Oletko koskaan kannustanut ystävääsi eroamaan? Miksi? Millaisesta suhteesta?

mies joi, vähätteli ystävääni, juoksi vissiin vieraissakin. Käyttäytyi meitä ystäväni ystäviä kohtaan öykkärimäisesti. Tästä huolimatta kaverini suuttui mulle aika paljon elämäänsä sekaantumisesta. Onneksi kaveri tajusi aikanaan oman parhaansa ja dumppasi jätkän. Antoi myös mulle anteeksi, vaikkei ole ikinä myöntänytkään, että olin oikeassa. Tästä asiasta ei vaan puhuta. :)

Ystäväni oli kihloissa miehen kanssa joka vähätteli tätä koko ajan. Ystäväni ei tiennyt mitään, ei osannut mitään, oli liian lihava, söi liikaa, teki kaiken väärin... Ja siis aivan julkisesti arvosteli siis tätä ystävääni.



Kun ystäväni sitten alkoi puhua omaavansa epäilyksiä siitä, onko tämä mies sittenkään hänelle se oikea, kannustin häntä todellakin eroamaan. Näin kävi, ja nyt ystäväni on onnellisesti naimisissa eri miehen kanssa.

toimisin ja täysin sairas suhde mutta ei pääse irti vaan vuosien valitus jatkuu.

väkivaltaisesta suhteesta: puukotuksia useita, kuristamista. Pari vuotta siinä meni, mutta lähti lopulta.

Mutta: ovat olleet naimisissakin reilun 10 ja yhdessä noin 15 vuotta, joten taidan jättää neuvomiset siihen kertaan ;).

Tilanne oli sellainen että ystäväni oli monestakin syystä harkitsemassa eroa mutta valitti että taloudellisesti ero olisi hänelle kamalan hankala, kun olisi pitänyt muuttaa omistusasunnosta vuokralle, hänen palkkansa oli paljon pienempi kuin miehensä jne. Musta on niin huono idea olla naimisissa rahan takia, että sitä pointtia kyllä yritin hänelle selittää.



Ei silti eronnut. Mä olen salaa sitä mieltä että olisi kyllä kannattanut, mutta en tietenkään sitä hänelle sano.

Ja valitettavasti tää syö meidän ystävyyttä kovasti. Kaverin mies on oikea ihmishirviö, jolla on mielisairaus: narsistinen persoonallisuuhäiriö. Kaverini tietää tämän, mutta jostain syystä ilmeisesti kuvittelee (?) voivansa parantaa miehen rakastamalla. Ainakaan hän ei ole valmis eroamaan miehestä, vaikka mies on ihan hirveä häntä kohtaan.



En ole KOSKAAN kuullut kenenkään käyttäytyvän niin julmasti, kuin mitä tää mies on kaverilleni tehnyt :-( He tulivat raskaaksi pian häiden jälkeen ja kaikki meni hyvin jonnekin viikolle 24. Valitettavasti vauva silloin sairastui ja kaverini joutui synnyttämään pikkuisen vauvansa kuolleena :-( Ja suurin piirtein ennen kuin vauva oli saatu siunattua, mies ilmoitti, ettei sitten halua vaimonsa kanssa enää vauvaa. Oli niin rankka kokemus miehelle, jolla on jo kaksi lasta. Naisella ei ole lapsia, mutta ikää yli 40v. En voi ymmärtää, että oma aviomies on niin julma, ettei anna naiselle sitä, mitä tämä on eniten elämässään toivonut!!



Kaverini on diagnosoitu vakavasti masentuneeksi vauvan menetyksen jälkeen, mutta veikkaan, että narsisti-ihmishirviön kanssa asuminen ei ainakaan masennukseen auta :-( Olen alusta asti nähnyt mikä mies on miehiään, ja se varmaan kaveriani rassakin, koska hän on kokoajan puolustanut miestään eikä ota kuuleviin korviinsa, kun sanon, että hänen todella kannattas unohtaa koko mies ja jatkaa elämäänsä alistamattomana ja ainakin itseeän kumnioittaen. Mutta yritän nykyään olla sanomatta mitä miehestä ajattelen, ettei kaverini aina puolustaisi miestä.



Jos saisin jostain taikasauvan, heilauttaisin sillä miehen jonnekin KAUAS POIS ja yrittäisin saada autettua kaverini jaloilleen taas. Hän on hyvä ihminen, ystävällinen, kiltti, ahkera ja rakastava, joka ansaitsisi NIIN paljon enemmän!! Hänellä on puolet elämästään jäljellä, ja sekuntiakaan ei enää pitäs tälle miehelle uhrata!!