Miehen mielestä se, että hän joutuu siivoamaan on rangaistus.
Jep. Ja kyse melkein 40v miehestä.
Oma-alotteisesti ei siis siivoa tai käy kaupassa, kun ehkä kerran vuodessa. Sitten kun pyydän nätisti, niin vastaus on lähes aina "voi kun en just nyt jaksa millään". Itse ei oma-alotteisesti koskaan ota asiaa enää esille.
Tästä sitten tietysti seuraa se, että välillä hermostun. Ja sitten hän kokee sen niin, että haluan rankaista häntä jostain, vaikka tilanne on vaan se, että etenkin lapsiperheessä on asioita, jotka jonkun täytyy vaan hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Eikä se joku voi aina olla sama ihminen. Enkä edes ole mikään siivoushullu itse, päinvastoin.
Mikä neuvoksi?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Harrastakaa sm-leikkejä, niiden aikana laitat miehesi nuolemaan lattian.
:D
Vierailija kirjoitti:
Miten suhteen alussa, oliko mies silloinkin tuollainen? En yritä v*ttuilla, mutta kuinka olet päätynyt hänen kanssaan naimisiin ja tehnyt yhdessä lapsetkin, jos hänen kohtelunsa on ollut aina tuollaista? :O
Nojuu on hän aina ollut laiskanpuoleinen. Mutta silloin meillä oli vaan pieni asunto, helppo pitää siistinä, eikä ollut lapsia sotkemassa. Kun oikeasti se sotkun määrä on 10x, eikä edes riitä. Olen siis itsekin ollut aina vähän laiska siivoamaan, eikä se siksi varmaan niin häirinnyt suhteen alkuvaiheessa.. Ehkä en myöskään arvosta itseäni tarpeeksi (johtuu monesta asiasta, jota en ala tässä nyt käymään läpi), enkä siksi osannut valita tämän paremmin? T. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa jouduttin siivoamaan rangaistuksena milloin mistäkin. Ehkä mies on kokenut saman.
Ok, eli ei ole pystynyt sitten aikuistumaan ollenkaan? Mitä 40v miehen päässä liikkuu, jos luulee että hänen ei tarvitse siivota ollenkaan perheessä? En vaan ymmärrä. Hän ei kuitenkaan tee mitään erityisen vaativaa työtä, eikä maksa kuluista suurinta osaa, vaan kaikki kulut maksetaan kutakuinkin puoliksi. Tarkoitan siis, että en ole vaikkapa kotona lasten kanssa, ja mies tekisi työssä pitkää päivää.
T. ap
Ap ei oikein ymmärtänyt edellisen viestin pointtia.
En ehkä ymmärtänyt, mutta siis jos on lapsena rankaistu siivoamisella, niin kyllä kai 40v pitäisi olla jo sinut sen asian kanssa? Että vaikka se ärsyttäiskin, niin pitäisi pystyä hallitsemaan tuossa iässä jo sen ärsytyksen tunteen. Kun siivoaminen on kuitenkin aika perusasia. Eihän kukaan voi vaan jättää käymättä kaupassakaan? Se on vaan käytävä (ellei siis joku muu tee sitä puolestasi). T.ap
Onko mies ollut yhtä passiivinen suhteen alusta lähtien vai onko muuttunut jossain vaiheessa passiiviseksi? Mun ystäväni passaa aina miehiä suhteen alussa ja siten opettaa miehet siihen, ettei tarvitse tehdä mitään. Sitten kun alkuhuuma tasaantuu, ystävä alkaa valittaa, kun mies ei tee mitään. Vaikea enää silloin opettaa tekemään, jos ensin itse opettaa miehen siihen, että nainen tekee kaiken. Ja tämä ystäväni tienaa poikkeuksetta enemmän kuin miehensä. En väitä, että ap:lla olisi noin, mutta tuo on yksi vaihtoehto. Siinä täytyisi vaan yrittää puhua miehelle, että kotityöt ovat yhteisiä.
