Vierailija

sinua kohtaan ja muutenkin.

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Ex työkaveri oli katkera kaikille. Oli sellaiseksi pienestä kasvatettu, kotoa se lähti. Oikeasti kiva tyyppi, mutta ei päässyt eroon koskaan. (Isä oli avioton lapsi, jota ei oltu koskaan tunnustettu ja jäi tietty perinnöttämäksi.) toi asenne tuhosi myös urahaaveet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Olen miettinyt viime aikoina sisareni olevan tällainen hieman katkera ihminen. Ikää alkaa olla yli 30v, nuorempana oli kunnianhimoisia tavoitteita ja varmasti rahkeita olis vieläkin niitä saavuttaa. Jokin vaan aina tyssää, lähinnä siis opiskelu- ja urajutuissa. Hänelle ei kelpaa kuitenkaan mikään alempi taso vaan pitää olla jotain suurempaa ja vaativampaa. Kuitenkin niitä tavoitellessa on jotenkin saamaton ja homma jää aina kesken. Tätä on jatkunut jo yli 10v. Lopputulos on, että on töissä kaupan kassalla ja tuntuu vihaavan työtänsä, asiakkaita ja vähän kaikkia ihmisiä. Arvostelee paljon ihmisiä ja niiden tekemisiä tyyliin "miten niinkin tyhmä ja huono oppilas peruskoulussa voi olla niin hyvässä ammattissa?"... Aiheuttaa paljon ristiriitoja perheen ja suvun kesken, antaa hyvin suoraan ikäviä kommentteja ja ei ymmärrä, milloin pitäisi lopettaa. Takaisin ei saa sanoa, häntä ei saa kritisoida ja jos joku näin yrittää, liukenee paikalta. Aina pitää saada sanoa se viimeinen sana. Aika moni on pahoittanut mielensä vuosien varrella ja tahti vain kiihtyy. Itse vain tajusin jossain vaiheessa, että hermostuu usein esim. toisten onnellisesta elämästä, parisuhteesta tai vaikka asuntokaupoista. Ei oikein ymmärrä, että moni on tehnyt töitä saavuttaakseen nämä asiat vaan kääntää ne jotenkin niin, että "aina ne pääsee niin helpolla"...

Kokemusta myös vanhemmasta työkaverista. Kokee olevansa hyvä ja ahkera työntekijä, ja varmasti onkin. Ongelma on vain, että siinä lomassa aukoo toisille päätään, huomauttelee mitättömistä asioista, puukkoja satelee vähän joka asiasta. Saa ihmeellisiä raivareita, kiroilee reippaasti asiakkaidenkin kuullen ja on lyhyessä ajassa hankkinut paljon vihamiehiä itselleen. Haluaa tehdä paljon työvuoroja, koska on yksinäinen, asuu yksin uudessa kaupungissa. Monesti vain tulee mieleen, miksi vaihtoi työpaikkaa, kaupunkia ja jätti kaiken taakseen? Menikö asiat niin solmuun jo aiemmin ja mitä tällä kaikella käytöksellään oikeasti saavuttaa? Siinä jää ihminen aika yksin, ei ole ystäviä. Nämä pari ihmistä ovat sellaisia, joista tulee mieleen katkera ihminen.

Vierailija

Veljeni vaimo on kova haukkumaan selän takana muita ihmisiä. En tiedä syytä tähän, sillä ainakin ulkoisesti heillä on asiat todella hyvin. Kavereitakin hänellä vaikuttaisi olevan paljon, joten olenko se vain minä, kenelle hän haukkuu muita? En jaksaisi kuunnella jatkuvaa valitusta, joten olemme melko vähän tekemisissä.

Vierailija

No en tiiä. Kaikki on vähän katkeria, perusihmisluonto. Ne jotka esittää iloisia ja hyväntahtosia on usein just pahimmin katkeroituneita. Ihan normisettiä

Vierailija

Katkeroituneet ihmiset ovat kateellisia ja kyynisiä. Kokevat aina muiden pääsevän helpolla ja että heitä syrjitään ja kohdellaan kaltoin, epäoikeudenmukaisesti. Heitä ei muka arvosteta tarpeeksi. Kenelläkään ei saa olla helpompaa tai mennä paremmin. Asenne on aina "koska ei minullakaan, ei saa olla muillakaan". Katkeroituneista ihmisistä ei useinkaan tule hyviä vanhempia, koska he eivät missään nimessä halua tarjota lapsilleen yhtään enempää/parempaa kuin itselläänkään on ollut, mieluummin juuri päinvastoin. Asenne on vihamielinen ja kilpaileva.

