Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suostu kompromissiin lapsen keskimmäisestä nimestä - haluaa sukurasitenimen
11.01.2016 |
Voi apua. Poikalapsi pitäisi kastaa kohta puoliin, mutta menen kohta salaa itse maistraattiin ilman miestä jotta hänen ihan älytön itsepäinen päähänpistonsa ei mene läpi. Tämä on miehen puolelta ihan pelkkää tyhmää itsepäisyyttä ilman järjenhäivääkään ja kun koitan puhua hänelle, hän sulkee korvansa tai lähtee ylimielisesti pois huoneesta eli keskustelu ei vain luonnistu. Hän on muutenkin luonteeltaan itsepäinen, eli näin tehdään tai ei tehdä ollenkaan ja tässä en vain halua joustaa, koska katuisin rankasti myöhemmin.
Sovimme, että valikoimme lapselle nimet sen mukaan kumman sukunimelle lapsi tulee. Itselläni on erikoisempi nimi, ulkomaalaistaustainen ja mies halusi että lapsi saa sen koska hänen nimensä on taas tyyliin Pulkkinen. Koska sovimme, että lapsi saa nimeni, niin totta kai valikoimme kauniit etunimet sukunimen mukaan. Muuten pysyisin tavallisissa nimissä, koska sellainen Matteus Christian Eliel Pulkkinen- yhdistelmä kuullostaa vain niin urpolta.
Nyt sitten mies muisti äkkiä, että haluaakin antaa pojalleen sukurasitenimen, josta hän on aina haaveillut. Ymmärtäisin sen, jos se olisi jokin oikeasti tyylikäs nimi, mutta se on niinkin omaan korvaani juntti kuin Tapani. Luulin jo että hän on luovuttanut sen kanssa, mutta ei!
Eli kaksi hienoa nimeä ja erikoinen sukunimi ja sinne sekaan Tapani. Mitä helvettiä teen että mies tajuaa, ettei se ole niin tyylikästä ja tuo nimi ei ole niin ihmeellinen jotta se pitää lapselle antaa? Inhoan muutenkin sukurasitenimiä, jotain Erkki Taavetti- tyylisiä yhdistelmiä tai Alli Aune- vanhanaikaisuuksia, koska sukunimi on jo riittämiin. Antaisin periksi ton Tapanin kanssa, jos lapsi tulisi miehen nimelle, mutta en tässä.
Enemmän tuo miehen periksiantamattomuus ärsyttää ja hänen tapansa kävellä vain ylitseni.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää: monissa maissa juuria pidetään erityisessä kunniassa ja ne näkyvät vahvasti myös lapsille annetuissa nimissä.
Huomattu on. Tässä on yksi iso suku tuolta noin... Tässä on serkukset Ahmed, Muhammed, Muhammed, Ahmed, Muhammed, Muhammed ja Ali.
Okei, tämä oli vähän huono, koska nimet on uskonnosta vissiin enempi kuin suvusta. Jossa kaikki on saman nimisiä. Mutta tuli nyt vaan mieleen, että kansa jossa on kaikki samannimisiä.
Ei siis olisi kiva, jos meilläkin olisi kaikki Olaveja, Tapaneja yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistuta miehelle, että jos vanhemmat eivät pääse nimestä yhteisymmärrykseen, niin nimen valitsee lapsen äiti.
Ei vaan maistraatti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on "sukurasite" niminä Tapani ja Antero :D toinen minun, toinen miehen puolelta. Ensimmäiselle pojalle annettiin miehen puolelta, jos toinen poika tulee, niin saa Tapanin. Onneksi sattui olemaan sama sukurasite nimi kummankin äidillä (Marjatta) niin meni yhdelle tytölle se. Seuraavalle voi keksiä uuden rasite nimen sitten. PS. Rakastan tavallisia suomalaisia nimiä ja ollaan annettu lapsien nimet kaikki jomman kumman suvusta. Tällaisiakin löytyy vielä eikä vaan cannojen ja merikarhujen antajia ;)
Ei ole kyse siis itse väännetyistä nimistä sen enempää Jannica Jecciina Petteriina- tyylisistäkään. Sanoinkin aloituksessa, että toiset pitävät vanhoista nimistä ja ne sopivatkin heidän tyyliinsä, omaani taas ei.
Vierailija kirjoitti:
Huh, onneksi meillä oli sen verran omaa tahtoa että meidän lasten kohdalla ei lähdetty tuohon sukurasitenimi-rumbaan vaan valittiin oikeasti mieleiset nimet. Puoli sukua kyllä suuttui mutta aivan sama.
Mun mutsi tyrkytti mun tyttärelle yhtä nimeä kovasti. Sanoin, että sinä oot saanut neljälle lapselle keksiä nimet, että minä keksin lapsen isän kanssa ihan itse tyttärellemme nimen.
Mun sisko laittoi myöhemmin tyttärelleen toiseksi nimeksi sen nimen, mitä mun mutsi mulle tuputti :D
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en käsitä ollenkaan noita rimmaavia ja keksittyjä toisia ja kolmansia nimiä. Meidän suvussa (suvuissa) annetaan ainoastaan suvussa kulkevia nimiä toisiksi ja kolmansiksi. Olen käsittänyt että on wt -tapa tuo että keksitään näitä Jade Jasmin Julianna -rimpsuja.
Meille ei siis tule rimmaavia, itse keksittyjä eikä myöskään wt- tyylisiä nimiä, mutta ei myöskään ikivanhoja suomalaisia nimiä. Ihan kuin muita nimiä ei olisi kuin vain näistä ryhmistä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trine kirjoitti:
Suvun perinteet pidettävä kunniassa? Tarkoitat varmaan MIEHEN suvun...entäs naisen suku. Mikä takia lapsille on annettava aina miehen nimi tai miehen määräämä nimi???
Lapsihan liitetään sukunimellään äitinsä sukuun. Onko siis aivan kohtuutonta, että silloin yksi neljästä nimestä liittäisi lapsen jotenkin myös isänsä sukuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mies voi aina sanoa, että asia selvä, sinä et halunnut lapsen saavan minulle mieluista nimeä, joten minä en nyt viitsi yöllä herätä sitä hoitamaan. .
Samalla logiikalla mäkin voin luistaa kasvatusvastuusta jos mies saa Tapsansa läpi.
Lapsi taitaa olla todella toivottu ja rakastettu?
Ihan yhtä tavalla kuin sisälukutaitosi ja sarkasmintajusi.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä sain enemmän valtaa lapsen etunimien suhteen, koska lapset saivat miehen sukunimen. En tietysti rajatonta valtaa, mutta kuitenkin...mielestäni miehesikin pitäisi saada päättää lapsen nimestä edes osittain.
Minusta nimet päätetään yhdessä, vaikka saakin vain toisen sukunimen. Se ei anna toiselle vapautta päättää etunimistä.
Meillä ehdotettiin toisillemme nimiä niin kauan että kolahti. Kävi vielä niin, että isä sanoi nimen, johon minä lisäsin yhden kirjaimen väliin. Se kuulosti meistä kummastakin miellyttävältä, kivalta nimeltä. Meillä lapsi sai isänsä sukunimen.
Näin meilläkin oli - tähän Tapanisotaan asti :D
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä noita pakollisia perintönimiä. Siellä ne vaan keikkuu Olavit, Tapanit, Kalevit nättien nimien perässä. No vissiin tyttöjen nimissäkin on jotain Helenaa yms. Mutta pojilla nuo perintönimet on paljon naisten nimiä rumemmat.
Oma lapsi sai perintönimen Maria, koska ei muuta keksitty, mikä kävisi etunimen kanssa. Mutta Maria on nätti nimi.
Perintönimien suosio johtuu siitä, että monista on mukavaa, jos nimellä on jokin "tarina". Jotkut pitävät esimerkiksi luontonimiä merkitystensä vuoksi sielukkaina ja syvällisinä valintoina, mutta monet kaipaavat jotain vieläkin henkilökohtaisempaa ja sydäntänsä lähellä olevaa sen keksimänsä kivan, raikkaan ja ajanmukaisen kutsumanimen kaveriksi. Usein perintönimen anto on myös kunnianosoitus jollekin pidetylle sukulaiselle (tämä siis niillä, joilla on hyvät välit sukuunsa), ja myös lapsen kannalta hieno ele, jos hänet on nimetty jonkun rakkaan ja pidetyn ihmisen mukaan.
