Lue keskustelun säännöt.
puolison "yllätys" syöpäsairaalle lapselle
E.S.
09.01.2016 |
Meillä on kaksi lasta. Nuorempi 4v on sairastanut leukemiaa tai se on diagnoosin saanut muutamia kuukausia sitten (akuutti myeloosinen). Tilanne on ollut todella vaikea tytön kipujen takia. Itku ei useinkaan oo kaukana, kun tätä tilannetta yrittää järkeillä päässään. Vaimolla on ollut muutenkin vaikeaa, oma isä kuoli pari kk sitten ja omakin terveys rakoillut. Tytön ennuste ei oo parhaimmasta päästä ja siihen pitäis alkaa varautua. Pahimpaan. Mulle se on kai rationaalisempana miehenä helpompaa kuin vaimolle, joka on lasta kantanut kuitenkin sisällään aikanaan. Tai ehkä siihen ei voi varautua mitenkään. Onhan se oma pieni enkeli kaikkein rakkain. Vaimo kuitenkin oli päättänyt yrittää piristää meidän enkeliä sutimalla sen huoneen seinät vaaleanpunaisiksi. Hommas yhdelle seinälle semmosen ison tapettikuvan jostain jääprinsessasta. Verhot ja kaikki vaihtoon ja huone hienoksi. Tyttö kyllä yllättyi. Kaipa se hetkeksi piristyikin. Kuitenkin suurin osa meidän ajasta (minä oon vuorotteluvap.tällä hetkellä) menee tytön kanssa osastolla tai sängyn vierellä. Vaimo tarkoitti hyvää, mutta tyttö ei ehdi tai edes pysty huoneesta kunnolla nauttimaan. Surettaa. Surettaa oma lapsi. Ja vaimon suru. Surettaa kuinka varmaan jo pian joudun viemään tytön kaikki vaatteet ja lelut varastoon tai roskiin - vaimosta paljon kiinni kuinka se haluaa. Noissa seinissä on kuitenkin suurin työ, kun pitäis maalata uudestaan ja tapetoida kuvat piiloon. Vaimo ei varmasti halua niitä enää katsella, lapsi on jo pilven reunalla. Kuka muutenkaan kehtaisi vaaleanpunaisessa kotikuntosalissa treenata. Tyttö on tällä hetkellä tietenkin tärkein, mutta ei kai sitä rahalla ja materialla voi mitenkään helpottaa? Olisko huono omatunto, minä oon kuitenkin useimmiten se, joka tytön kanssa on ja hoivaa..?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmastikin shokissa mutta ihanko oikeasti olet tytön huoneen varannut jo kotikuntosalikäyttöön kunhan vanha asukki poistuu. Kamala.
Joku mausoleumiko siitä pitäisi sitten tehdä?
Tämä aloitus nyt on provo, mutta jos kuvitellaan sen olevan totta, niin onko susta oikeasti ihan normaalia että isä jo miettii että tästähän sais kotikuntosalin kunhan pinkki heivataan pois, kun tytär on vielä hengissä?
Kyllä minun mielestäni on ihan normaalia tehdä tulevaisuuden suunnitelmia. Tytär on kuolemassa joka tapauksessa jossain kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että kotikuntosalia olet suunnitellut kuolemansairaan lapsesi huoneeseen sitten kun siitä ehkä aika jättää ja nyt stressaat kun vaimo meni ja maalasi sieltä seinät vaaleanpunaiseksi? Toivottavasti ymmärsin ihan väärin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmastikin shokissa mutta ihanko oikeasti olet tytön huoneen varannut jo kotikuntosalikäyttöön kunhan vanha asukki poistuu. Kamala.
Joku mausoleumiko siitä pitäisi sitten tehdä?
Tämä aloitus nyt on provo, mutta jos kuvitellaan sen olevan totta, niin onko susta oikeasti ihan normaalia että isä jo miettii että tästähän sais kotikuntosalin kunhan pinkki heivataan pois, kun tytär on vielä hengissä?
Kyllä minun mielestäni on ihan normaalia tehdä tulevaisuuden suunnitelmia. Tytär on kuolemassa joka tapauksessa jossain kohtaa.
Jospa se osuis omalle kodalle, kysytään sitten uudestaan oliko ajatus, että no sehän kuolee kumminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmastikin shokissa mutta ihanko oikeasti olet tytön huoneen varannut jo kotikuntosalikäyttöön kunhan vanha asukki poistuu. Kamala.
Joku mausoleumiko siitä pitäisi sitten tehdä?
Tämä aloitus nyt on provo, mutta jos kuvitellaan sen olevan totta, niin onko susta oikeasti ihan normaalia että isä jo miettii että tästähän sais kotikuntosalin kunhan pinkki heivataan pois, kun tytär on vielä hengissä?
Kyllä minun mielestäni on ihan normaalia tehdä tulevaisuuden suunnitelmia. Tytär on kuolemassa joka tapauksessa jossain kohtaa.
Jospa se osuis omalle kodalle, kysytään sitten uudestaan oliko ajatus, että no sehän kuolee kumminkin.
No lasta minulla ei ole kuollut, mutta vanhemmat, kaikki isovanhemmat ja yksi sisko on haudassa. Eikä olisi tullut mieleenkään alkaa museoimaan heidän kotejaan.
Tyhmä juttu.
Olen itse entinen lapsisyöpäpotilas. Sama sairaus kuin väität "sillä" olevan. Tiedän ettei näiden lasten vanhemmat kirjoittele täällä.
Jos olen väärässä mikä tietysti on mahdollista ja sinulla onkin 4v. syöpäsairas tyttö niin olen todella pahoillani. Erittäin surullista. En oikein tiedä miksi kutsut lasta "siksi". Itse kutsuisin häneksi. Kuulostaa ikävältä sanoa syöpäsairaasta lapsesta "se".
Enkä oikein usko että nämä vanhemmat nimittää lastaan "siksi".
Tämä aloitus nyt on provo, mutta jos kuvitellaan sen olevan totta, niin onko susta oikeasti ihan normaalia että isä jo miettii että tästähän sais kotikuntosalin kunhan pinkki heivataan pois, kun tytär on vielä hengissä?