkaa konttaamaan tai polvikävelemään. Esikoinen taas oli rauhallinen, eikä koskaan tehnyt tuota pään hakkausta.

-

Kyse ei siis ole mistään "oireilusta" vaan lapsen tavasta reagoida. Toki mä aina estän lasta hakkaamasta päätä seinään tai lattiaan, mutta estän mä häntä tekemästä monia muitakin asioita, jotka eivät nekään ole "oireilua".