En ymmärrä enään?

Olen kuin ilmaa omalle miehelleni. Ei koskaan puolusta minua jos tarve sitä vaatii. Aina sitä pitäisi miellyttää joka asiassa, aina pitäisi olla samaa mieltä joka asiassa. Jos satunkin olemaan eri mieltä jostain nousee ihan hirvittävä mekkala... Tuntuu etten pysty sanomaan mitään suoraan. Lapsi tulossa eikä tulevaisuudesta pysty edes puhumaan. Esim. Jos sanon vaikka mitkä asiat pitäisi muuttua... Auttaminen vaikka kotitöissä, kun miehellä on tapana vaan rötvätä sohvalla... Niin jos siitä sanon niin alkaa hirveä show "tästä ei puhuta! "kinastelu alkaa.... Ärsyttää kun en saa miestä tajuamaan, että tarvitsen myös sen tukea ja apua, siinä vaiheessa kun lapsi syntyy :( enkä mitään saatanan laiskajaakkoa joka rötvää sohvalla :(

Toinen juttu mikä tosissaan ärsyttää on se,että jos joku minua haukkuu jotenkin, niin mies ei puolusta! Aina asettuu näiden haukkujien puolelle, asiassa kuin asiassa. Se saa minut tuntemaan ettei minua rakasta :(( välillä mietin miksi olen suhteessa miehen kanssa joka ei minua arvosta :( hiton kyyneleet, menkää pois :((