Jotkut menevät lapsiperheellistymisen myötä ihmisinä "pilalle"

Ihminen nyt muuttuu elämänmuutosten myötä. En kyllä ole itse törmännyt keneenkään joka olisi muuttunut täysin lapsen saannin jälkeen.

Tietysti se elämä pyörii sen lapsen ympärillä ja varsinkin silloin jos on sen kanssa kotona.

Aika outoa olisi jos ihminen olisi tasan samanlainen parikymppisenä kun viiskymppisenä.

Musta on tullut varmaan hirveä akka jos kysytään esim anopilta tai muilta, joilla on herkässä arvostelukyky. Aiemmin olen ollut hiljaa ja niellyt vihjailut tai kärkkäät kommentit yhteisen rauhan säilyttämiseksi. Nyttemmin olen alkanut sanomaan takaisin, ja välttelemään seuraa. Kommentit kun liittyvät myös lapseen, ja ovat ihan kohtuuttomia hänen ikäänsä tai mihinkään nähden. Ja itse herkkänä kaiken arvostelun ja "totuuksien" laukomisen suhteen. Saa totuuden sanoa mutta se miten niitä lauotaan.. En kestä. Ja ne aiheetkin on ihan tyhmiä mutta minkä sille voi.

Pahoitin viimeksi mieleni siitä että 6kk lasta/vauvaa sanotaan lihavaksi (joo ei ole oikeasti yhtään normikäyrää isompi, muttei mikään aliravitunkaan näköinen) piikitellen että ainakin ruoka maistuu.. Mitä helv? Kyllähän se nyt syö ettei nälkään kuole.

Minkäköhänlainen huushollin pitäjä tästä 6kk aikuisena tulee (kun äiti ei nähtävästi ole niin hyvä)? Vihjailu kun itse siivosin.. Siis en varmaan osaa opettaa siivoamaan tarpeeksi hyvin. No ei se mitään, sä akka kasvat horsmaa ni ei tartte olla näkemässä sitä.

Ja kaikkea muuta..ihan tyhmää mut en vaan pysty enää kuuntelemaan samalla rauhallisella mielellä kuin aiemmin.

Mä olen muuttunut ehkä sisäänpäin kääntyneemmäksi. En jaksa enää niin suuresti huolehtia muiden voinnista ja kuulumisista, kun omankin paletin pyörittämisessä on riittävästi. Varsinkaan ei ole energiaa tai mitään halua edes vertailla että onko jollain sukulaisella tai naapurilla uusi auto tai hienompi koti, pääasia kun ei itse tartte esim tuntea joka kerta helvmoista tuskaa kun pakkaa lasta autoistuimeen vaan saa sen käännettyä auton ovea kohden jne. Minulle ihan sama millä autolla esim muut ajelee, enemmän merkitsee se että kunhan oma auto ei ole paska, joka on jäässä, jää tien poskeen, liian pieni tarpeeseen nähden jne. Ja ihan sama mitä muut ovat mieltä meidän autosta.

Jep. Ei kannata hankkia lapsia. Kroppa, oma elämä ja oma persoona menee pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lasten saamisen myötä karsinut mm. aellaisia ihmissuhteita jotka on energiasyöppöjä tai muuten yksipuolisia. Aiemmin jaksoin kuunnella, kannustaa ja antaa neuvoja kun kysyttiin, mutta ei ne neuvot silloinkaan sen pidemmälle päätyneet, samat ikuisuusongelmat ja negatiiviset aiheet pyörivät silloin ja pyörivät edelleen ko. henkilön/iden elämässä. Enää en jaksa kuunnella enkä välittää niin syvästi. Olen siis harventanut tapaamisia reilusti. Mulla ei ole energiaa eikä se johda mihinkään. En myöskään jaksa kuunnella ainaista valittamista.

Moni varmaan pitää viestiäsi jotenkin kylmänä, mutta näinhän se menee. Kun on omaa jälkikasvua huollettavana, niin tajuaa oman energian rajallisuuden ja alkaa ylipäätään miettimään sitä lähipiiriään enemmän että onko se sellainen kuin sen oikeasti haluaa olevan. Useimmista naisista tulee itsekkäämpiä, ja aika usein se on ihan hyväkin juttu. Meillä naisilla on tapana jumiutua läheisriippuvuutta muistuttaviin ystävyyssuhteisiin, jossa toimitaan aina puolin toisin milloin tsempparina ja milloin terapeuttina. Usein yhdelle sitten kasaantuu monta tällaista ihmistä jotka kaipaavat tiheää yhteydenpitoa ja oman elämänsä personal parantajaa ystävästä, jolle voi vuodattaa kaiken sen mitä toiset ihmiset käsittelevät useimmiten itsekseen tai hillitymmin ystävän kanssa (=olematta taakka). Mutta se ei tarkoita sitä, että kenellekkään täytyy olla ilkeä, ja oikeastaan ilmiö ei sinänsä liity aloitukseen. Omien rajojen veto ja ihmissuhteiden kriittinen tarkastalu ei tarkoita samaa kuin kusipääksi ryhtyminen. Kaiken tämän voi tehdä olematta ilkeä ja pyrkien hienovaraisuuteen.