Jätä siivoamatta. Ehkä mies parin kuukauden päästä havahtuu, kun olette hukkumassa paskaan, ja saa idean että pitää tilata siivooja.
Kysy siltä, mistä sinua rankaistaan niin pahasti, että joudut siivoamaan. Ja kysy, millainen siisteystaso hänen mielestään olisi riittävä, ja kenen hän kuvittelee sitä pitävän yllä.
Meillä myös tuo kaupassa käynti ja siivous on ongelma... Siihen on löytynyt ratkaisu miehen omalla työhuoneella, jonne kippaan kaikki hänen ympäri taloa ripottelemat tavarat ja vaatteet. Vuoden verran olen todennut että siihen huoneeseen en koske, kun se on huone jota vain hän käyttää käytännössä. Minä huolehdin makkarista, keittiöstä, kylppäristä, vessasta, olohuoneesta, eteisestä ja olkkarista omat ja lapsen sotkut, miehen tavarat päätyvät pikkuhiljaa hänen huoneeseen ja vähintään kerran kahdessa viikossa hän saa kiukkukohtauksen siitä sotkusta, totean että hänen huoneensa, turha raivota.
Myös ongelmana on tuo mitä ruokaa tänään... Siihen on auttanut todeta, jaa enpä tiiä, en oo miettinyt. Viimeaikoine on tsempannut kysymällä töistä tullessa tartteeko käydä kaupassa. Ennen häivyin töiden jälkeen useimmiten salille, joten hän oppi että turha kysellä edes ruuan perään, sitä ei ole jos ei ole itse tehnyt. Nyt vauvan kanssa ollessani olen tehnyt useimmiten ruuan valmiiksi jos olen sattunut olla kotona, mutta muutaman alkuajan hormooni ja väsymys myrskyn jälkeen aloittaa puhelut monesti töistä tullessaa, hei kulta, mulla on hirmu nälkä, käynkö kaupassa, haenko ruokaa vai onko vauva ollut tänään kiltisti (eli olen ehtinyt/pystynyt kokkaamaan).
:P hyvä mies ja ihana isä kaikenkaikkiaan vaikka joskus on saanut minut raivonpartaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksat teille siivoojan OMISTA rahoistasi, jos et naisen velvoitteita kerran kykene itse suorittamaan.
Repesin :D
Jos ei nainen kerran suoriudu tehtävistään, palkatkoon omilla rahoillaan siihen apua.
Olen 100% varma, että aloittajankin mies tuo perheeseen rahaa paljon enemmän kuin tämä nillittäjä.
Typerä trollihan tämä on, mutta kerronpa silti, että minulla käy siivooja, vaikka olen sinkkunainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa jouduttin siivoamaan rangaistuksena milloin mistäkin. Ehkä mies on kokenut saman.
Ok, eli ei ole pystynyt sitten aikuistumaan ollenkaan? Mitä 40v miehen päässä liikkuu, jos luulee että hänen ei tarvitse siivota ollenkaan perheessä? En vaan ymmärrä. Hän ei kuitenkaan tee mitään erityisen vaativaa työtä, eikä maksa kuluista suurinta osaa, vaan kaikki kulut maksetaan kutakuinkin puoliksi. Tarkoitan siis, että en ole vaikkapa kotona lasten kanssa, ja mies tekisi työssä pitkää päivää.
T. ap
Ap ei oikein ymmärtänyt edellisen viestin pointtia.
En ehkä ymmärtänyt, mutta siis jos on lapsena rankaistu siivoamisella, niin kyllä kai 40v pitäisi olla jo sinut sen asian kanssa? Että vaikka se ärsyttäiskin, niin pitäisi pystyä hallitsemaan tuossa iässä jo sen ärsytyksen tunteen. Kun siivoaminen on kuitenkin aika perusasia. Eihän kukaan voi vaan jättää käymättä kaupassakaan? Se on vaan käytävä (ellei siis joku muu tee sitä puolestasi). T.ap
Miksi pitäisi olla? Mikä se asian olisi saanut muuttumaan? Olen arvoton paska-idiootti, kun siivoan. Ainakin mulla oli niin, että yksin ollessa sujui siivoaminen vähän helpommin, mutta jos pitää siivota paska-idioottina vielä muille tai muiden sotkuja niin alkaa keittää ja vituttaa todella. Koska vituttaa kun uskon perheenikin ajattelevan, että olen rangaistuksena siivoava nöyrä pieni paskaidiootti. Orja.
Ja mies taas ei tajua, että tunnen näin. En ihmettele häntä, koska en itsekään tajua, miksi sille tuntuu yhä.
En muista numeroani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa jouduttin siivoamaan rangaistuksena milloin mistäkin. Ehkä mies on kokenut saman.
Ok, eli ei ole pystynyt sitten aikuistumaan ollenkaan? Mitä 40v miehen päässä liikkuu, jos luulee että hänen ei tarvitse siivota ollenkaan perheessä? En vaan ymmärrä. Hän ei kuitenkaan tee mitään erityisen vaativaa työtä, eikä maksa kuluista suurinta osaa, vaan kaikki kulut maksetaan kutakuinkin puoliksi. Tarkoitan siis, että en ole vaikkapa kotona lasten kanssa, ja mies tekisi työssä pitkää päivää.
T. ap
Ap ei oikein ymmärtänyt edellisen viestin pointtia.
En ehkä ymmärtänyt, mutta siis jos on lapsena rankaistu siivoamisella, niin kyllä kai 40v pitäisi olla jo sinut sen asian kanssa? Että vaikka se ärsyttäiskin, niin pitäisi pystyä hallitsemaan tuossa iässä jo sen ärsytyksen tunteen. Kun siivoaminen on kuitenkin aika perusasia. Eihän kukaan voi vaan jättää käymättä kaupassakaan? Se on vaan käytävä (ellei siis joku muu tee sitä puolestasi). T.ap
Miksi pitäisi olla? Mikä se asian olisi saanut muuttumaan? Olen arvoton paska-idiootti, kun siivoan. Ainakin mulla oli niin, että yksin ollessa sujui siivoaminen vähän helpommin, mutta jos pitää siivota paska-idioottina vielä muille tai muiden sotkuja niin alkaa keittää ja vituttaa todella. Koska vituttaa kun uskon perheenikin ajattelevan, että olen rangaistuksena siivoava nöyrä pieni paskaidiootti. Orja.
Ja mies taas ei tajua, että tunnen näin. En ihmettele häntä, koska en itsekään tajua, miksi sille tuntuu yhä.
En muista numeroani.
Kuulostaa siltä että tarvitset apua traumojesi käsittelyyn...
-ohis
Kysy mieheltäsi mitä niin pahaa sinä sitten olet tehnyt että joudut kaiken siivoamisen hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies ollut yhtä passiivinen suhteen alusta lähtien vai onko muuttunut jossain vaiheessa passiiviseksi? Mun ystäväni passaa aina miehiä suhteen alussa ja siten opettaa miehet siihen, ettei tarvitse tehdä mitään. Sitten kun alkuhuuma tasaantuu, ystävä alkaa valittaa, kun mies ei tee mitään. Vaikea enää silloin opettaa tekemään, jos ensin itse opettaa miehen siihen, että nainen tekee kaiken. Ja tämä ystäväni tienaa poikkeuksetta enemmän kuin miehensä. En väitä, että ap:lla olisi noin, mutta tuo on yksi vaihtoehto. Siinä täytyisi vaan yrittää puhua miehelle, että kotityöt ovat yhteisiä.
Hmm.. Siis tuon siivoamisasian suhteen hän on passiivinen tai saamaton. Toisaalta muistan kun seurusteluaikoina hän valitti minulle kun en siivonnut tarpeeksi hänen luonaan (kun olimme useimmiten hänen luonaan). Ehkä sain sellaisen kuvan että siisteys on hänelle tärkeää, ja olen yrittänyt sitten siivota, vaikka se ei itsellekään mitään mieluisaa puuhaa ole.
Ja kyllä hän nykyäänkin lasten leluja siivoaa välillä, kun lojuvat ympäriinsä, kun satuttaa itseään ja astuu niiden päälle. Mutta esim imuriin tai pyykkeihin ei koske koskaan oma-alotteisesti. Ollaan oltu kuukausi imuroimatta, ja pyykkeja ollut niin paljon, ettei ole ollut puhdasta päälle laitettavaa. Ei pese kyllä vessojakaan. Laittioita ei ole pessyt kertaakaan meidän yhdessäolon aikana tai pölyjä pyyhkinyt. Ruokaa lähtee ostamaan vasta siinä vaiheesa, kun ollaan syöty kaikki aivan totaalisen loppuun. Jotenkin sellainen suunnitelmallisuus puuttuu täysin. Asiat tehdään vasta siinä vaiheessa kun ne on aivan pakko, vaikka ne voisi hyvin vaan hoitaa pois päiväjärjestyksestä silloin kun on aikaa. Kamalaa syödä jotain nuudeleita vaan monta päivää siksi ettei tarvisi käydä kaupassa.
T. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksat teille siivoojan OMISTA rahoistasi, jos et naisen velvoitteita kerran kykene itse suorittamaan.
Repesin :D
Jos ei nainen kerran suoriudu tehtävistään, palkatkoon omilla rahoillaan siihen apua.
Olen 100% varma, että aloittajankin mies tuo perheeseen rahaa paljon enemmän kuin tämä nillittäjä.
Suomalaisten miesten käsitys tasa-arvosta: nainen ja mies maksavat puoliksi kaiken elämiseen ja asumiseen liittyvät kulut. Ylimääräiset rahat mies käyttää omiin harrastuksiinsa, nainen yhteisiin lapsiin. Nainen tekee kaikki kotityöt. Mies voi näön vuoksi grillata kesällä pari kertaa tai tehdä talvella kaksi kertaa lumityöt. On niin nähty satakertaa. Siksi mua raivostuttaa täällä palstalla nää elättäjä -huutelut. En ole koskaan tavannut tällaista elättäjämiestä laajassa tuttavapiirissäni. Tuo alussa kuvailemani skenaario taas on hyvin yleinen, johon perheissä jostain kumman syystä "ajaudutaan".
Vierailija kirjoitti:
Kysy mieheltäsi mitä niin pahaa sinä sitten olet tehnyt että joudut kaiken siivoamisen hoitamaan.
Näin kysyin tänään, kun alunalkaen pyysin häntä vähän siivoamaan, kun oli vapaalla yksin kotona koko päivän, mutta ei hän kuitenkaan ollut sitten jaksanut. Kaikki sotkut ja kaupassa käynti odotti minua kun tulin töistä kotiin. Ja kyllä suutuin, kun minusta on vaan hemmetin epäreilua että se kellä on enemmän vapaata, tekee paljon vähemmän kotitöitä. Sitten hän vaan sanoi, että eikai niiden vapaapäivien pitäisi mitään rangaistuksia olla... Ja juu kaupassa lupasi kyllä käydä, mutta kun klo19.30 jälkeen ei ollut vielä viitsinyt lähteä, niin lähdin itse, kun halusin jotain järkevää iltaruokaa syödä vielä tämän päivän puolella.
T.ap
Minusta on kadonnut myös suunnitelmallisuus lastentulon myötä. Vain itsestään oli helppo pitää huolta - muista on vaikeaa. En jaksa eriäviä mielipiteitä, en vastusteluja, en perustella miksi. Varmaan osasyynä se, ettei äiti antanut juuri vastuuta minulle vaan hoiti kaiken, eikä hän kuunnellut vastusteluja, eriäviä mielipiteitä eikä perustellut miksi.
Lapset marisee väkisinkin, tulee olo, että joo-o, ei kiinnosta teitä hoitaa, kun ei kerran kelpaa. Ja en kehtaa olla samanlainen diktaattori kuin äiti oli, koska minusta se oli julmaa, mutta en tosiaan ole tullut itsekään kuulluksi, niin enpä jaksa tai jotenkin vaan kestä kuunnella muita nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksat teille siivoojan OMISTA rahoistasi, jos et naisen velvoitteita kerran kykene itse suorittamaan.
Repesin :D
Jos ei nainen kerran suoriudu tehtävistään, palkatkoon omilla rahoillaan siihen apua.
Olen 100% varma, että aloittajankin mies tuo perheeseen rahaa paljon enemmän kuin tämä nillittäjä.
Suomalaisten miesten käsitys tasa-arvosta: nainen ja mies maksavat puoliksi kaiken elämiseen ja asumiseen liittyvät kulut. Ylimääräiset rahat mies käyttää omiin harrastuksiinsa, nainen yhteisiin lapsiin. Nainen tekee kaikki kotityöt. Mies voi näön vuoksi grillata kesällä pari kertaa tai tehdä talvella kaksi kertaa lumityöt. On niin nähty satakertaa. Siksi mua raivostuttaa täällä palstalla nää elättäjä -huutelut. En ole koskaan tavannut tällaista elättäjämiestä laajassa tuttavapiirissäni. Tuo alussa kuvailemani skenaario taas on hyvin yleinen, johon perheissä jostain kumman syystä "ajaudutaan".
Jep, näinhän se taitaa olla! Meillä mies kyllä laittaa ruokaa, jos olen ostanut kaikki ainekset valmiiksi ja miettinyt mitä laitetaan :D Helppoahan se kyllä kieltämättä varmaan on, kun ei tarvi itse miettiä yhtikäs mitään. On vähän niinkuin lapsi, joka ottaa vaan ohjeita vastaan. Sitten rangaistukseksi joutuu auttamaan äitiä siivouksessa... Arghhhhh.
T. ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kadonnut myös suunnitelmallisuus lastentulon myötä. Vain itsestään oli helppo pitää huolta - muista on vaikeaa. En jaksa eriäviä mielipiteitä, en vastusteluja, en perustella miksi. Varmaan osasyynä se, ettei äiti antanut juuri vastuuta minulle vaan hoiti kaiken, eikä hän kuunnellut vastusteluja, eriäviä mielipiteitä eikä perustellut miksi.
Lapset marisee väkisinkin, tulee olo, että joo-o, ei kiinnosta teitä hoitaa, kun ei kerran kelpaa. Ja en kehtaa olla samanlainen diktaattori kuin äiti oli, koska minusta se oli julmaa, mutta en tosiaan ole tullut itsekään kuulluksi, niin enpä jaksa tai jotenkin vaan kestä kuunnella muita nyt.
Minkäikäiset lapset sulla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kadonnut myös suunnitelmallisuus lastentulon myötä. Vain itsestään oli helppo pitää huolta - muista on vaikeaa. En jaksa eriäviä mielipiteitä, en vastusteluja, en perustella miksi. Varmaan osasyynä se, ettei äiti antanut juuri vastuuta minulle vaan hoiti kaiken, eikä hän kuunnellut vastusteluja, eriäviä mielipiteitä eikä perustellut miksi.
Lapset marisee väkisinkin, tulee olo, että joo-o, ei kiinnosta teitä hoitaa, kun ei kerran kelpaa. Ja en kehtaa olla samanlainen diktaattori kuin äiti oli, koska minusta se oli julmaa, mutta en tosiaan ole tullut itsekään kuulluksi, niin enpä jaksa tai jotenkin vaan kestä kuunnella muita nyt.
Minkäikäiset lapset sulla on?
Aika pieniähän he vielä ovat, 6 ja 8v. En ymmärtänyt, että odotin heiltä liikaa pienempinä, ei-ikäkausitason mukaosta ymmärrystä ja hermostuin, kun olin mielestäni huono äiti, kun he eivät toimineet kuin halusin ja tavallaan siis kuin aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy mieheltäsi mitä niin pahaa sinä sitten olet tehnyt että joudut kaiken siivoamisen hoitamaan.
Näin kysyin tänään, kun alunalkaen pyysin häntä vähän siivoamaan, kun oli vapaalla yksin kotona koko päivän, mutta ei hän kuitenkaan ollut sitten jaksanut. Kaikki sotkut ja kaupassa käynti odotti minua kun tulin töistä kotiin. Ja kyllä suutuin, kun minusta on vaan hemmetin epäreilua että se kellä on enemmän vapaata, tekee paljon vähemmän kotitöitä. Sitten hän vaan sanoi, että eikai niiden vapaapäivien pitäisi mitään rangaistuksia olla... Ja juu kaupassa lupasi kyllä käydä, mutta kun klo19.30 jälkeen ei ollut vielä viitsinyt lähteä, niin lähdin itse, kun halusin jotain järkevää iltaruokaa syödä vielä tämän päivän puolella.
T.ap
Ja mies ei siis vastannut tuohon kysymykseen mitään? :o Huh huh mikä lapsi! Ei siis edes saman vertaa suostu hoitamaan kuin sinä ilman että valittaa että häntä rangaistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies ollut yhtä passiivinen suhteen alusta lähtien vai onko muuttunut jossain vaiheessa passiiviseksi? Mun ystäväni passaa aina miehiä suhteen alussa ja siten opettaa miehet siihen, ettei tarvitse tehdä mitään. Sitten kun alkuhuuma tasaantuu, ystävä alkaa valittaa, kun mies ei tee mitään. Vaikea enää silloin opettaa tekemään, jos ensin itse opettaa miehen siihen, että nainen tekee kaiken. Ja tämä ystäväni tienaa poikkeuksetta enemmän kuin miehensä. En väitä, että ap:lla olisi noin, mutta tuo on yksi vaihtoehto. Siinä täytyisi vaan yrittää puhua miehelle, että kotityöt ovat yhteisiä.
Hmm.. Siis tuon siivoamisasian suhteen hän on passiivinen tai saamaton. Toisaalta muistan kun seurusteluaikoina hän valitti minulle kun en siivonnut tarpeeksi hänen luonaan (kun olimme useimmiten hänen luonaan). Ehkä sain sellaisen kuvan että siisteys on hänelle tärkeää, ja olen yrittänyt sitten siivota, vaikka se ei itsellekään mitään mieluisaa puuhaa ole.
Ja kyllä hän nykyäänkin lasten leluja siivoaa välillä, kun lojuvat ympäriinsä, kun satuttaa itseään ja astuu niiden päälle. Mutta esim imuriin tai pyykkeihin ei koske koskaan oma-alotteisesti. Ollaan oltu kuukausi imuroimatta, ja pyykkeja ollut niin paljon, ettei ole ollut puhdasta päälle laitettavaa. Ei pese kyllä vessojakaan. Laittioita ei ole pessyt kertaakaan meidän yhdessäolon aikana tai pölyjä pyyhkinyt. Ruokaa lähtee ostamaan vasta siinä vaiheesa, kun ollaan syöty kaikki aivan totaalisen loppuun. Jotenkin sellainen suunnitelmallisuus puuttuu täysin. Asiat tehdään vasta siinä vaiheessa kun ne on aivan pakko, vaikka ne voisi hyvin vaan hoitaa pois päiväjärjestyksestä silloin kun on aikaa. Kamalaa syödä jotain nuudeleita vaan monta päivää siksi ettei tarvisi käydä kaupassa.
T. ap
Et kyllä kovin hääviltä taloudenpitäjältä sinäkään kuulosta.
Taidat provota ja kalastella peukutuksia miesvihapalstalla, nämä on niin nähty.
Omien sanojesi mukaan mies laittaa ruokaa ja siivoaa, mutta sinä et jaksa pesukoneen nappia painaa?
Kulkeeko lapsesi siis nälissään ja paskaisissa vaatteissa, koska yrität mukamas kostaa ja opettaa miehellesi jotain?
Lasun paikka, sinun ei olisi koskaan pitänyt lisääntyä jos olet noin kelvoton äiti ja puoliso.
Eihän miehellä nyt mitään velvotteita ole... Vaatimuksia vaan.