Onko kenelläkään OIKEASTO hyvät välit anoppiin?

Mulla oli, mutta sitten anoppi kuoli. Olin lopussa hänen tärkein omaishoitajansa, koska hän oli jo leski, ja molemmat lapset inhosivat äitiään. Minä tulin hänen kanssaan aina hyvin toimeen, meillä oli samanlainen vähän makaaberi huumorintaju. Nössöt lapset pelkäsivät äitiään.

on, tai nykyään on jo ex-anoppi, mutta hyvät välit edelleen ja  miksei olisi, maailman kilteimmän ihmisen kanssa.

On! Noin 500 km ;)

Niin hyvät, että vaikka ollaan erottu jo vuosia sitten, tavataan ja jutellaan anopin kanssa säännöllisesti edelleen. Olen ollut niillä sukujuhlissakin, vaikka exällä on mukanaan uusi vaimo myös. 

Mulla on ihana anoppi. Ei me nyt sydänystäviä olla, on kuitenkin sen verran vanhempaa ikäpolvea, eikä sillä tavoin ole meillä yhteistä, mutta hän on ystävällinen ja rehti ihminen, joka aidosti välittää lähimmäisistään.

Luulen, että anoppien hirveys on paljolti vain legendaa. Sitä on juntattu päähämme niin kauan, että ne joilla on hyvät välit anoppiinsa, luulevat olevansa poikkeus säännöstä. Minulla ja puolisollani on aivan ihastuttavat anopit, hienoja ihmisiä molemmat. Emmekä taida kuulua vähemmistöön.

Minun anoppini on oikein kiva. Käydään joskus yhdessä esim. shoppailemassa tai pyöräretkillä, ja käyn heillä saunomassa ilman miestäni, kun mies on toisella paikkakunnalla. Oikeastaan tulen anopin kanssa paremmin toimeen kuin oman äitini, koska äiti on muisti- ja luonnehäiriöinen eikä häneen oikein voi olla normaalia suhdetta.

Oli. Sitten meille tuli miehen kanssa ero, mies lähti. Luulin, että hyvä suhde exanoppiin voisi jatkua, mutta hän on itse alkanut käyttäytyä oudosti. Siis todella kummallisesti, väittänyt minulle asioita joita ei ole tapahtunut, laittanut asiattomia viestejä jne.

Kumpaankin anoppiin ollut hyvät välit, vaikka eka oli kovin erilainen kuin minä. Hän oli sellainen fiksu, ajattelevainen ja vähän pidättyvä. (minä olen täräyttelijä, höpöttäjä) Tämä nykyinen on ulospäinsuuntautuneempi ja hyvin on tultu toimeen. En oikeasti tiedä kuin yhden, joka ei tule anoppinsa kanssa toimeen ja siinäkin tapauksessa miniässä on 90% syytä tilanteeseen. Joku itsetunto-ongelma, pitää siivota miehen elämästä kaikki vanha pois.

Oikein hyvin tullaan toimeen anopin kanssa. Anopissa on paljon sellaisia piirteitä mitä näkisin mielelläni vaimossanikin: hyvä ruoanlaittaja, sisäsiisti, hyvä maku pukeutumisessa ja sisustamisessa. Ei nyt ehkä mitään sydänystäviä olla, mutta koskaan ei ole tarvinnut pahastua, jos on mennyt vierailulle anoppilaan.

On vain entinen anoppi ja ihan hyvät välit. Aika hyvin kun kumpikaan ei olla mailman helpoimpia ihmisiä. Tai ehkä just siksi?

Erittäin hyvät. Minulla on lopulta yleensäkkin hyvät välit kaikkiin ihmisiin.

Anoppi on paras ystäväni, eli todellakin on hyvät välit.

No jaa. Anoppi menettelee nykyisin, pitkä välimatkakin on toki tehnyt tehtävänsä. Pari-kolme kertaa vuodessa nähdään ja välit on viileän asialliset. Edelleen ihokarvat nousevat pystyyn hänen mustavalkoisia, pienisieluisia elämän "viisauksiaan" kuunnellessa, mutta suhtaudun niihin nykyään ymmärtäväisemmin. Hän reppana on oman menneisyytensä ja näköalattoman maailmankuvansa vanki.

Harmi etten voi kokonaan unohtaa, kuinka törkeästi hän mua kohtaan käyttäytyi kun miehen kanssa alettiin seurustelemaan. 5 ensimmäistä yhteistä vuottamme oli silkkaa kiusaamista, pilkkaamista, ylimielisyyttä ja sanallista kettuilua hänen osaltaan: ilmeisesti anoppi oletti, että eroamme miehen kanssa kuitenkin, eikä minua tarvitse sen vuoksi kohdella hyvin tai edes inhimillisesti.

Mutta kuinkas kävikään, vieläkin ollaan yhdessä, kaikesta huolimatta. Anoppikin vaihtoi levyä kun huomasi ettei ennustamansa skenaario toteutunutkaan.

Mulla on! c: Mun anoppi on ehdottomasti yks ihanimmista ihmisistä, jonka oon koskaan tavannut, harmi vaan että se asuu kaukana(Tukholmassa) eikä me nähdä kovin usein.

Appiukko tosin on ehkä hirvein olento, jonka oon ikinä tavannut, ja jopa sen oma perhe on tästä samaa mieltä. :D