Asperger/ADHD ja arjen rutiineista poikkeaminen
Onko kenelläkään asperger dg lasta tai SI-häiriöistä lasta, jolla lähinnä "oireet" voimistuu vaikka juhlissa, vierailuilla, kauppareissuilla (siis muualla kuin kotona/päiväkodissä/koulussa). Miten silloin lapsenne reagoi.
Meillä vielä dg auki, mutta kauppakeskus ja ravintolakäynnit, vierailut ja juhlat voivat olla todella hankalia ja lapsi kuormittuu ja oireilee. Myös päivähoidon aloitus oli normaalia rankempaa ja sopeutuminen vei pidemmän aikaa.
Kommentit (5)
Miksi täällä on nykyään useita asperger-aloituksia päivittäin (muitakin kuin Hennan)? Alkaa mennä jo maku koko saatanan diagnoosista.
t. miesasperger 22-v
Meillä riittää add-lapselle, että on mahdollisuus halutessaan vetäytyä rauhallisempiin oloihin. Ihan pienenä ei viety paikkoihin missä on liikaa melua ja tungosta. Kertoo kyllä itse jos ärsytyskynnys ylittyy.
Kannattaa opettaa lapsi viestimään tarpeistaan, ja pikkuhiljaa totuttaa erilaisiin ympäristöihin. Varsinaisia ongelmia meillä ei ole koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä on nykyään useita asperger-aloituksia päivittäin (muitakin kuin Hennan)? Alkaa mennä jo maku koko saatanan diagnoosista.
t. miesasperger 22-v
Luulen, että täällä on joku joka tekee noita ihme asperger-aloitusviestejä (trollit?). Ei täällä muuten kovin usein aspergeraiheita sivuta. Noi trollit kyllä hieman häiritsee. Toivottavasti kuitenkin se ei aiheuta juuri tätä, että vie pohjan muultakin (oikealta) keskustelulta aiheesta.
Mä olen asperger aikuinen, ja mulle on vieläkin toivottomia rutiineista poikkeamiset. Pakkohan niitä on työelämässä vähän sietää, mutta vapaaehtoisesti en IKINÄ menisi esim. yhteenkään sukujuhlaan, matkalle tms, koska ne pelkästään ahdistaa ja stressaa minua enkä saa niistä mitään mielihyvää.
Päiväkotiin en sopeutunut koskaan, minut otettiin sieltä pois muutaman kk yrittämisen jälkeen ja äiti jäi kotiäidiksi minua hoitamaan. Kouluun mennessä olin jo sen verran vanhempi että osasin ns. käyttäytyä, vaikka sisäisesti kaikki yllättävä ja muutokset ahdistivatkin erittäin paljon.
Mä olen itse asperger, nyt jo aikuinen. Päivähoitoon en sopeutunut koskaan. Puolen vuoden yrittämisen jälkeen äiti totesi että ei onnistu, ja jäi kotiin hoitamaan minua ja veljeäni kunnes menin kouluun.
Mulle myös on aina ollut ja on vieläkin vaikeita rutiineista poikkeamiset. Noissa tilanteissa kuten juhlat, vierailut, kauppareissut varsinkin jos on ruuhkaa tai melua, tulen todella ärtyneeksi ja en vielä aikuisenakaan aina pysty hillitsemään esim. tiuskimista tai vittumaisia kommentteja noissa tilanteissa. Siksi vältän moisia tilanteita kokonaan. En saa niistä mitään, ne vaan ahdistaa minua.
Lapsena tietysti en osannut hillitä itseäni senkään vertaa kuin nykyisin, jolloin esim. kaupassa hermojen kireys voi purkautua lähinnä vahingossa tönäisseelle tiuskaisuna: "Voi saatana, kato vähän miten kuljet senkin lehmä!" tms. Reaktiona lapsena oli yleensä kiukuttelu, valittaminen, hermostunut liikuskelu ja kaiken räplääminen. Sitten jos meni ihan överiksi, pako koko paikasta esim. karkaaminen kauppakeskuksesta perheen auton luo tai joskus ihan vaan ovesta ulos paniikin vallassa. Alle kouluikäisenä myös joskus menin tilaan jossa minuun ei saanut mitään kontaktia: upposin niin omaan maailmaani että en tiennyt ulkomaailmasta mitään.