Poika tuli eilen armeijasta maitojunalla kotiin - suuri häpeä koko perheelle

Itse menin vuosia sitten armeijaan n. kuukausi veljeni itsemurhan jälkeen. Mieli teki lopettaa, mutta juuri häpeän pelko sai jatkamaan loppuun asti. Kadun etten jättänyt kesken jatkuvasta ahdistuksesta huolimatta, hommasta jäi isot henkiset arvet ja edelleen näen painajaisia.

Poika teki varmaankin oikean ratkaisun ja uskon sen ollen hänelle todella hankalaa. Hän kaipaa nyt tukea, ei lisää syyllisyyttä ja häpeää.

Itse häpeäisin pojan takia koko loppuelämän.

Tasa-arvo on kiva juttu. Se on niin kiva juttu, että siihen tarvitaan yksi sukupuoli. Niin kauan kuin meillä on kaksi sukupuolta, tasa-arvo ei koskaan ole sellaista kuin idiootit tahtovat sen olevan. Jos hyväksyy tasa-arvon kahden erilaisen sukupuolen puitteissa, on se mahdollista saavuttaa. Maanpuolustus ei ole tasa-arvon asia sen enempää kuin synnyttäminen. Biologisia ja strategisia ratkaisuja. Miesten testosteroni ja tilanhahmotus on nähty hyödylliseksi armeijalle. Sekin slkaa muuttua, koska miesten testosteronitasot laskevat, miehistä tulee hoivaavampia ja lisäksi sodankäynti on muuttunut. Siinä taas naisten panosta aletaan kaipaamaan enenevässä määrin. Tulevaisuudessa tuskin on mitään väliä sillä, että lähetetäänkö rintamalle isä vai äiti. Toinen menee ja toinen jää hoitamaan lapsia. Kummankaan ei enää arvella suoriutuvan kummastakaan tehtävästä toistaan paremmin. Niin se maailma muuttuu ja ihminen eläimenä muuttuu. Yhteiskunta on kuitenkin täynnä jäänteitä ajalta, jolloin nämä olivat perusteltuja ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvo on kiva juttu. Se on niin kiva juttu, että siihen tarvitaan yksi sukupuoli. Niin kauan kuin meillä on kaksi sukupuolta, tasa-arvo ei koskaan ole sellaista kuin idiootit tahtovat sen olevan. Jos hyväksyy tasa-arvon kahden erilaisen sukupuolen puitteissa, on se mahdollista saavuttaa. Maanpuolustus ei ole tasa-arvon asia sen enempää kuin synnyttäminen. Biologisia ja strategisia ratkaisuja. Miesten testosteroni ja tilanhahmotus on nähty hyödylliseksi armeijalle. Sekin slkaa muuttua, koska miesten testosteronitasot laskevat, miehistä tulee hoivaavampia ja lisäksi sodankäynti on muuttunut. Siinä taas naisten panosta aletaan kaipaamaan enenevässä määrin. Tulevaisuudessa tuskin on mitään väliä sillä, että lähetetäänkö rintamalle isä vai äiti. Toinen menee ja toinen jää hoitamaan lapsia. Kummankaan ei enää arvella suoriutuvan kummastakaan tehtävästä toistaan paremmin. Niin se maailma muuttuu ja ihminen eläimenä muuttuu. Yhteiskunta on kuitenkin täynnä jäänteitä ajalta, jolloin nämä olivat perusteltuja ratkaisuja.

Meillähän on jo lapsisotilaita. Nykyiset aseet on suunniteltu niin kevyiksi ja helpoksi käyttää tarkoituksellakin että lapset voisivat sotia.

Lapsia voi käskyttää helpommin kuin aikuisia.

On käsittämätöntä että kannabis on edelleen laitonta ja meillä on laillista hankkia aseelle lupa. On laitonta kieltäytyä asepalveluksesta.

Koko maailmankuva on jotenkin sairas ja ottaa aseet sekä tappamisen itsestäänselvyytenä.