Itsekin koen olevani tietyissä asioissa katkeroitunut, johtuu pitkälti lapsuudesta ja lapsuudenperheestäni. Olen joutunut tekemään tosi paljon työtä että olen saanut tuota ominaisuutta itsestäni kitkettyä. Yritän keskittyä omaan elämääni ja olla siinä, näissä puitteissa, onnellinen. Muiden onni tai menestys ei ole minulta pois.

Vierailija

Mun setä, nyt jo vanha mies. Hän muistelee pahalla äitiään, joka oli joutunut tekemään hänelle sairauteen liittyviä toimenpiteitä ja ne eivät olleet lapsesta olleet miellyttäviä. Tuskinpa äitikään niitä mielellään teki, mutta noudatti lääkärin ohjeita. Koko lapsuus oli pilalla äidin takia. Koti oli köyhä, joten opiskeleminen oli hankalaa, mutta isäni oli ahkera ja opettaja hommasi hänet vapaapaikalle opiskelemaan keskikouluun ja lukioon. Isäni oli ahkera ja opiskeli hyvän ammatin ja rahoitti jatko-opinnot työskentelemällä opintojen ohella. Setä on isälleni kateellinen ja katkera, hänen mukaansa isäni oli kotiväen ja opettajan lellikki ja pääsi siksi opiskelemaan.

Ensimmäisen vaimon kanssa tuli ero, koska setä otti nuorena liikaa viinaa. Sedän mukaan ero tuli koska vaimo oli niin ilkeä. Toinen vaimokin oli huono, laiska ja tyhmä. Lapsiin ensimmäisestä avioliitosta hänellä ei ole mitään suhdetta, koska äitinsä oli opettanut heidät vihaamaan isäänsä, näin setäni mukaan. Totuus oli se, että hän itse ei pitänyt näihin yhteyttä eron jälkeen vuosikausiin, jolloin ei päässyt kehittymään mitään suhdetta. Myöhemmin hän oli sitä mieltä, että lapset haluavat vain hänen rahansa.

Hänellä on paljon ihmisryhmiä joita vihaa, esim. lestadiolaiset, rikkaat, maanviljelijät ja tietysti naapurit. Kaikki negatiivinen hänen elämässään on muiden syytä. Huvittavaa on se, että hän on kuitenkin pärjännyt työelämässä hyvin ja tienannut mukavasti, on hieno auto ja talo ja muutakin varallisuutta. Oikeastaan kaikki hyvä on ollut tarjolla, mutta omalla kateudellaan, juoruilullaan, vihallaan ja katkeruudellaan hän pilannut oman elämänsä.

En tunne ketään toista noin katkeraa ihmistä. Hän on todella rasittava.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Katkeroituneet ihmiset ovat kateellisia ja kyynisiä. Kokevat aina muiden pääsevän helpolla ja että heitä syrjitään ja kohdellaan kaltoin, epäoikeudenmukaisesti. Heitä ei muka arvosteta tarpeeksi. Kenelläkään ei saa olla helpompaa tai mennä paremmin. Asenne on aina "koska ei minullakaan, ei saa olla muillakaan". Katkeroituneista ihmisistä ei useinkaan tule hyviä vanhempia, koska he eivät missään nimessä halua tarjota lapsilleen yhtään enempää/parempaa kuin itselläänkään on ollut, mieluummin juuri päinvastoin. Asenne on vihamielinen ja kilpaileva.

Itsekin koen olevani tietyissä asioissa katkeroitunut, johtuu pitkälti lapsuudesta ja lapsuudenperheestäni. Olen joutunut tekemään tosi paljon työtä että olen saanut tuota ominaisuutta itsestäni kitkettyä. Yritän keskittyä omaan elämääni ja olla siinä, näissä puitteissa, onnellinen. Muiden onni tai menestys ei ole minulta pois.

Kyllä julkisen sektorin verotusoikeus ja menestys ja onni on avoimelta sektorilta pois.

Tietysti omaa hölmöyttä että on jäänyt avoimen kovaan oikeaan työhön, eikä tavoitteena ollut leppoinen hyväpalkkainen työ julkisella, mutta ei sitä arvannut aikoinaan että  Suomen lukeva akateeminen älymystö laittaa faktat tähän tilaan. Sitä kuvitteli että maan paras ajaa päättäjiä tekemään hyviä ja oikeudenmukaisia päätöksiä.

Vierailija

Ex mieheni on katkera. Käyttäytyy kuin sika naista kohtaan. Minua ei osannut pitää hyvänä ja seksiä ei pyytänyt koskaan. Ei ostellut lahjoja. Ei muistanut merkkipäiviä. Purki omaa katkeruuttaan lenkkipolulla ja salilla vaikka olin kotona. Sain yksin käydä kaupoilla kun mies oli lapsen kanssa tekemässä jotain. Siinä oli kyllä katkera paska. Onneksi pääsin eroon siitä.

Vierailija

Olen esimerkki katkerasta ihmisestä.!Käyttäydyin pitkään joustavasti, auttavasti ja vieraanvaraisesti lähes kaikkia ihmisiä kohtaan. Katkeruus nousi pintaan, kun nämä minulta mm. lastenhoitoa, muuttoapua tai yösijaa tarvinneet eivät yleensä "ehtineet", kun itse ehdotin tapaamista. Olin ollut näiden ihmisten näkökulmasta ilmainen talkooapu, en kaveri.

Onneksi omaa käyttäytymistään voi muuttaa. Nyt olen oppinut olemaan vieraanvarainen ja auttavainen ihmisille, joiden kanssa ystävyys on vastavuoroista. Karsin vain palveluksia pyytäneet ihmiset pois tuttavapiiristä.

Kieltäytymiseni aiheutti purkauksia näiltä apua tarvinneilta. Sen sijaan oma vapaa-aikani muuttui huomattavasti mukavammaksi ja osaan paremmin arvostaa itseänikin.

Vierailija

Tunnen joitakin katkeria ihmisiä mutta yhden kanssa joudun olemaan päivittäin tekemisissä ja kyllä siitä kaikesta valituksesta ja negatiivisuudesta tulee itsekin vähän huonolle tuulelle.
Katkeralle ihmiselle ei riitä mikään. Ei, vaikka miljoonien lottovoitto tarjoiltaisi kultalautaselta, niin ei. Aika moni katkera ihminen muuten haaveilee lottovoitosta joka yhtäkkiä muuttaisi heidän elämänsä salamana paremmaksi.
Mikään ei kelpaa ja kaikki on aina muiden syytä. Elämän pitäisi muuttua mutta mitään sen eteen ei pitäisi joutua tekemään, sen uuden elämän pitäisi näet pudota taivaasta.
Toisten onni on aina häneltä pois eikä pysty olemaan onnellinen kenenkään puolesta.
Todella rasittavia ja energiaa vieviä ihmisiä.

Vierailija

Eräs ystäväni. On puhelias, avoin ja aikaansaava ihminen, mutta myös todella katkera. Kaikki vika on muissa. Haukkuu kaikki maailman ihmiset selän takana, luulen myös saaneeni oman osani tästä. Kukaan, joka on saanut elämässään jotain, ei ole ansainnut sitä. En ole koskaan kuullut hänen kehuvan mitään. Myös tarinat omasta elämästään kertoo aina negatiivissävytteisesti, muita haukkuen.

Vierailija

Katkeroiduin työnantajan tyhjistä lupauksista, joita puhuttiin kehityskeskusteluissa.

Viimeinen niitti oli, kun yt-neuvotteluiden aikana firmaan palkattiin ulkopuolelta henkilöitä. Samalla firmasta irtisanottiin parisataa henkilöä. Sain pitää työpaikkani, mutta omia tehtäviäni oltaisiin muutettu ihan muuhun suuntaan kuin kehityskeskusteluissa oli puhuttu. Sen sijaan ulkoa palkatulle siirrettiin omista tehtävistäni niitä mielenkiintoisia tehtäviä ja jouduin myös itse auttamaan tätä henkilöä tekemään tehtäviä, jotka ennen olivat olleet itselläni.

Hakeuduin ja pääsin muualle töihin. Jälkikäteen olen miettinyt, että miksi noin tapahtui? Olinko ollut esimiesten mielestä huono työntekijä vai miksen vuosienkaan aikana päässyt etenemään? Tai halusivatko esimiehet toiminnallaan painostaa minut itse hakeutumaan muualle töihin? Kyseisen firman esimiehet olivat iältään noin 50+ - 60+ -vuotiaita.

Uuteen työpaikkaan hakeutuminen oli hyvä ratkaisu. Vaikka mikään ei nykyisin ole varmaa ja jokaisessa paikassa on myös huonot puolensa, niin uudessa työssä olen oppinut paljon sellaista, mikä aiemmassa ei olisi ollut mahdollista.

Vierailija

Minä kun olen ajatellut, että "puhtaasti" katkera on katkera vain niille, jotka ovat hänelle tai läheisilleen pahaa tehneet. Mutta onhan siinä sitten muutakin, jos kääntää sen keneen vain ja kokee oikeudekseen tehdä mitä vain. Silloin on kyseessä v-mäinen luonne, jota on turha selitellä parhain päin kerjäten myötätuntoa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla