Miksi olen aina jonkinlainen "näkymätön vaikuttaja"?

Koska ilmaiset itseäsi puolivillaisesti. Ota jämäkämpi ote.

Myhäile tyytyväisenä, lopussa kiitos seisoo.

Vierailija kirjoitti:

Koska ilmaiset itseäsi puolivillaisesti. Ota jämäkämpi ote.

Mutta miten otetaan jämäkämpi ote? Siis ymmärrän kyllä sen, että kyseessä on ainakin osittain persoonallisuuskysymys. Mutta en ymmärrä, miten persoonallisuuden jämäkkyys tai sen puute voi vaikuttaa esim. siihen, miten teksti luetaan.

Esimerkiksi nämä some-esimerkit olivat "jämäkästi" muotoiltuja, jos jämäkällä tarkoitetaan ytimekästä. Kaverini muotoili asian käytännössä katsoen sataprosenttisesti samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Myhäile tyytyväisenä, lopussa kiitos seisoo.

Pitää ajatella näin :D Ja aiemmin olen ajatellutkin. Tuntuu vähän kuitenkin niin, että lopussa ei seiso muu kiitos kuin se, että saan sivusta katsella tyytyväisenä olleeni taas kerran oikeassa. Tähän mennessä minun ideoillani ovat muut jopa avanneet itselleen merkittäviä ovia, kun taas minä en hyödy niistä ikinä mitään. En ole kateellinen (miten voisin olla kateellinen omista ideoistani?), mutta ehkä pikkuisen katkera alan olla. Ideoita varastamalla pääsee pitkälle, omia kehittämällä ei niinkään.

(Huom: ovien avaamisella ja ideoiden varastamisella en tietenkään viittaa mihinkään hölmöihin some-postauksiin, vaan muunlaisiin ideoihin. Tämä kuvio siis toistuu ihan joka asiassa minun elämässäni. Alan jo uskoa, että olen oikeasti sellainen näkymätön henkiolento, joka kuiskailee ajatuksia ihmisten korviin.)

Hei, mulla sama! Enkä usko että kyse itseni kohdalla on jämäkkyyden puutteesta. Mutta jotenkin usein tuntuu, ettei mun ideoita tms. joko kuunnella, tai täysin ymmärretä siinä hetkessä kun ne sanon. Esimerkiksi useissa työpaikoissa näin on käynyt. Hymistellään jotain tyyliin joo jees joo hmm ja siirrytään eteen päin, ja huomattavan usein nämä samat asiat etenevät vähän ajan päästä yleensä jonkun esimiehen toimesta, joka on ollut samassa palaverissa.

Ilmaisen asiat selkeästi enkä koe olevani mitenkään huomaamaton persoona muuten. Tunnistan kyllä itsestäni sen, ettei minulla ole tarvetta miellyttää ketään miellyttämisen takia, ehkä käyttäydyn jotenkin hieman "miehekkäästi" sitten. Olen tullut johtopäätökseen, etten osaa sanoa asoitani tarpeeksi miellyttävästi tai vakuuttavasti. Tai sitten ajoitus on väärä. Mutta miten ihmeessä näitä ongelmia sitten parannetaan?

Otan mielelläni ap:n tavoin vinkkejä vastaan miten edes joskus saada kunnia omista ajatuksista ja ideoista. :)

Ole jatkossa tarkka siitä, kenen seurassa jaat ideasi. Ehkä ne kannattaa pitää vain omana tietona jos kyseessä on ns. "isompi" juttu. Itse ymmärsin jo  2-luokalla, että suurin osa ihmisistä yrittää hyödyntää toisia mm. silloin kun oma mielikuvitus ei riitä. Olin piirustuskilpailussa, missä viereisessä pulpetissa istunut pentu yritti kopioida ideani, asia vitutti jo silloin.

Työpaikalla tuota on esiintynyt joidenkin oivallusten ym. yhteydessä. Jos joku on yrittänyt puhua asiaa omanaan olen todennut vain rehellisesti saman tien, että kyseessä on minun ideani. Mielestäni kunnia näistä asioista kuuluu keksijälle. Itse olen tarkka siitä, että tuon esiin sen henkilön nimen joka ajatuksen takana on.

Eräs työyhteisön manipuloija oli tässä oikein mestari; yritti aina omia toisten ajatukset, jopa vitsit ym. omikseen ja jakoi niitä ominaan. Joskus jopa kertoili minulle jotakin hänelle kertomaani juttua, naurahdin yleensä vain, että minähän tuon sinulle sanoin tms. Kyseisten henkilöiden persoona on lattea, yrittävät hyötyä muista muutoinkin kaikin tavoin.

Suu auki, kun asia tulee esille! Ei siis äksyilemällä ("vittu varastit mun ideat..."), vaan jotenkin fiksummin. Mainitse vaikka, että keskustelitte aiheesta viime viikolla ja puhuit silloin juuri samasta asiasta, kiva kun tuli esille taas. Heitä vielä joku jatkoajatus tai jotain. Noihin somehommiin voit vaikka linkata oman postauksesi, aikaleimasta kyllä näkee, kuka sanoi mitäkin eka.

Hei, ap tässä! Unohdin koko ketjun olemassaolon ennen kuin eksyin takaisin vahingossa, etsiessäni sivuhistoriasta jotain muuta :) Kiitoksia taas hyvistä ajatuksista.

5: mukava kuulla, etten ole yksin - mutta samalla tietysti sinulle kurja juttu. Tuo kuulostaa erittäin tutulta, että sanomiasi asioita ei täysin "tajuta" siinä hetkessä, mutta ne jäävät ilmeisesti sitten kytemään kuitenkin. Ei ole tosiaan aavistustakaan, mitä sille voisi tehdä. Minäkään en mielestäni ole mikään erityisen hissukka, enkä ilmaise itseäni epäselvästi. Mutta sen kyllä tiedän, että en osaa pitää itsestäni hirveän paljon meteliäkään. Ja jos se siitä on kiinni, niin antaa olla sitten. En nimittäin usko, että saisin itseäni korostavalla narsismilla sen enempää huomiota ajatuksilleni - menettäisin vain itsekunnioitukseni rippeet.

6: tuo on hyvin totta. Olen jo kauan sitten huomannut sen, ettei kehityskelpoisia ideoita kannata jakaa kesken kaiken. Aiemmin hain ehkä enemmän hyväksyntää - halusin palautetta jo kehitysvaiheessa, oli kiva kuulla muidenkin suusta, että idea on hyvä ja siihen kannattaa panostaa. Uskoin myös, että ideoita ei kannata hamstrata. Olin väärässä. Oikeasti hyvät ideat ovat harvassa, ja on paljon ihmisiä, jotka eivät epäröi niitä varastaa.

7: ongelma on, ettei siitä näytä olevan kovin paljon hyötyä, vaikka suuni aukaisisinkin. Tästä tuli taas uusi vähemmän vakava loistoesimerkki vähän aikaa sitten. Kuulun yhteen scifi-faniporukkaan, ja kirjoitin erään teorian pari viikkoa sitten. Se oli mielestäni mielenkiintoinen, vaikkakin hieman kaukaahaettu; sain siihen varmaan jotain parikymmentä "tykkäystä". Muutama päivä myöhemmin yksi fanituskaverini kirjoitti sitten täsmälleen saman teorian, ja sillä on nyt tähän päivään mennessä tuhansia tykkäyksiä, siihen linkitetään Redditissä ja muualla, jne. Huomautin sitten tällä kertaa kaverilleni, että taisit saada vähän inspiraatiota minun teoriastani ;) Vastaukseksi sain, että hän oli ajatellut tätä asiaa jo kaaaaaauan ennen kuin minä kirjoitin oman postaukseni. Just. Mitä tuohon sitten vastaisi? Vaikea ihmisiä on valehtelijoiksikaan syyttää, koska aina voi vedota tuohon, että sama idea voi tulla monille samaan aikaan.