Olipa suoraan sanottuna sairas provo, ei muuta.

Onko Suomessa synnytys pakko?

Olisihan se ollut suuri häppee jos oma poikan i olisi tullut ennenaikojaan kotiin . Suoritti armeijan ja meni syksyllä opiskelemaan yliopistoon. 

Serkkuni teki myös tämän tempun. Dementiasta kärsinyt ukkini löi häntä varmaan siksi.

Hän on silti poikasi, ap.

Joko vierineet vuodet ovat pyyhkineet pojan armeijan käymättömyyden aiheuttaman häpeäsi, ap?

Ei Halla-ahostakaan tullut harhaista sekopääähörhöä vaikka on sivari. =)

Ei pidä hylätä poikaa!

Kyllä mulle olisi ollut häpeän paikka, jos poika olisi maitojunalla tullut kotiin. Siinä testataan, pystyykö toimimaan epämukavuus alueellaan ja ottamaan käskyjä vastaan. Minä ajattelen parempaa nuoresta miehestä, joka on käynyt armeijan, kuin sellaisesta, joka on sen keskeyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulle olisi ollut häpeän paikka, jos poika olisi maitojunalla tullut kotiin. Siinä testataan, pystyykö toimimaan epämukavuus alueellaan ja ottamaan käskyjä vastaan. Minä ajattelen parempaa nuoresta miehestä, joka on käynyt armeijan, kuin sellaisesta, joka on sen keskeyttänyt.

Jos olisin poikasi, en olisi mennyt ollenkaan armeijaan.

mulle tuli myös c-paperit. suku oli häpeissään. kaikki miehet, isäni mukaanlukien kävivät armeijan. mutta kun selvittelin niin molemmat edesmenneet ukit olivat rintamakarkureita joten nauroin räkäsesti koko suvulle. sota tilanteessa olen rintamakarkuri joka koittaa saada suomalaisia ulkomaille turvaan tai partisaani. kiinni jäädessä tiedän että joudun vetää kranaatista. 

Vierailija kirjoitti:

Noin puolella armeijan keskeyttävistä on jokin psyykkinen syy siihen. Monesti laitetaan diagnoosiksi äkillinen stressireaktio ja lähetetään siviiliin jatkohoitoon. Sukulaisille on armeijassa puhjennut masennus, paniikkihäiriö ja yhdelle tuli jopa paranoidinen skitsofrenia. Että sellainen järjestelmä tämä Suomen puolustusvoimat. :)

Kyllä nuo sairaudet olisi ilman armeijaakin puhjenneet. Nyt armeijassa on nyt erityisen raskasta, kun ollaan kuukausi putkeen metsässä ja kasarmilla, eikä pääse lomille, kuin kerran kuussa. Poikani kaveri juuri joutui keskeyttämään, koska tuli paniikkihäiriö. Olemme kyllä tosi surullisia hänen puolestaan, koska hän oli tosi motivoitunut armeijasta. Haaveili siitä jopa ammattia.

Kun en mä tästä tykkää niin en tätä tee -sukupolvi.

Kuule, häpeä itseäs!

Vierailija kirjoitti:

Noin puolella armeijan keskeyttävistä on jokin psyykkinen syy siihen. Monesti laitetaan diagnoosiksi äkillinen stressireaktio ja lähetetään siviiliin jatkohoitoon. Sukulaisille on armeijassa puhjennut masennus, paniikkihäiriö ja yhdelle tuli jopa paranoidinen skitsofrenia. Että sellainen järjestelmä tämä Suomen puolustusvoimat. :)

Että semmoinen suku sinulla. Vanhemmat ilmeisesti serkuksia keskenään sekä isänsä että äitinsä puolelta, eli tavallaan omia pikkuserkkujaan? Ja sinä olet myös itsesi pikkuserkku

Häpeätkö myös jos pojan häät eivät ole suuret?