Oletko kärsinyt erilaisista peloista kuten sairastumisen tai kuolemanpelosta?

Kuolemaa pelkään ja välillä tulee sellainen olo että henki lähtee. Olen selvinnyt tilanteesta vähentämällä stressiä ja ajattelemalla muita asioita.

Mulla oli noin 15 vuden ajan pakkomielleasteinen pelko aina jostain taudista, yhdedtä tai useadmmasta. Ne vaikutti elämäään koska murehdin niitä jatkuvasti, itkekelin itsekseni, uskoin pilaavani rakkaitteni elämän. Mulla oli erilaisia rituaaleja käsienpesusta kiellettyihin ruokiin ja ruoka-aineisiin, ja iellettyihin kohtiin, joihin ei saanut koskea. Lisäksi häpesin näitä rituaaleja ja kieltoja ja se aika, joka ei kulunut niiden noudattamiseen meni käytännössä siihen, miten peittelin niiden noudattamista muilta ihmisiltä.

Voitin pelot aikanaan kun sain lapsen ja jotain naksahti päässä. Tai aluksi lapsen saanti pahensi niitä, mutta kun lapsi olin noin 3, tajusin äkkiä, miten pahasti pilaan hänen ja puolisoni elämää. Olin toki "tiennyt" sen ennenkin, mutta silloin jotain vain naksahti. Ehkä kyseessä oli ikäkin, olin silloin 27 ja varmaan jotenkin aikuistuin monista muistakin epävarmuuksistani. Mä aloin kylmästi opetella eroon noista pakkorituaaleista ja ajatuksista. Olin aikaisemmin aina kääntynyt ekoista liikennevaloista takaisin kotiin tarkistamaan, että kahvinkeitin tai silitysrauta ei ole päällä ja ovi lukossa. Pakottauduin olemaan kääntymättä. Jouduin tietoisesti miettimään, että nyt se talo varmaan palaa, mitta palakoon sitten. Katkaisin kaikki tauteihin liittyvät yms. ajatukset samaan tapaan tietoissti ajattelemalla päättäväisesti jotain muuta. Tajuan, että kun pakkoajatus tulee, se on pakko sitä ajatella, mutta mä kehitin tavan pitää aina mukana jotain pienikokoista runokirjaa tai muuta kirjaa, josta sitten tankkasin joitain lauseita, kunnes pystyin keskittymään niihin. Sillä lailla se pakko meni ohi.

Tämä vapautti oiikeasti todella paljon. En silti ole varma, olisiko "parantuminen" kestänyt, ellei parin vuoden päästä olisi elämään tullut ihan oikeita ongelmia. Eikä ne olleet sellaisia, joita olisin osannut aikaisemmin pelätä.

Minulle laukesi hypokondria ja paniikkihäiriö huonon ja väkivaltaisen suhteen aikana, eikä ne ole elämästäni kadonneet vieläkään, vaikka suhde on loppunut. Myös raskaudenpelko varjosti elämääni.

Olen tosissani pelännyt esimerkiksi sairastavani rintasyöpää, keuhkosyöpää, kohtusyöpää ja jotakin vaarallista levinnyttä ihokasvaintautia. Joskus olen ollut varma, että jalkaani tai aivoihini on muodostumassa veritulppa tai olen kohta saamassa sydänkohtauksen. Välillä olen pelännyt muodostavani itselleni psykoosia. Joskus pelkään että olen saamassa varhaiset vaihdevuodet ja seuraavaksi säikähdän olenko raskaana. Munuaistulehdustakin epäilin kerran. Tällä hetkellä olen arvellut että minulla on diabetes.

On tämä rasittavaa, mutta olen pyrkinyt muistuttamaan itselleni, että riittää kun käyn normaaleissa terveystarkastuksissa. Vain gynekologilla kävin, kun oli kuukautishäiriötä ja samalla poistui syöpäpelko alapään tiimoilta.

Hoitoa tämä kai vaatisi, mutta olen toistaiseksi koittanut pitää järkeä päässä ja työntää nuo ajatukset pois sitä mukaa kun niitä ajatuksiin tulee. Joskus se on vaikeaa.

Ylös