Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suostu kompromissiin lapsen keskimmäisestä nimestä - haluaa sukurasitenimen
11.01.2016 |
Voi apua. Poikalapsi pitäisi kastaa kohta puoliin, mutta menen kohta salaa itse maistraattiin ilman miestä jotta hänen ihan älytön itsepäinen päähänpistonsa ei mene läpi. Tämä on miehen puolelta ihan pelkkää tyhmää itsepäisyyttä ilman järjenhäivääkään ja kun koitan puhua hänelle, hän sulkee korvansa tai lähtee ylimielisesti pois huoneesta eli keskustelu ei vain luonnistu. Hän on muutenkin luonteeltaan itsepäinen, eli näin tehdään tai ei tehdä ollenkaan ja tässä en vain halua joustaa, koska katuisin rankasti myöhemmin.
Sovimme, että valikoimme lapselle nimet sen mukaan kumman sukunimelle lapsi tulee. Itselläni on erikoisempi nimi, ulkomaalaistaustainen ja mies halusi että lapsi saa sen koska hänen nimensä on taas tyyliin Pulkkinen. Koska sovimme, että lapsi saa nimeni, niin totta kai valikoimme kauniit etunimet sukunimen mukaan. Muuten pysyisin tavallisissa nimissä, koska sellainen Matteus Christian Eliel Pulkkinen- yhdistelmä kuullostaa vain niin urpolta.
Nyt sitten mies muisti äkkiä, että haluaakin antaa pojalleen sukurasitenimen, josta hän on aina haaveillut. Ymmärtäisin sen, jos se olisi jokin oikeasti tyylikäs nimi, mutta se on niinkin omaan korvaani juntti kuin Tapani. Luulin jo että hän on luovuttanut sen kanssa, mutta ei!
Eli kaksi hienoa nimeä ja erikoinen sukunimi ja sinne sekaan Tapani. Mitä helvettiä teen että mies tajuaa, ettei se ole niin tyylikästä ja tuo nimi ei ole niin ihmeellinen jotta se pitää lapselle antaa? Inhoan muutenkin sukurasitenimiä, jotain Erkki Taavetti- tyylisiä yhdistelmiä tai Alli Aune- vanhanaikaisuuksia, koska sukunimi on jo riittämiin. Antaisin periksi ton Tapanin kanssa, jos lapsi tulisi miehen nimelle, mutta en tässä.
Enemmän tuo miehen periksiantamattomuus ärsyttää ja hänen tapansa kävellä vain ylitseni.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä noita pakollisia perintönimiä. Siellä ne vaan keikkuu Olavit, Tapanit, Kalevit nättien nimien perässä. No vissiin tyttöjen nimissäkin on jotain Helenaa yms. Mutta pojilla nuo perintönimet on paljon naisten nimiä rumemmat.
Oma lapsi sai perintönimen Maria, koska ei muuta keksitty, mikä kävisi etunimen kanssa. Mutta Maria on nätti nimi.
Perintönimien suosio johtuu siitä, että monista on mukavaa, jos nimellä on jokin "tarina". Jotkut pitävät esimerkiksi luontonimiä merkitystensä vuoksi sielukkaina ja syvällisinä valintoina, mutta monet kaipaavat jotain vieläkin henkilökohtaisempaa ja sydäntänsä lähellä olevaa sen keksimänsä kivan, raikkaan ja ajanmukaisen kutsumanimen kaveriksi. Usein perintönimen anto on myös kunnianosoitus jollekin pidetylle sukulaiselle (tämä siis niillä, joilla on hyvät välit sukuunsa), ja myös lapsen kannalta hieno ele, jos hänet on nimetty jonkun rakkaan ja pidetyn ihmisen mukaan.
Toiset arvostavat nimessä eniten sitä itseisarvoa, miltä nimi ääneen lausuttuna kuullostaa, toiset taas nimen merkitystä. Useimmat tekevät kompromissin näiden välillä ja koittavat löytää kauniina ja raikkaana pitämäänsä nimeen esimerkiksi jokseenkin sointuvan perinnenimen.
Ei siinäkään ole mitään pahaa, jos ei perinnenimiä halua lapsilleen antaa, mutta itse kyllä ymmärrän niiden viehätyksen. Lisäksi asiaan liittyy sekin, että perinnenimi toisena tai kolmantena nimenä on ns. varma valinta. Ihmisen nimimaku vaihtelee elämän myötä - toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Lapsen kutsumanimestä tulee kiinteä osa lasta ja elämää, mutta itse keksityt toiset nimet saattavat jossain vaiheessa alkaa tuntua vähän irrallisilta, ehkä osin sattumanvaraisiltakin. Voi olla, että vuosikymmenen kuluttua ajattelee, että joku toinen vaihtoehto olisi ollut sittenkin nätimpi valinta toiseksi nimeksi - nimi ei enää tunnu niin henkilökohtaiselta ja läheiseltä. Sen sijaan esim. rakkaan isoisän nimi pysyy aina samana.
Tämä oli kauniisti kirjoitettu.