En oikein tiedä. Kaipa se on ihan hyödyllinenkin kyky, olla sellainen ihminen, jota ihmiset näköjään huomaamattaan kuuntelevat. En kyllä ole vielä keksinyt, miten sitä voisi hyödyntää. Manipulointikykynä se olisi varmastikin mainio. Harmi vaan, etten ole mikään manipuloiva ihminen. Pitäisi ehkä ruveta sellaiseksi?

Myönnän, että välillä masentaa aika paljonkin olla se näkymätön ihminen, jonka ideat selkeästi kelpaavat, mutta joka ei meinaa millään saada niistä minkäänasteista kunniaa.

mulla sama...ihan sama mitä sanon niin kukaan ei kuule tai ota vakavasti.. :( musta tuntuu että se johtuu naisellisesta äänestäni.suomessa naisen pitäisi puhua niinkuin juoppo mies

Vierailija kirjoitti:

mulla sama...ihan sama mitä sanon niin kukaan ei kuule tai ota vakavasti.. :( musta tuntuu että se johtuu naisellisesta äänestäni.suomessa naisen pitäisi puhua niinkuin juoppo mies

Ikävä kuulla :/ En kyllä silti usko, että se on pelkästä naisellisesta äänestä kiinni, sillä yksi tuttuni, joka on saanut paljon huomiota ja hyötyä minulta varastamillaan ideoilla, on supernaisellinen nainen... (Joka ei koskaan unohda mainita, miten kateellisia kaikki naiset ovat, kun hän on sekä kaunis että Mensan jäsen.)

Olisi kiva ymmärtää, mikä se salaisuus oikein on.

Näkymättömyys sinänsä ei ole paha. 

Matalalla profiililla ja harmaudella saattaa päästä hyviin asemiin niin, ettei kukaan kiinnitä siihen kummempaa huomiota. Ennen kuin on myöhäistä! Case Putin. 

Vierailija kirjoitti:

Näkymättömyys sinänsä ei ole paha. 

Matalalla profiililla ja harmaudella saattaa päästä hyviin asemiin niin, ettei kukaan kiinnitä siihen kummempaa huomiota. Ennen kuin on myöhäistä! Case Putin. 

Hyvä pointti. Pitänee kait tähdätä Putiniksi Putinin paikalle :D

Ihan totta, häikäilemättömälle ja vallanhaluiselle sosiopaatille tämä olisi varmasti todella hyödyllinen kyky. Tällaiselle luovan alan normi-ihmiselle tämä on kyllä toistaiseksi ollut lähinnä turhauttavaa.

Minä korjaan aina äänekkäästi, jos mun idea on varastettu. Yleensä on perille mennyt. Älä anna toisille sitä kunniaa, jos se kuuluisi sulle.

Jotkut on sellaisia. Siskoni mies on oiva esimerkki. Olimme heillä kylässä ja mieheni kertoi päivällispöydässä eräästä mielenkiintoisesta teoriasta, jonka oli työssään tehnyt. Pari päivää tämän jälkeen huomasin, että siskon mies oli laittanut facebookiinsa sen omana teorianaan. Kaverinsa pitivät häntä lähes ruudinkeksijänä. Oli tietysti ovelasti ajatellut, että koska mieheni on englanninkielinen ja vaikka ymmärtää suomea, ei ole niin kiinnostunut siitä että lukisi kenenkään somepostauksia. Ei ollut kuitenkaan niin ovela, että olisi ajatellut, että minä ja sisko kyllä ymmärretään suomea...

Kolikon toinenkin puoli on. Ystäväni on lähdössä tietylle reissulle pyöreillä päivillään ensi kesänä. Olemme puhuneet siitä hänen kanssaan jo vuosia. Jokin aika sitten laittoi someensa, että nyt on liput ostettu sinne ja sinne reissulle! Joku vastasi siihen, että jännästi tämä tuli heti sen jälkeen kun kerroin että aion tehdä saman reissun pyöreilläni. Kiva, mutta haukut väärää puuta. Inhottava tyyppi. Ei sitten voinut sanoa siitä vaikka kahden kesken, jos oli pakko?

Jos on joku ongelma niin kyllä moni on saattanut päätyä samankaltaisiin ratkaisu ehdotuksiin. Vaikka ei ole sitä ääneen sanonut. Ei se ole aina idean varastamista.

Ideoilla ei ole tekijänoikeutta ja hyvä niin.

Uusia ajatuksia luovat ihmiset harvemmin ovat niitä hyvin verkostoituneita keskushahmoja jotka laittavat projektit liikkeelle.

Vaikutelmani on että laajan tuttavaverkoston omaavat saattavat jäädä tietyllä tavoin "keksimääräisiksi", umpihangessa kulkevat taas ovat usein siten äkkijyrkkiä etteivät vetoa laajoihin joukkoihin.

Kummallekin on paikkansa. Minusta yhteisen hyvän kannalta on parempi että hyvät ideat pääsevät liikkeelle. Keksijän kunnia on tietty kiva juttu, mutta kuitenkin pelkkä sivutuotos.

Minä toimin työelämässä "näkymättömänä vaikuttajana". Kun törmään johonkin epäkohtaan menen ko. asiasta vastaavan henkilön juttusille. Siinä jutellessa syötän pikkuhiljaa korjausidean siten, että tämä henkilö olettaa oman lamppunsa syttyneen. Tällainen toiminta on korjannut paljon firman ristiriitaisia käytäntöjä ja siten helpottanut monen työntekijän turhautuneisuutta monimutkaisiin ja kankeisiin toimintatapoihin.

Tätä en tee omaa glooriaani tavoitellen. Minä myös aina kiitän asioita muuttaneita ihmisiä hyvistä ideoista. He kyllä sisimmässään tietävät lähteen, koska aina palaverissa asioita esitellessään kääntyvät katsomaan minua.

Vierailija kirjoitti:

Siis yksinkertaistettuna niin, että kerron jonkin idean, perustellun mielipiteen, oivalluksen tms. Joku sanoo "tuohan on loistava ajatus!" mutta siitä ei synny sen enempää keskustelua.

Sen jälkeen ne, jotka ovat tämän saman asian minulta kuulleet, kertovat asian omana ideanaan, löytönään tai mielipiteenään. Silloin asiasta nousee suuri haloo. Ihan nyt vaikka typeränä esimerkkinä sosiaalisesta mediasta, että minä kerroin kavereilleni yhden ajatukseni, jonka "jakoi" minulta about 10 ihmistä. Sitten pari päivää myöhemmin yksi postauksestani tykännyt kaverini kertoi täsmälleen saman asian omana ajatuksenaan, ja sitä on hemmetti soikoon jakanut jo sadat ihmiset ja koko ajan enemmän jaetaan, on tainnut tuhatkin mennä jo rikki :D

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Mistä johtuu, etten minä saa ikinä "kunniaa" hyvistä ideoistani? Tässä ei ole siis kyse pelkästään mistään some-statuksesta, vaan tämä toistuu elämässäni muutenkin. Minä olen se, jonka ajatukset vaikuttavat jollain alitajuisella tasolla, ja sitten nämä muut jakavat niitä ominaan ja muiden sanomina niitä pidetään mielenkiintoisina ja mullistavina.

Toisaalta kai pitäisi olla tyytyväinen siitä, että pystyy vaikuttamaan ihmisiin niin, etteivät nämä edes huomaa sitä. Mutta olisi kiva joskus saada itsekin kiitosta hyvistä ideoistaan. Miten tällaiseen voisi vaikuttaa? Ei sillä näytä olevan vaikutusta, kerronko ideani kasvotusten vai tekstinä, joten ei taida olla pelkästään kyse siitä, että olen persoonana niin näkymätön ja harmaa.

Siksi että jaat niitä ilmaiseksi ilkeille mulkeroille, jotka eivät ole ystäviäsi, kavereitasi  ja käyttävät sua hyväkseen. Minä kun tuon äkkäsin niin olen pitäny suuni supussa ja alkanut tehdä vaan itsekseni niitä ideoimiani juttuja.