Toiset arvostavat nimessä eniten sitä itseisarvoa, miltä nimi ääneen lausuttuna kuullostaa, toiset taas nimen merkitystä. Useimmat tekevät kompromissin näiden välillä ja koittavat löytää kauniina ja raikkaana pitämäänsä nimeen esimerkiksi jokseenkin sointuvan perinnenimen.
Ei siinäkään ole mitään pahaa, jos ei perinnenimiä halua lapsilleen antaa, mutta itse kyllä ymmärrän niiden viehätyksen. Lisäksi asiaan liittyy sekin, että perinnenimi toisena tai kolmantena nimenä on ns. varma valinta. Ihmisen nimimaku vaihtelee elämän myötä - toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Lapsen kutsumanimestä tulee kiinteä osa lasta ja elämää, mutta itse keksityt toiset nimet saattavat jossain vaiheessa alkaa tuntua vähän irrallisilta, ehkä osin sattumanvaraisiltakin. Voi olla, että vuosikymmenen kuluttua ajattelee, että joku toinen vaihtoehto olisi ollut sittenkin nätimpi valinta toiseksi nimeksi - nimi ei enää tunnu niin henkilökohtaiselta ja läheiseltä. Sen sijaan esim. rakkaan isoisän nimi pysyy aina samana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohda nyt ainakin c-kirjain lapsen nimestä, wt-kamaa.
Jaa
Meillä nimikirjamet MCO
Eli miespuolisten nimet alkavat C:llä
Isäni
Cai
Minä
Christian
Pojat
Christopher
Caius
Cladius
Nimivaliokunta ei hyväksynyt Cortes:ta. Ei perusteluja joten kuopuksesta tuli roomalainenmiekka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos se kolmas etunimi olisi Tapany, niin olisi tarpeeksi hieno siihen ulkomaalaiseen sukunimeen?
Matteus Christian Tapani da Silva
hmm. pitääpi hetki maistella tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä noita pakollisia perintönimiä. Siellä ne vaan keikkuu Olavit, Tapanit, Kalevit nättien nimien perässä. No vissiin tyttöjen nimissäkin on jotain Helenaa yms. Mutta pojilla nuo perintönimet on paljon naisten nimiä rumemmat.
Oma lapsi sai perintönimen Maria, koska ei muuta keksitty, mikä kävisi etunimen kanssa. Mutta Maria on nätti nimi.
Perintönimien suosio johtuu siitä, että monista on mukavaa, jos nimellä on jokin "tarina". Jotkut pitävät esimerkiksi luontonimiä merkitystensä vuoksi sielukkaina ja syvällisinä valintoina, mutta monet kaipaavat jotain vieläkin henkilökohtaisempaa ja sydäntänsä lähellä olevaa sen keksimänsä kivan, raikkaan ja ajanmukaisen kutsumanimen kaveriksi. Usein perintönimen anto on myös kunnianosoitus jollekin pidetylle sukulaiselle (tämä siis niillä, joilla on hyvät välit sukuunsa), ja myös lapsen kannalta hieno ele, jos hänet on nimetty jonkun rakkaan ja pidetyn ihmisen mukaan.
Toiset arvostavat nimessä eniten sitä itseisarvoa, miltä nimi ääneen lausuttuna kuullostaa, toiset taas nimen merkitystä. Useimmat tekevät kompromissin näiden välillä ja koittavat löytää kauniina ja raikkaana pitämäänsä nimeen esimerkiksi jokseenkin sointuvan perinnenimen.