Ainoa vain, että tämä rakkaan sukulaisen nimi tulee miehiltä, jotka joivat kuin sienet ja tappelivat. Viimeisin Tapani joka on hengissä, on miehen isä, eli se on miehen isän toinen nimi. Tämä samainen isä on kiskonut alkoholia varmasti aina ja miehen puheet rakkaasta isästään eivät ole kovin mairittelevat. Senkin takia mietin miehen pinttymää saada Tapania lapselle - jos olisi oikeasti rakkaat ihmiset kyseessä eikä tuollaisia ihmisraunioiden nimeä, niin suostuisin helpommalla.
Mieti edes hetki sitä lastasi, äläkä vain itseäsi. Tuo Tapani tulee kuitenkin hänen isänsä suvusta, joka voi hänelle tulla tärkeäksi, vaikka sinä suvun jäseniä mollaatkin. Ehkä lapselle olisi tärkeä "periä" joku nimi myös isänsä puolelta, kun kerran sukunimi tulee sinulta. Ja tavallaan etunimikin, jos sen valintaa määrittää pääasiassa se, että se sointuu sukunimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vain, että jos nimi liittyy rakkaaseen isoisään niin miksi en voisi päättää lapseni nimestä itse vaan seuraisin isoisäni vanhempien jäljestä? Nimen valinta oli heidän, nyt haluan tehdä omani, koska tämä on harvoja asioita joista maailmassa saa tietyn rajoituksin tosin päättää. Jos saan sukuperintönä kaapit ja tavarat, jotka kuuluivat heille, niin onko pakko ottaa vielä nimetkin, varsinkaan jos ei koe tarpeelliseksi kantaa suvun rasitetta mukanaan?
Eivät toiset nimet perintönimet ole missään nimessä pakollisia. Jos ne kokee taakkana, niin ei niitä missään nimessä kannata valita. Moni valitsee niitä siksi, koska kokee sen pikemminkin suurena kunniana (ja lisäksi kokee pääsevänsä toteuttamaan itseään ja valinnan vapauttaan tyydyttävästi sen kutsumanimen osalta).
Tämän takia meillä on ongelma. Koen sen taakkana, ja mies tuntuu vain haluavan sen nimen vain haluamisen vuoksi. Keskusteluyhteyttä emme saa. Mies ei suostu perustelemaan kantaansa, ja haluaisin edes perustelut miksi nimi on niin tärkeä.
AP, olisiko miehellä itsellään joku kivempi nimi, jonka sinä voisit keksiä haluta lapselle perintönä? Jos nuo suvun Tapanit eivät ole tehneet positiivista vaikutusta, niin mies kuitenkin mitä ilmeisemmin on senkin edestä.
No hei. Lopulta vain kutsumanimellä on merkitystä koska kukaan ei muista niitä muita nimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vain, että jos nimi liittyy rakkaaseen isoisään niin miksi en voisi päättää lapseni nimestä itse vaan seuraisin isoisäni vanhempien jäljestä? Nimen valinta oli heidän, nyt haluan tehdä omani, koska tämä on harvoja asioita joista maailmassa saa tietyn rajoituksin tosin päättää. Jos saan sukuperintönä kaapit ja tavarat, jotka kuuluivat heille, niin onko pakko ottaa vielä nimetkin, varsinkaan jos ei koe tarpeelliseksi kantaa suvun rasitetta mukanaan?
Eivät toiset nimet perintönimet ole missään nimessä pakollisia. Jos ne kokee taakkana, niin ei niitä missään nimessä kannata valita. Moni valitsee niitä siksi, koska kokee sen pikemminkin suurena kunniana (ja lisäksi kokee pääsevänsä toteuttamaan itseään ja valinnan vapauttaan tyydyttävästi sen kutsumanimen osalta).
Tämän takia meillä on ongelma. Koen sen taakkana, ja mies tuntuu vain haluavan sen nimen vain haluamisen vuoksi. Keskusteluyhteyttä emme saa. Mies ei suostu perustelemaan kantaansa, ja haluaisin edes perustelut miksi nimi on niin tärkeä.
Älä ole niin jääräpää. Jos nimi on miehelle tärkeä niin sitten on. Lapsi on ihan yhtä paljon miehen kuin sunkin, eikä sitä Tapanin olemassaoloa kukaan edes parin vuoden kuluttua muista.
Eli lapselle annetaan hieno sukunimesi ja lisäksi kolme valitsemaasi wt-nimeä. Et taida tarvita wc-paperia, kun mies on kotona nuolemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mies voi aina sanoa, että asia selvä, sinä et halunnut lapsen saavan minulle mieluista nimeä, joten minä en nyt viitsi yöllä herätä sitä hoitamaan. Ja niin se mies kääntää kylkeä ja antaa sinun yksin nauttia hienonimisen lapsesi kanssa vauva-ajan auvoisuudesta.
Ai ns mies etsii aina tapaa jolla sanoutua irti oman lapsensa hoitamisesta kasvattamisesta?
Äärettömän keskenkasvuista.
Eivät toiset nimet perintönimet ole missään nimessä pakollisia. Jos ne kokee taakkana, niin ei niitä missään nimessä kannata valita. Moni valitsee niitä siksi, koska kokee sen pikemminkin suurena kunniana (ja lisäksi kokee pääsevänsä toteuttamaan itseään ja valinnan vapauttaan tyydyttävästi sen kutsumanimen osalta).