Onko täällä muita, joiden on todella vaikeaa erota?
Järki sanoo että pitäisi erota, sydän sanoo että ei todellakaan.
Mitkä teillä on/oli syyt tähän? Mitä ajattelit: miksi et halua/voi erota? Mikä on syy, että josko vielä hetken?
Mulla ehdottomasti se, että rakastan tätä tyyppiä ihan liikaa. Järki kuitenkin sanoo, ettei meillä rakkaudesta huolimatta ole hyvää tulevaisuutta edessä. Mutta jos.. jos vaan vielä kattois hetken että miten asiat menee. Huoh..
Kommentit (11)
Tiedän tunteesi...
Pohdin eroa paljon. Nyt on kuitenkin yhdessä sovittu, että yritetään vielä yhdessä. Mies on pettänyt ja katuu tekoaan syvästi. Luottaminen vain on niin hurjan vaikeaa ja oloni todella epävarma. Rakastan kuitenkin miestäni ja hänkin väittää rakastavansa minua. Vaikeaa ja raskasta, hirveän raskasta.
Ap, mitä teillä on sattunut? Miksi pohdit eroa?
Vierailija kirjoitti:
Miten sä voit?
Mitä haluaisit sanoa, jos juuri nyt istuisit psykologin/tms. tuolissa, rauhallisessa huoneessa, jossa vain sinä ja sinun ajatuksesi olisivat olemassa.
Ongelmat on lähinnä minussa. Tai mies yleensä antaa aiheen, ja minä teen siitä maailman isoimman ongelman vaikkei se ole. Jaksan huonosti.. Olen väsynyt ja turhaantunut. Yritän saada apua itselleni, ja hetken aina tuntuu että kaikki on selkeetä (käyn siis oikeastikin psykologilla) mutta parin päivän päästä kaikki on taas huonosti. En vaan jaksa.. Itseäni? Vai ketä?
Ap
Lisäksi myös tosiaan tuo luottamuksen puute. Ei pettämistä tietääkseni, mutta moni muu yksityiskohta antaa ymmärtää etten ole se ykkösnainen. Tai ainakaan ainut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi myös tosiaan tuo luottamuksen puute. Ei pettämistä tietääkseni, mutta moni muu yksityiskohta antaa ymmärtää etten ole se ykkösnainen. Tai ainakaan ainut.
Ap
Mistä asioista sulle on tullut tällainen olo?
tee niin, mikä tuntuu hyvälle. Mutta pelkoa ei saa koskaan kuunnella. Jos päätät jäädä, älä tee sitä pelon takia. Jos päätät lähteä, älä tee sitä pelon takia. Älä tee niin, että vältät jotain. Vaan tee niinkuin tuntuu hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi myös tosiaan tuo luottamuksen puute. Ei pettämistä tietääkseni, mutta moni muu yksityiskohta antaa ymmärtää etten ole se ykkösnainen. Tai ainakaan ainut.
Ap
Mistä asioista sulle on tullut tällainen olo?
En mielellään tarkentaisi paljoa tänne.. Puhelimeen liittyen.
Ap
Aina rakkaus ei vain riitä. Kun liikaa on jo tapahtunut ja oma intuitio alka toistuvasti varoitella siitä, että tiedossa ei ole onnea, sitä on syytä kuunnella. Eroajatyksen työstäminen ottaa oman aikansa, minulla se kesti yli vuoden ennenkuin asiat lopult alkoivat lumipalloefektin lailla tapahtua. Eroamisen ei tarvitsekaan olla helppoa, onhan kyseessä rakas ihminen. Itseään pitää kuitenkin rakastaa sen yli.
Itselläni vaikesta erosta nyt 3 kk. Tapan edelleen omia tunteitani, eikä matka ole ollut helppo. Valo tunnelin päässä on kuitenkin jo hiukan alkanut kajastaa.
Tsemppiä.
Jos ei olisi lapsia muija olisi pistetty kävelemään aikoja sitten.
Ja meillä oli siis kyse mm. luottamuspulasta ja alkoholin käytön aiheuttamista vaaratilanteista. Tekosyitä sille, miksi vielä jatkaa, minäkin ehdin keksiä satoja, kunnes lopulta keräsin rohkeuteni ja annoin palaa. Yhteinen omaisuus ym. on materiaa, kaikki asiat selviävät ajallaan.
En voi sanoa olevani vielä onnellinen, mutta en kadu. Tiedän, että se päivä on kuitenkin tulossa - sen sijaan, että eläisin edelleen sitä samaa, vanhaa tuskaa ja itkua päivästä toiseen.
Viestin 8 kirjoittaja
Ap, hyvä että sä käyt psykologin luona.
Voisiko olla niin, että ongelmat olisi kuitenkin muualla? Jos on paha olla, niin joskus ei osaa varmasti sanoa sitä, mistä se johtuu. (En oo varma tästä) mutta miettisitkö, että jos kuitenkin asioiden alkusyy voi olla toinen. Jos parisuhteessa on kuitenkin myös hyvää?? (Anteeksi, en voi tietää sun tilannetta tarkalleen.) -9
Miten sä voit?
Mitä haluaisit sanoa, jos juuri nyt istuisit psykologin/tms. tuolissa, rauhallisessa huoneessa, jossa vain sinä ja sinun ajatuksesi olisivat olemassa.