Ei siinäkään ole mitään pahaa, jos ei perinnenimiä halua lapsilleen antaa, mutta itse kyllä ymmärrän niiden viehätyksen. Lisäksi asiaan liittyy sekin, että perinnenimi toisena tai kolmantena nimenä on ns. varma valinta. Ihmisen nimimaku vaihtelee elämän myötä - toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Lapsen kutsumanimestä tulee kiinteä osa lasta ja elämää, mutta itse keksityt toiset nimet saattavat jossain vaiheessa alkaa tuntua vähän irrallisilta, ehkä osin sattumanvaraisiltakin. Voi olla, että vuosikymmenen kuluttua ajattelee, että joku toinen vaihtoehto olisi ollut sittenkin nätimpi valinta toiseksi nimeksi - nimi ei enää tunnu niin henkilökohtaiselta ja läheiseltä. Sen sijaan esim. rakkaan isoisän nimi pysyy aina samana.
Tämä oli kauniisti kirjoitettu.
Ainoa vain, että tämä rakkaan sukulaisen nimi tulee miehiltä, jotka joivat kuin sienet ja tappelivat. Viimeisin Tapani joka on hengissä, on miehen isä, eli se on miehen isän toinen nimi. Tämä samainen isä on kiskonut alkoholia varmasti aina ja miehen puheet rakkaasta isästään eivät ole kovin mairittelevat. Senkin takia mietin miehen pinttymää saada Tapania lapselle - jos olisi oikeasti rakkaat ihmiset kyseessä eikä tuollaisia ihmisraunioiden nimeä, niin suostuisin helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
No voi voi, on taas niin iso ongelma ettei ole tosikaan.
Kukaan ei käytä koko nimirimpsua lapsestasi eikä ketään edes kiinnosta mikä toinen tai kolmas nimi on. Liika hienostelu nimissä ei tee lapsesta yhtään sen ihmeellisempää, on myös täysiin normaalia antaa suku"rasite"nimiä, jos nimi siirtyy isältä pojalle. Jos isällä ei ole tätä nimeä (vaan vain joillakin suvussa), silloin on hyvät perusteet olla antamatta sitä lapsellekaan.
Ei niin, mutta riittää, että mua äitinä kiinnostaa. Vaikka sukurasitenimeäminen olisikin täysin normaalia, niin se ei ole, että mies nostaa kauhean mykkäkoulun nimivalinnasta ja ilmoittaa kuin kuningas mikä lapselle tulee nimeksi. Emme ole monarkisteja, joiden pitää seurata nimikarttoja, joten nimet voi aivan vapaasti valita ja sitä paitsi miehellä itsellään ei ole Tapani- nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Matteus Christian Tapani da Silva
hmm. pitääpi hetki maistella tuota.
Hyvä nimihän tuo on! Paitsi jos lapsessa ei ole rippuakaan suomalaista, eikä hän edes ole tehty/syntynyt Suomessa, eikä vanhemmat fanita ketään Tapania.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se kolmas etunimi olisi Tapany, niin olisi tarpeeksi hieno siihen ulkomaalaiseen sukunimeen?
Tapany. Uusin palsta nimi.
Mietin vain, että jos nimi liittyy rakkaaseen isoisään niin miksi en voisi päättää lapseni nimestä itse vaan seuraisin isoisäni vanhempien jäljestä? Nimen valinta oli heidän, nyt haluan tehdä omani, koska tämä on harvoja asioita joista maailmassa saa tietyn rajoituksin tosin päättää. Jos saan sukuperintönä kaapit ja tavarat, jotka kuuluivat heille, niin onko pakko ottaa vielä nimetkin, varsinkaan jos ei koe tarpeelliseksi kantaa suvun rasitetta mukanaan?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko antaa tilalle nimen Stefanos, josta Tapani on "suomennettu"?
Staffan, Stephen, Stefan(os)...Teppo, Teppana, Tepi, Tapani, Tahvo, Tahvana...
Tapani on kaunis nimi. Teppana ois kiva, mutta vaatii luonnetta (ei oikein sovi jäyhälle jököttäjälle).
Suvussa kulkeva nimi on hieno perintö. Sitä voi myös muokata ja modernisoida. Mieti YHDESSÄ miehesi kanssa. Älä täällä.
Huh, onneksi meillä oli sen verran omaa tahtoa että meidän lasten kohdalla ei lähdetty tuohon sukurasitenimi-rumbaan vaan valittiin oikeasti mieleiset nimet. Puoli sukua kyllä suuttui mutta aivan sama.