Kokemuksia katkerista ihmisistä? Miten olet kokenut katkeran ihmisen käyttäytyvän?

Ja ovat useammin miehiä kuin naisia, sekä suomalaisia että ulkomaalaisia. Toki naisiakin löytyy, mutta heillä on monesti selvä luonnevika, ja nykyään teinitytöt ovat myös usein katkeria, kun eivät onnistu pärjäämään kovien ämmien maailmassa. Muita huomioita?

Tietynlaiset kokemukset elämässä tekevät jotkut katkeriksi, ainakin vähäksi aikaa. Oikeasti katkeruudesta kärsii eniten ihminen itse, mutta siitä eroon pääseminenkin vaatii aika kovaa työtä. Se ei tapahdu vaan päättämällä, että tästä lähtien en enää ole katkera jee jee, vaan oikeasti pitää miettiä, mistä se valtava pettymys omaan elämään lähtee.

Lisäksi ihmiset suhtautuu joskus tosi ikävästi niitä kohtaan, joilla vaikeeta elämässä. Katkeruudesta tulee kierre, jossa on vaikea saada hyviä kokemuksia toisista ihmisistä.

Olen katkera mutten hauku muita - taitaa olla joku naisten juttu.

Syytän omista mokista vain itseäni.

Katkera olen siitä, etten kelpaa kenellekään tosin, kun täällä av:lla käy niin ehkä se on parempi niin.

Aika moni tuntuu sekoittavan katkeruuden veemäiseen luonteeseen. Itse käsitän sen niin, että siihen on joku alkusyy, joka usein on itsestä riippumaton. Jos vaikka sairaus pilaa elämän, niin ei siinä pelkkä positiivisuus auta, vaan kyllä se katkeruus usein tulee jollain tavalla esille keskustelussa tällaisen ihmisen kanssa. Ihminen on silloin katkera elämälle, ei se kohdistu muihin.

Tapailin jonkun aikaa miestä, joka ilmeisesti katkera. Aineellisesti ei mitään puutu, mutta ihmissuhteissa ongelmaa. Kertoi, ettei viihdy työssään, ei ole ystäviä, on yksinäinen, on liikaa töitä, ex-vaimo ei huoli takaisin, vanhemmat kohtelivat huonosti, paljon sairauksia jne. Yritin avata uutta näkökulmaa asioihin ja olla avuksi, mutta mikään ei käynyt. Jotain sympaattista hänessä oli/on, en muuten olisi aikaa hänen kanssaan viettänyt. Toisaalta tuntui käyttävän ihmisiä hyväkseen. Häneen oli helppo kiintyä, mutta sitten ei ollutkaan mitään annettavaa vastavuoroisesti. Täysin empatiakyvytön, vain hänen vaivansa ja murheensa olivat aitoja. Kun nyt harvakseltaan näemme sattumalta, on edelleen kiinnostumaton mistään. Kyselen joskus viestillä kuulumisia , niin jos harvoin edes vastaa, on asiat kehnosti. Elämä vaan on niin epäreilua juuri hänelle. En sitten tiedä, onko tuo katkeruutta vai jotain muuta, mutta tulin itsekin huonovointiseksi hänen seurassaan.

Katkeruus tuntuu osittain periytyvän. Jos lapsuudesta alkaen verrataan itseä parempiosaisiin / menestyjiin/ kauniimpiin/ laihempiin jne., saa aika huonot eväät elämään. Elämässä on mahdollisuus tehdä valintoja ja kaikille tulee vastoinkäymisiä. Se, ottaako niistä opikseen vai katkeroituu, on oma valinta.