Vierailija

muutakun sillon jos hänellä on jotain omia asioitaan kerrottavana. Me enää nykyään harvemmin ollaan tekemisissä mutta sillonkun ollaan niin hän ei puhu mistään muusta kun omista asioistaan, saattaa toki kysästä siinä sivussa että mitä mulle kuuluu mutta sen jälkeen vaihtaa taas aiheen itseensä. Minun pitäisi aina olla analysoimassa hänen miesasioitaan ja kertoa miksi joku mies ei ole pitänyt häneen yhteyttä tai miksi jollakin ei ole seissyt. En vaan jaksa tämmöstä, vaikkei ollakaan nykyään niin paljoa tekemisissä kun ennen, niin tuntuu että mitä vanhemmaksi on tullut niin ei vaan enää yksinkertasesti jaksa tota ainaista analysointia, eikä mulla ole antaa vastauksia siihen miksi jollakin äijällä ei ole seissy. Ajattelin että tämä ystävä muuttuisi ajan myötä, edes hieman, enkä nyt tosiaan tarkota että tässä pitäs joku äiti teresa olla mutta kun tuntuu että tässä mennään koko ajan vaan pahempaan suuntaan.. onko kukaan ollut edes jotenkin vastaavassa tilanteessa ja mitä olette asian suhteen tehneet?

Kommentit (6)

Vierailija

Mulle ei nyt ole neljään kuukauteen kaverit ilmoitelleet itsestään. Luultavasti seuraavan kerran kun saavat kotoa luvan kaljoittelulle, niin puhelin taas soi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulle ei nyt ole neljään kuukauteen kaverit ilmoitelleet itsestään. Luultavasti seuraavan kerran kun saavat kotoa luvan kaljoittelulle, niin puhelin taas soi.

Mikset sinä ilmoittele itsestäsi heille päin mitään?

Vierailija

Sama tilanne kuin Apllä, paitsi että oli toinenkin tilanne, jolloin hän otti yhteyttä: kun hän tarvitsi rahaa. Sanomattakin selvää, että yhtään lainaa en koskaan saanut takaisin. Yksipuolisia tarjoamisia en odottanutkaan takaisin. Yhtenä kauniina päivänä vain mitta täyttyi, ja tapojeni vastaisesti ihan yksinkertaisesti en vastannut enää hänen puheluihinsa. En enää ikinä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei nyt ole neljään kuukauteen kaverit ilmoitelleet itsestään. Luultavasti seuraavan kerran kun saavat kotoa luvan kaljoittelulle, niin puhelin taas soi.

Mikset sinä ilmoittele itsestäsi heille päin mitään?

Enhän mä niin sanonut. Jossain vaiheessa vain kaikkien perumisten, jahkailujen, epätietoisuuden ja kieltäytymisten jälkeen on ns. saturaatiopiste saavutettu, eikä itsekään jaksa oikein enää yrittää. Välillä kyllä, mutta harvoin tuloksena on muuta kuin pelkkä yrittäminen.

Ehkä olen vain paskaa seuraa, jota jaksaa katsella vain kännissä...

Vierailija

Tuttu juttu! Minullakin on ystävä joka ottaa yhteyttä aina kun haluaa kertoa ja kehuksia omilla asioillaan. En ymmärrä miksi kysyä mitä kuuluu, jos ei se aidosti kiinnosta tai ainenkaan ole se syy miksi ottaa yhteyttä.
Mietin alkuun etten halua olla tekemisissä kun on niin yksipuolista. Olin suruissani etten voinut kertoa hänelle omista asioistani, olivatpa kuinka elämää mullistavia tahansa ja samalla olin väsynyt olemaan se olkapää.
Mutta minulla on muitakin ystäviä, joten olen nyt hyväksynyt että hän vain on tuollainen. Olen itse aidosti kiinnostunut hänen elämästään, pyrin auttamaan ja olemaan olkapäänä jos vain pystyn. En ehkä itse enää puhu asioistani niin antaumuksella, mutta en myöskään enää ole katkera. Olen sellainen ystävä hänelle kuin toivoisin itselleni oltavan enkä oleta häneltä mitään.
Toki siis vuosien saatossa en koe olevani niin läheinen enää hänen kanssaan, koska en voi jakaa asioita samalla tavalla kun ystävän kanssa kuuluisi tai tule kuulluksi. Ehkä joskus on aika jopa sanoa heipat, mutta tällä hetkellä kaikki on kuitenkin hyvin. :)
Ei ole minulla neuvoja asiaan mutta tsemppiä toivotan koska tiedän että voi olla vaikea asia ja aiheuttaa mielipahaa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla