Jääkiekkoa seuraava nainen - lue tämä ja järkytyt

Tulee myös mieleen ne lukuisat naiset ja äidit, jotka illasta ja vuodesta toiseen kuskaavat lapsiaan jääkiekkoharkkoihin ja maksavat kalliin harrastuksen. Tässäkö kiitos siitä?

no onhan se naurettavaa , että ihkutatte miesten lätkää , mutta ei ole aavistustakaan kuka on naisten suomen mestari vaikka on google käytössä!!  naisistukaa ja ostakaa kausikortteja naisten peleihin ja tehdään siitä ammattilaissarja!

Aika säälittävää. Satiiri on taitolaji, ja tässä sitä taitoa ei ole lainkaan kun vitsejä on tasan yksi - naiset ovat naurettavia - ja toteutus on kömpelöä.

En kuitenkaan lähtisi yksittäisen tekstin takia leimaamaan kaikkia kiekkoilijoita.

Kyllä tuon tekstin perusteella voi leimata aimo joukon kiekkovaikuttajia, koska julkaistu Liigan sivuilla.

Olenko ainut, joka haistoi tekstissä vahvasti ironiaa, enkä loukkaantunut siitä, päin vastoin se oli mielestäni viihdyttävää luettavaa.

Mitä tossa nyt oli? Satiiria, tosin kehnoa. Olisi voinut kirjoittaa paljon purevammin "naisnäkökulmasta" lätkään. Toi oli liian pikkutyttöä. Ei aihetta herneen vetoon.

Jään odottamaan ensimmäisiä ruikutuksia siitä kuinka "naisilla on hiekkaa p*llussa" ja kyse on vain huumorista, "läpällä laitoin".

Ei mene kirjoitus satiirin piikkiin, niin paljon rivien välistä kuultaa naisten ja naisiin liittyvien stereotypioiden halveksuminen.

Vierailija kirjoitti:

Jään odottamaan ensimmäisiä ruikutuksia siitä kuinka "naisilla on hiekkaa p*llussa" ja kyse on vain huumorista, "läpällä laitoin".

Eli millaista jääkiekkoa naiset haluavat katsoa?  jos sinulla ei ole mielipidettä niin blogisti osui 100% oikeaan

Sivu on poistettu, haluaisiko joku kertoa mistä oli kyse?

Poistettu koko teksti?

Naisten jääkiekko on paskaa, jopa eri säännöt! Ei saa taklata. Siinä vika.

Ihan huikea teksti! Varmaan ikinä nähnyt tuollaista suoranaista "keskarin näyttöä".

Mut oikeasti mikä idiootti tuon kirjoittaja on

Tiivistäkää joku mitä siinä luki, sivu on poistettu joten ei pääse enää lukemaan.

Uliuliuliuliuuuu. Naisvihaa. Uliuliuliuliuuu.

Naiset seuraavat lätkää vain osallistumalla iltalehtien sivuilla "Kuka on komein kiekkoleijona-äänestä!" -tyyppisellä ratkaisulla. Muuten lätkä on vain junttien miesten kaljanhuuruista penkkiurheilua.

Uliuliuliuuu.

Aina vuodesta 2015 on toivottu, että lätkässä otetaan naiset paremmin huomioon. Kärkikynä hakeutui Niittyvirralla pelattuun jääkiekko-otteluun alkuvuodesta 2046, 31 vuotta edellisen käyntikerran jälkeen. Mitähän lajikulttuurissa on saatu aikaan?

Niittyvirran lauantainen luonto antaa parastaan. Hallin kulmilla natisee kiva pikku pakkanen auringon vajotessa harjun taa orkidean eri sävyissä. Parkkikset ovat puolillaan perheiden pieniä kasvisbiojätteillä toimivia ja pastellinsävyisiä, kirkkaanvihreitä ja aniliininpunaisia ykkösautoja.

Luukulla koen kivan yllärin: pääsylipun hinta on laskenut 20 prosenttia taannoisesta. Se on räätälöity naisen euron mukaiseksi. Järkkärit, 16-vuotiaat tyttöjunnut, toivottavat mörrimöykynkin iloisina tervetulleeksi. Käytävillä soljuu James Blunt, Adele ja Bon Jovi, jonka Runaway soi ennenkin, mutta nyt Jon vonkuu, että Bed of roses.

Etsiydyn paikalleni. Kaikki vaniljalta tuoksuvat istuimet ovat tasa-arvoisen hintaisia. En ole nähdä mitään edessäni väpäjävän tukkalaitteen takaa. Se kuuluu paikalliselle nuorukaiselle, Arhipalle, joka tervehtii ihan kaikkia. Hallissa on viitisen naista, mutta myös miehet ovat kasvaneet irti alkukantaisen maskuliinisesta hokista. Tupa on yli puolillaan. Arhipan mukaan väki on tullut työsuhde-elämyslipukkeilla, joilla saa myös siivun ranskalaista valkkaria.

Joukkueet lipuvat rasiaan, taitoluistimilla. Kypärät ovat pyöräilykypäriä. Olen lukenut Me Kiekkonaisten turvallisuusosiosta (2/3 julkaisusta), että ne ovat kaatumisen varalta, koska lätkässä ei taklata. Kuuluttaja sanailee hempeästi: "Ihanat naiset ja herrat! Nyt joukkueiden henkilöstöt! Kotijoukkue Niityvirran Leinikit: maalissa Metsä Virtanen. Avausvitjan takana Ilma Virtanen ja Nietos Ahvenainen. Keskuskiekkoilijana (sana hyökkääjä on sensuroitu kiekkokulttuurista) pelaa Pär-Jää Jäätäväinen, laidoillaan Köynnös Kasvi ja Kauno Hyytiäinen. Vierasjoukkue Seinäjoen Pelisisarusten maalilla...". Puheensorina jyrää.

Peli on taidokasta, kohteliasta ja tyylittelevää. Maaleja ei kuuluteta, vaan tilastoidaan julkaistaviksi salaisissa mestaruusbileissä. Kilpa on enää etäinen kaiku patriarkaalisesta maailmasta. Ilmatila helmeilee estrogeeniä. Lämärit ja taklaukset on kielletty. Nykypusut ovat erilaisia, kirjaimellisia. Vastustajan, siis ystävän, puolustajien kanssa neuvotellaan: "josko me voitais tuoda ystävällisesti tästä kohdin kiekko teidän alueelle".

Jää on täynnä grafiikkaa, avantgardea luomulähitaidetta etunenässä. Kaikki jäässä on jonkin punaista, lähtien siniviivoista, joiden katsottiin ehdollistavan junnukiekkoilijoita vaivihkaa maskuliinisiin piilovaltarakenteisiin. Jäähyjä ei tule, koska nyt uskotaan humanistiseen pelaajankasvatuskäsitykseen. Tyylikäs herra valaisee asiaa erätauolla, kun istumme pytyllä pissalla: "kasvattaessamme pelaajat taideterapialla tunneälykkäiksi, he löytävät sisällään kukertavan herkkyyden, eivätkä kohtele ketään kaltoin". Häntä ei haittaa sekään, että miesten arvokisoihin Suomi ei ole yltänyt vuosiin.

Pelinohjaajat touhuavat jäällä kannustavasti keskustellen ja kuvioita sanallisesti arvioiden. Kiekkokielen kukkatarhaan on puhjennut ihan uusia laatusanoja, kun taas sellaiset sanonnat kuin "äijää maalille", "miestä seinälle" ja "raju tahtotaso" ovat kuolleet sukupuuttoon. Peliaikaa mitataan yhä, jotta tapahtuma pysyisi järkevissä rajoissa. Käpsin tauolla kenenkään tuuppimatta. Kukaan ei ole kevytsiiderimyynnistä huolimatta rähjäpäissään. Pelipaidoissa näkee pitsiä ja tylliä. Puutarhamaisilla ja pehmeillä sisustusratkaisuilla elävöitetyillä avenueilla tuoksuu höyrystetty parsa. Kioskin myyjä kertoo käristemakkaran lemun haipuneen unholaan samasta oven avauksella hien- ja testokatkujen kanssa: "Nyt naiset viihtyvät. Ennen heitä oli täällä iltaa kohden kaksi, jos yksi Maarit sai siskonsa mukaan, mutta nyt meitä on monin verroin. Kerran, kun oli oheisena jääjoogaa, oli jopa 12".

Kävelen uutta kulttuuria päässäni ristivalotellen ja löydän vessan. Laskin niitä seitsemän naisille ja yhden miehille, johon on noin 300 metrin apea jono. Joku uskaliaasti parrakas mies kuiskaa pälyillen, että tätä tämä oli kuule heti, kun lajia alettiin salonkikelpoistaa. "Naisten vessoja oli ennen vähän, koska heitä kävi peleissä niin vähän. Sitten asiasta änistiin eduskuntaa myöten ja vessamäärä päätettiin kääntää hyvitykseksi päikseen. Kantsii käydä pissalla joko etukäteen tai harjun takana."

Toisen erän nimi on Loreal. Erät on nimetty sponsoreittain. Huomaan, että tanssijoiksi on komennettu armeijan alokkaita. Inttikään ei ole entisensä. Kun tuo Marimekon unikko-paitainen poika ketkuu, tuo Mari mekossaan tykkää, kuin Pentti-eno ennen muinoin rappusten huiskutytöistä. Tuomarinkaan kuosi ei ole enää seeprakas; olivat liian mustavalkoisia. Pelikatkolla pelaajat keskustelevat eloisasti, minkä tuomari lopulta keskeyttää aikatauluun hienovaraisesti vedoten. Katsomo räjähtää. Jyly on puhkoa tärykalvot. Nuija-huuto on raaempi, kuin jo kuopatussa, eläimellisessä hokikulttuurissa koskaan.

Pelin jälkeen matkalla medialoungeen näen monien jonottavan tuomarikopille. Pyytävät anteeksi. Kolmas erä meni mukavissa merkeissä ja tulokseksi ilmoitettiin 7–7. Matsi loppui ryhmähaliin. Joku toivotti ovella terkkujaaaaa.

Yleisöllä on ollut sauma myös hemmotteluhoitoihin pukukopeissa. Fysiot ja huoltajat osaavat täälläkin yhtä sun toista. Myös japanilaista paperintaittelutaidetta sai kokeilla, orien kiekkogamet ovat vaihtuneet origameihin. Koppikäytävällä saapastellessani näen Leinikkien voimalaiturin kulkevan alasuojissa. Yhteiskuntasuhdevastaava taluttaa hajamielisen Ruso Miettisen hissukseen takaisin koppiin. Vielä on urostelevasta kulttuurista joitakin pikku juttuja jäljellä. Mediatilassa lauletaan, että kaikki ollaan sankareita. Lopulta Leinikeiden pään valmentaja T. Nättinen selittää muutamille leimallisesti miehekästä lajia kaihoaville tv-katsojille muutoksen syitä. Laskin Pelisisarusten osuneen useammin, mutta Nättinen sanoo olevan tosi hyvä, että pelaajien henkistä kanttia ei liiskata vertailulla, vaan julistetaan aina rehti tasuri. "Ei ole rakentavaa arvottaa ketään menestyksellä. Lätkä on moniulotteista vuorovaikutusta autereisissa tunnelmissa. Tunneäly, avoimuus, herkkyys ja lupa olla oma itsensä ovat ottaneet kantin ihannoinnin, salailun, hirveän kilvan ja fyysisyyden paikan. Maailma muuttuu keskoseni."

Toimari tilittää: "Aavistamme kyllä, että houkuttelisimme naisia luomalla perhehinnoiteltuja paketteja ja monipuolistamalla tapahtumaa, ei vain naisia, vaan kaikkia kiinnostavaksi. Mutta kun on tämä aate patriarkaalisuuden ja äijäilyn juurimisesta, niin me tehdään nyt näin. On tää, hei, ihan kivaa näinkin". Mies hymyilee väkinäisesti. Silmäkulmassa häilähtää kyyneleen tapainen pisara.

Ari-Pekka Kaipiainen

* * *

Blogisti on nelikymppinen perheenisä Uudeltamaalta, journalismin irtolainen ja urheilun sekakäyttäjä. Palloilu on leikkiä ja huumori vakava asia. Kaipiainen rakastaa palindromeja, väittelyjä, crêpesejä ja älyllistä rehtiyttä.

Tässä teksti kokonaisuudessaan: http://aijaa.com/E96wD5

Naisvalta jääkiekossa vuonna 2046, kirjoittanut Ari-Pekka Kaipiainen

#Once in the net, always in the net

haha vaikka olen sovinistisika ja nautin naisten alistamisesta niin en ymmärrä millä vuosikymmenellä suomessa tuo olisi oikein :D  ...  1900 luvun alusta lähtien monet naiset olisivat tuhonneet kirjoittajan korkealla mailalla päähän :D    . luultavasti känniläppä koko juttu.

Ajatella, että Ari-Pekka Kaipiainen on perheenisä. Toivottavasti ei ole sattunut tyttäriä jos on tuota mieltä naisista.

Tässä se naisten itse mainostama naisten mainio huumorintaju taas nähdään.

Heti alkoi parkuminen naisvihasta = )

Vierailija kirjoitti:

Ajatella, että Ari-Pekka Kaipiainen on perheenisä. Toivottavasti ei ole sattunut tyttäriä jos on tuota mieltä naisista.

Tosi monilla naistenvihaajilla on tyttäriä, ne on usein lapsitehtailijoita.

Munkin isä ( kuuden lapsen isä) on intohimoinen naisvihaaja, joten esim. huorittelua yms. on saanut kuulla lapsesta asti. En ole enää tekemisissä sen kanssa, eikä muutkaan sen lapset ole.