Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suostu kompromissiin lapsen keskimmäisestä nimestä - haluaa sukurasitenimen
11.01.2016 |
Voi apua. Poikalapsi pitäisi kastaa kohta puoliin, mutta menen kohta salaa itse maistraattiin ilman miestä jotta hänen ihan älytön itsepäinen päähänpistonsa ei mene läpi. Tämä on miehen puolelta ihan pelkkää tyhmää itsepäisyyttä ilman järjenhäivääkään ja kun koitan puhua hänelle, hän sulkee korvansa tai lähtee ylimielisesti pois huoneesta eli keskustelu ei vain luonnistu. Hän on muutenkin luonteeltaan itsepäinen, eli näin tehdään tai ei tehdä ollenkaan ja tässä en vain halua joustaa, koska katuisin rankasti myöhemmin.
Sovimme, että valikoimme lapselle nimet sen mukaan kumman sukunimelle lapsi tulee. Itselläni on erikoisempi nimi, ulkomaalaistaustainen ja mies halusi että lapsi saa sen koska hänen nimensä on taas tyyliin Pulkkinen. Koska sovimme, että lapsi saa nimeni, niin totta kai valikoimme kauniit etunimet sukunimen mukaan. Muuten pysyisin tavallisissa nimissä, koska sellainen Matteus Christian Eliel Pulkkinen- yhdistelmä kuullostaa vain niin urpolta.
Nyt sitten mies muisti äkkiä, että haluaakin antaa pojalleen sukurasitenimen, josta hän on aina haaveillut. Ymmärtäisin sen, jos se olisi jokin oikeasti tyylikäs nimi, mutta se on niinkin omaan korvaani juntti kuin Tapani. Luulin jo että hän on luovuttanut sen kanssa, mutta ei!
Eli kaksi hienoa nimeä ja erikoinen sukunimi ja sinne sekaan Tapani. Mitä helvettiä teen että mies tajuaa, ettei se ole niin tyylikästä ja tuo nimi ei ole niin ihmeellinen jotta se pitää lapselle antaa? Inhoan muutenkin sukurasitenimiä, jotain Erkki Taavetti- tyylisiä yhdistelmiä tai Alli Aune- vanhanaikaisuuksia, koska sukunimi on jo riittämiin. Antaisin periksi ton Tapanin kanssa, jos lapsi tulisi miehen nimelle, mutta en tässä.
Enemmän tuo miehen periksiantamattomuus ärsyttää ja hänen tapansa kävellä vain ylitseni.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Haloo! Ei nimi miestä pahenna! Et voi jyrätä miestäsi. Pojalle tulee sinun sukunimesi, joka osoittaa jo kohtuullista joustoa miehesi puolelta. Sinä taidat olla vielä miestäsikin itsepäisempi. Mielestäni suvun perinteet on pidettävä kunniassa. Meidän lapsilla on isän sukunimi. Miehellä on pyörinyt suvussaan myös perintönimi, jonka minäkin ehdottomasti halusin vanhimmalle pojalle, vaikka nimi ei mikään suosikki ollutkaan. Mutta muista, että nimi ei ole sinun juttusi, se on teidän yhteinen!
Mutta ei se ole myöskään miehen juttu pelkästään! Kuka tässä jyrää ja kenen yli. Ensin sulassa sovussa katselimme nimiä ja nämäkin nimet ovat miehen valitsemia lopulta. Alkuperäiset ehdotelmat eivät käyneet, vaan mies nämä valitsi. Nyt tästä tulee riitaa, koska ihan kaikkeen mäkään en suostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suvun perinteet pidettävä kunniassa? Tarkoitat varmaan MIEHEN suvun...entäs naisen suku. Mikä takia lapsille on annettava aina miehen nimi tai miehen määräämä nimi???
Trine kirjoitti:
Suvun perinteet pidettävä kunniassa? Tarkoitat varmaan MIEHEN suvun...entäs naisen suku. Mikä takia lapsille on annettava aina miehen nimi tai miehen määräämä nimi???
Juuri näin.
Mä en ymmärrä noita pakollisia perintönimiä. Siellä ne vaan keikkuu Olavit, Tapanit, Kalevit nättien nimien perässä. No vissiin tyttöjen nimissäkin on jotain Helenaa yms. Mutta pojilla nuo perintönimet on paljon naisten nimiä rumemmat.
Oma lapsi sai perintönimen Maria, koska ei muuta keksitty, mikä kävisi etunimen kanssa. Mutta Maria on nätti nimi.
Vierailija kirjoitti:
Haloo! Ei nimi miestä pahenna! Et voi jyrätä miestäsi. Pojalle tulee sinun sukunimesi, joka osoittaa jo kohtuullista joustoa miehesi puolelta. Sinä taidat olla vielä miestäsikin itsepäisempi. Mielestäni suvun perinteet on pidettävä kunniassa. Meidän lapsilla on isän sukunimi. Miehellä on pyörinyt suvussaan myös perintönimi, jonka minäkin ehdottomasti halusin vanhimmalle pojalle, vaikka nimi ei mikään suosikki ollutkaan. Mutta muista, että nimi ei ole sinun juttusi, se on teidän yhteinen!
Lain mukaan perustilanne on, että lapselle tulee äidin sukunimi. Joten ei ole kyse "joustosta" miehen puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä noita pakollisia perintönimiä. Siellä ne vaan keikkuu Olavit, Tapanit, Kalevit nättien nimien perässä. No vissiin tyttöjen nimissäkin on jotain Helenaa yms. Mutta pojilla nuo perintönimet on paljon naisten nimiä rumemmat.
Oma lapsi sai perintönimen Maria, koska ei muuta keksitty, mikä kävisi etunimen kanssa. Mutta Maria on nätti nimi.
Onneksi joku ymmärtää! Mun mielestä se nimi kokonaisuudessaan pitää miettiä loppuun eikä väkisin lätkästä sekaan mitään perintönimeä. Olisin koko rimpsun miettinyt uudelleen miehen kanssa, jos hän olisi heti sanonut Tapaniin liittyvän ehtonsa. Eniten satuttaa toi, että mies ihan pakottaa tähän eikä edes kuuntele. Raivostuttaa toi tapa luoda katse kattoon aina kun otan jutun puheeksi.
Meillä minä sain enemmän valtaa lapsen etunimien suhteen, koska lapset saivat miehen sukunimen. En tietysti rajatonta valtaa, mutta kuitenkin...mielestäni miehesikin pitäisi saada päättää lapsen nimestä edes osittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistuta miehelle, että jos vanhemmat eivät pääse nimestä yhteisymmärrykseen, niin nimen valitsee lapsen äiti.
Jännää: monissa maissa juuria pidetään erityisessä kunniassa ja ne näkyvät vahvasti myös lapsille annetuissa nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanoisin vaan, että kuule Matti, asia on perintönimen kohdalta loppuun käsitelty, sitä ei tule ja piste. Muista nimistä voimme vielä keskustella, koska nimen on miellytettävä meitä molempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mies voi aina sanoa, että asia selvä, sinä et halunnut lapsen saavan minulle mieluista nimeä, joten minä en nyt viitsi yöllä herätä sitä hoitamaan. .
Samalla logiikalla mäkin voin luistaa kasvatusvastuusta jos mies saa Tapsansa läpi.
Lapsi taitaa olla todella toivottu ja rakastettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi voi, on taas niin iso ongelma ettei ole tosikaan.
Kukaan ei käytä koko nimirimpsua lapsestasi eikä ketään edes kiinnosta mikä toinen tai kolmas nimi on. Liika hienostelu nimissä ei tee lapsesta yhtään sen ihmeellisempää, on myös täysiin normaalia antaa suku"rasite"nimiä, jos nimi siirtyy isältä pojalle. Jos isällä ei ole tätä nimeä (vaan vain joillakin suvussa), silloin on hyvät perusteet olla antamatta sitä lapsellekaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä sain enemmän valtaa lapsen etunimien suhteen, koska lapset saivat miehen sukunimen. En tietysti rajatonta valtaa, mutta kuitenkin...mielestäni miehesikin pitäisi saada päättää lapsen nimestä edes osittain.
Minusta nimet päätetään yhdessä, vaikka saakin vain toisen sukunimen. Se ei anna toiselle vapautta päättää etunimistä.
Meillä ehdotettiin toisillemme nimiä niin kauan että kolahti. Kävi vielä niin, että isä sanoi nimen, johon minä lisäsin yhden kirjaimen väliin. Se kuulosti meistä kummastakin miellyttävältä, kivalta nimeltä. Meillä lapsi sai isänsä sukunimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on "sukurasite" niminä Tapani ja Antero :D toinen minun, toinen miehen puolelta. Ensimmäiselle pojalle annettiin miehen puolelta, jos toinen poika tulee, niin saa Tapanin. Onneksi sattui olemaan sama sukurasite nimi kummankin äidillä (Marjatta) niin meni yhdelle tytölle se. Seuraavalle voi keksiä uuden rasite nimen sitten. PS. Rakastan tavallisia suomalaisia nimiä ja ollaan annettu lapsien nimet kaikki jomman kumman suvusta. Tällaisiakin löytyy vielä eikä vaan cannojen ja merikarhujen antajia ;)
Vierailija kirjoitti:
Jännää: monissa maissa juuria pidetään erityisessä kunniassa ja ne näkyvät vahvasti myös lapsille annetuissa nimissä.
Huomattu on. Tässä on yksi iso suku tuolta noin... Tässä on serkukset Ahmed, Muhammed, Muhammed, Ahmed, Muhammed, Muhammed ja Ali.
Minä taas en käsitä ollenkaan noita rimmaavia ja keksittyjä toisia ja kolmansia nimiä. Meidän suvussa (suvuissa) annetaan ainoastaan suvussa kulkevia nimiä toisiksi ja kolmansiksi. Olen käsittänyt että on wt -tapa tuo että keksitään näitä Jade Jasmin Julianna -rimpsuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää: monissa maissa juuria pidetään erityisessä kunniassa ja ne näkyvät vahvasti myös lapsille annetuissa nimissä.
Huomattu on. Tässä on yksi iso suku tuolta noin... Tässä on serkukset Ahmed, Muhammed, Muhammed, Ahmed, Muhammed, Muhammed ja Ali.
:D Ja Jesus ja Maria.
Kukin kokemuspiiristään, mulla oli esimerkkeinä mielessä lähinnä USA ja Saksa.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en käsitä ollenkaan noita rimmaavia ja keksittyjä toisia ja kolmansia nimiä. Meidän suvussa (suvuissa) annetaan ainoastaan suvussa kulkevia nimiä toisiksi ja kolmansiksi. Olen käsittänyt että on wt -tapa tuo että keksitään näitä Jade Jasmin Julianna -rimpsuja.
No tulihan se wt-kommentti sieltä. Onhan se ihan hirveätä, jos haluaa antaa itseään miellyttävän itse suunnitellun nimen. Eikä toisen keksimää valmista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä sain enemmän valtaa lapsen etunimien suhteen, koska lapset saivat miehen sukunimen. En tietysti rajatonta valtaa, mutta kuitenkin...mielestäni miehesikin pitäisi saada päättää lapsen nimestä edes osittain.
Mies on ollut kaiken aikaa mukana päätöksenteossa.
Niklas Tapani Karhu