Miksi minua pidetään hankalana, kun en juo kahvia enkä teetä?

Oi, mä tunnistan tuon :-) Mies ei juo kahvia, joten hänelle tyrkytetään aina sitten teetä, jota kyllä välillä juokin. Mutta jännä on se, että ihmisillä on joku olettama, että jos et kahvia juo, niin sitten juot teetä. Aivan kuin muita vaihtoehtoja ei olisi, kaikki ei-kahvinjuojat olisivat aina teenjuojia. Esim. mun anoppi on kyllä tietää, ettei mies juo kahvia. Hän sitten laittaa aina automaattisesti teeveden kiehumaan, vaikka mies sanoisi ottavansa vettä tai mehua. Kumma kun ei omaa poikaansa edes opi tuntemaan, vaikka miehellä on ikää jo yli 40...

Toisaalta sekin on kummastuttavaa, jos kahvinjuoja ei joskus haluakaan kahvia vaan juo mieluummin teetä. Tällaista "sekakäyttöäkään" ei oikein ymmärretä... Itse olen tällainen, aamukahvin tarvitsen, mutta sen jälkeen pärjään ilman kahvia enkä sitä aina kaipaakaan.

Sama täällä, en juo kahvia enkä teetä. Mehu kyllä kelpaa jos tarjotaan. Jos kyläpaikassa huomaan että kahvin juomattomuudesta tulee suuri ongelma niin voin juoda teetä vaikka en siitä hirveästi pidä.

Mieluiten minäkin juon vettä. Mutta oon sen verran vaatimaton, etten kehtaa tehdä siitä numeroa, vaan juon vaikka sitten teetä, jos on "pakko". Minulla on yleensä lapset mukana, joille tarjotaan mehua. Minä sitten sanon ottavani mieluiten myös sitä mehua. Ja saatan sitä vähän ottaakin, mutta haen sitten seuraavaksi hanasta lasillisen vettä. Tai sitten haen alunperinkin siihen lasiini vain vettä. Aina niistä tilanteista on jotenkin selvitty, eikä ole koskaan mitään valtavaa keskustelua käyty, mitä nyt joskus joku kysyy, että enkö ole oppinut kahvia juomaan.

Minäkään en juo kumpaakaan. Jos jotain on pakko ottaa niin sitten vettä, mehua tai limsaa. Jäätee on ihan ok mutta en sitäkään mielelläni juo. Kaikki lämpimät/kuumat juomat on nou nou.

No se on vähän niin että se kahvin/teen juominen on sellainen tapa, että senon outoa jos joku ei niin tee. Vähän niinkuin kieltäytyisi kättelemästä tervehtiessä, tai haluaisi istua vain lattialla eikä tuolilla. Kyllä siinä isäntäväki hätääntyy että mitä sille nyt tarjoaisi , otatko edes maton siihen lattialle? Tyynyn?

En minäkään juo ja juon mielelläni vettä. En ole koskaan huomannut, että sitä pidettäisiin hankalana. Eri juomavaihtoehtoja kyllä esitellään, mutta niin tekisin minäkin.

6 lisää. olen oppinut sanomaan, etten juo teetä tai kahvia, mutta mielelläni ottaisin nyt lasin pelkkää vettä. Se riittää. Ilmeisesti silloin tulee selväksi, että haluan vettä eikä heille tule fiilistä ettei minulle kelpaa mikään tarjottu. Kokeilkaa, jospa se helpottaisi.

Mä juon nykyään teetä ihan mielelläni, mutta aikanaan se lähti siitä, että jompaa kumpaa pitää juoda ja kahvi on tosi pahaa. Ainakin noi typerät kyselyt on vähentyneet sen jälkeen kun aloitin teen juonnin. Mutta siinä oot(te) ihan oikeessa, että ihan turhaa juoda väkisin jotain pahaa (siksi minäkin jätän suurimman osan alkoholeista juomatta). 

Minulla on myös tuttavapariskunta. He eivät juo kahvia eivätkä teete, eivät ole koskaan juoneet. Sen sijaan mehu, mieluiten kylmänä, uppoaa. Sukulaiset ovat tottuneet asiaan eivätkä enää taivastele asiaa. Mutta vuosia sitten, kun vierailivat iäkkään sukulaisnaisen luona, oli heillä selittämistä, koska vanhan tädin asenne oli: Kuka se nyt ei muka kahvia juo? No kaikki nyt eivät vain juo!

Vieraille on tapana tarjota jotakin ihan perinteiden ja kohteliaisuuden vuoksi. Kun vieras ei sitten halua mitään, isäntäväki nolostuu ja hämmentyy. Hanavesi on tyhjän jälkeen kirjaimellisesti vähintä, mitä vieraalle voi tarjota, joten kyllä vieraankin kannattaa miettiä, miten saisi isäntäväen tuntemaan olonsa vähemmän noloksi.

Mieti tilannetta vaikka omalta kannaltasi, tämä on kyllä aika kärjistetty esimerkki. Olet järjestänyt kivat puutarhajuhlat, ja kaikilla on mukavaa. Paitsi yhdellä vieraalla, joka istuu autossaan portinpielessä. Sinä käyt pyytelemässä häntä puutarhaan, mutta hän pudistelee päätään kohteliaasti ja sanoo, että ei ei kun minä istun ihan mielelläni täällä autossa. Sinä ehdotat, että voisit hakea puutarhatuolin tilalle vaikka olkkarista nojatuolin, mutta vieras estelee ja sanoo, että ei ei kun minä aina istun täällä autossa, kyllä minä täältäkin näen. Ja kun sinä kerrot, että otetaan vaikka tuuletin tuonne, niin ei ole liian kuuma eivätkä hyttysetkään viihdy, vieraasi nostaa sivuikkunan ylös ja sanoo, että ei ei kun minä oikeasti nyt tykkään olla täällä autossa. Ja kotiin päästyään vieras sitten kirjoittaa keskustelupalstalle, että kyllä oli omituista isäntäväkeä, kun koko ajan kävivät tyrkyttämässä.

Kahvittelu ja teen juonti ovat osa kansainvälistä, sosiaalista rituaalia.

Joka puolella maailmaa tarjotaan vieraalle jotain.

On tylyä, jos vieras ei halua ottaa vastaan vieraanvaraisuutta.

Se tuntuu samalta kun lahjan saaja ei halua ottaa lahjaa vastaan.

Ei anna kohteliasta vaikutelmaa ihmisestä. Pieni asia, mutta hyvin syvällä ihmisessä.

No olethan sinä hankala, jos 99% juo kahvia. Oletus on että kaikki juo, jos ei juo niin seuraava oletus on, että juo teetä. Jos ei sekään kelpaa, niin tottakai sitten kysellään, että mikä kelpaa. Mitä ihmeellistä tässäkin taas on? Olet vaan niin hemmetin erikoinen että =) =)

Allekirjoitan! :D

Olin sijaisena hoitoalalla, ja ylipainoinen kun olen, pidettiin minua tietenkin jo automaattisesti tyhmänä. Kertoivat jo eka päivänä, kuinka paljon muistutan osaston vastaavaa. Menin katsomaan millainen tuo nainen on, ja huomasin että on ihan eri näköinen, mutta ainoastaan myös ylipainoinen, tosin kaksi kertaa itseni kokoinen. Pelin henki selvisi heti.

Vaikka työ"kaverit" vaihtuivat, pysyi meininki samana paikasta riippumatta. -"Osallistutko kahvirinkiin"?

-"Kiitos, mutta en juo lainkaan kahvia"

-"Ai, no voithan sä juoda teetä"

-"Kiitos, mutta en juo teetäkään"

-"No miksi et"? (Ivallista silmien muljauttelua ja säälittäviä hymyjä, sekä kiusaajajoukon johtajan röyhkeitä kommentteja tehostettuna uhmakkaalla pään heilautuksella, kun huomasi, että tästähän tulee vallan mainio uhri).

-"No, en vain tykkää kummastakaan".

"Jaa, jaa sinä se kummallinen olet" ja kaikilta rähäkkä nauru päälle.

Sen jälkeen alkoi varsinainen joukkohupi. Jokainen vuorollaan oli jo kaatanut mulle mukillisen kahvia tai keittänyt vettä, tietenkin ihan vahingossa, kun saavuin palaveriin. Ja tätä jatkui viikkoja. Jätin vain mukit paikoilleen koskematta. Tuli mieleen, että miten noin "hajamieliset" ihmiset voivat olla huolellisuutta vaativissa hoitoalan tehtävissä? (Ja ivallisina tuntea empatiaa?) :D     -Ja tämä ihanien turkulaisten tyylikkyyttä, fiksuutta ja normikäytöstä-    :D

Vähän ohi aiheen, mutta ainakin kahvi ja tee tulivat mainituiksi :)

Nyt sitten aletaan mennä vastauksissa jo siihen, että kahvia ja teetä juomaton kieltäytyisi vieraanvaraisuudesta... harvoin sitä kahvipöydässä on pelkkää juotavaa tarjolla, ja ainakin minulle kelpaa sieltä se syötävä vaikka kahvi ei maistuisikaan. Mutta miksi ihmeessä nimenomaan siitä kahvittomuudesta ja teettömyydestä pitää tehdä sellainen iso numero?

On kohteliasta juoda joko kahvia tai teetä, vaikka ei kummastakaan erityisesti pitäisi. Veden juominen ei kuitenkaan ole mielestäni ongelma, toki joka talosta vettä löytyy Suomessa. Et varmaan esim. hääjuhlissakaan ala valittamaan, että et tykkää lohesta etkä naudasta, jotka sattuisivat olemaan ainoat vaihtoehdot.

Kaverisi reagoivat typerästi. Lisäksi luulisi heidän jo oppineen, ettet juo kahvia etkä teetä, joten tuputtaminen tuntuu itsetarkoitukselliselta. Ovatko he yhtä hölmöjä muissakin asioissa? Eikö heillä ole elämää, kun muiden ihmisten tavat ovat heille noin iso asia? Pelottaa ajatella mitä tapahtuisi jos olisit kasvissyöjä tai vegaani! :D

Vierailija kirjoitti:

Vieraille on tapana tarjota jotakin ihan perinteiden ja kohteliaisuuden vuoksi. Kun vieras ei sitten halua mitään, isäntäväki nolostuu ja hämmentyy. Hanavesi on tyhjän jälkeen kirjaimellisesti vähintä, mitä vieraalle voi tarjota, joten kyllä vieraankin kannattaa miettiä, miten saisi isäntäväen tuntemaan olonsa vähemmän noloksi.

Mieti tilannetta vaikka omalta kannaltasi, tämä on kyllä aika kärjistetty esimerkki. Olet järjestänyt kivat puutarhajuhlat, ja kaikilla on mukavaa. Paitsi yhdellä vieraalla, joka istuu autossaan portinpielessä. Sinä käyt pyytelemässä häntä puutarhaan, mutta hän pudistelee päätään kohteliaasti ja sanoo, että ei ei kun minä istun ihan mielelläni täällä autossa. Sinä ehdotat, että voisit hakea puutarhatuolin tilalle vaikka olkkarista nojatuolin, mutta vieras estelee ja sanoo, että ei ei kun minä aina istun täällä autossa, kyllä minä täältäkin näen. Ja kun sinä kerrot, että otetaan vaikka tuuletin tuonne, niin ei ole liian kuuma eivätkä hyttysetkään viihdy, vieraasi nostaa sivuikkunan ylös ja sanoo, että ei ei kun minä oikeasti nyt tykkään olla täällä autossa. Ja kotiin päästyään vieras sitten kirjoittaa keskustelupalstalle, että kyllä oli omituista isäntäväkeä, kun koko ajan kävivät tyrkyttämässä.

Niin. Tätä juuri tarkoitan. Miksi se, etten juo kahvia tai teetä, otetaan loukkauksena isäntäväkeä kohtaan? Minulle kahvi, tee ja se kylmä hanavesi ovat samanarvoisia. Ilmeisesti kahvi ja tee on monelle kuitenkin ihan eri asia kuin vesi, joka ei ole yhtään mitään. Tätä en käsitä. Se, että otan vettä, saa isäntäväen usein kommentoimaan 'etkö sä todellakaan ota MITÄÄN'? Kyllä, otan vettä. Ja se on oikein hyvää. Pidän siitä. Haluan sitä. Kiitos. Mutta se ei siltikään ole MITÄÄN. Pitäisi kohteliaisuuden vuoksi juoda joka paikassa sitä kahvia tai vaihtoehtoisesti teetä, koska muita vaihtoehtoja ei hyväksytä.

Tässä joulun ja uudenvuoden juhlinnan aikana asia korostui entisestään, kun kahvipöydässä tästä vedenjuomisesta tehtiin haloo. Kun KAIKKI muut juovat kahvia tai teetä, niin minä olen se, joka ei ota MITÄÄN. Miksi? Meillä on sitä ja tätä ja tuota, etkö sä yhtään mitään ottaisi? Miksi pelkkää vettä? 

Joskus olen hampaat irvessä yrittänyt jotain teetä juoda. Mutta miksi minun vieraana pitäisi kaataa kurkusta jotain alas miellyttääkseni isäntäväkeä? Miksei minun kiitollisuuttani "pelkästä" vedestä oteta tosissaan, vaan loukkauksena?

ap

Monena vuotena en minäkään juonut kumpaakaan, mutta ei sitä kummemmin ihmetelty, eikä ainakaan tuputettu mitään.

Tätänykyä juon teetä (valkoinen tee on tosi hyvää).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraille on tapana tarjota jotakin ihan perinteiden ja kohteliaisuuden vuoksi. Kun vieras ei sitten halua mitään, isäntäväki nolostuu ja hämmentyy. Hanavesi on tyhjän jälkeen kirjaimellisesti vähintä, mitä vieraalle voi tarjota, joten kyllä vieraankin kannattaa miettiä, miten saisi isäntäväen tuntemaan olonsa vähemmän noloksi.

Mieti tilannetta vaikka omalta kannaltasi, tämä on kyllä aika kärjistetty esimerkki. Olet järjestänyt kivat puutarhajuhlat, ja kaikilla on mukavaa. Paitsi yhdellä vieraalla, joka istuu autossaan portinpielessä. Sinä käyt pyytelemässä häntä puutarhaan, mutta hän pudistelee päätään kohteliaasti ja sanoo, että ei ei kun minä istun ihan mielelläni täällä autossa. Sinä ehdotat, että voisit hakea puutarhatuolin tilalle vaikka olkkarista nojatuolin, mutta vieras estelee ja sanoo, että ei ei kun minä aina istun täällä autossa, kyllä minä täältäkin näen. Ja kun sinä kerrot, että otetaan vaikka tuuletin tuonne, niin ei ole liian kuuma eivätkä hyttysetkään viihdy, vieraasi nostaa sivuikkunan ylös ja sanoo, että ei ei kun minä oikeasti nyt tykkään olla täällä autossa. Ja kotiin päästyään vieras sitten kirjoittaa keskustelupalstalle, että kyllä oli omituista isäntäväkeä, kun koko ajan kävivät tyrkyttämässä.

Niin. Tätä juuri tarkoitan. Miksi se, etten juo kahvia tai teetä, otetaan loukkauksena isäntäväkeä kohtaan? Minulle kahvi, tee ja se kylmä hanavesi ovat samanarvoisia. Ilmeisesti kahvi ja tee on monelle kuitenkin ihan eri asia kuin vesi, joka ei ole yhtään mitään. Tätä en käsitä. Se, että otan vettä, saa isäntäväen usein kommentoimaan 'etkö sä todellakaan ota MITÄÄN'? Kyllä, otan vettä. Ja se on oikein hyvää. Pidän siitä. Haluan sitä. Kiitos. Mutta se ei siltikään ole MITÄÄN. Pitäisi kohteliaisuuden vuoksi juoda joka paikassa sitä kahvia tai vaihtoehtoisesti teetä, koska muita vaihtoehtoja ei hyväksytä.

Tässä joulun ja uudenvuoden juhlinnan aikana asia korostui entisestään, kun kahvipöydässä tästä vedenjuomisesta tehtiin haloo. Kun KAIKKI muut juovat kahvia tai teetä, niin minä olen se, joka ei ota MITÄÄN. Miksi? Meillä on sitä ja tätä ja tuota, etkö sä yhtään mitään ottaisi? Miksi pelkkää vettä?

Joskus olen hampaat irvessä yrittänyt jotain teetä juoda. Mutta miksi minun vieraana pitäisi kaataa kurkusta jotain alas miellyttääkseni isäntäväkeä? Miksei minun kiitollisuuttani "pelkästä" vedestä oteta tosissaan, vaan loukkauksena?

ap

Jotenkin nyt tuntuu, että tämä on sinulle hankalaa eikä niille jotka tarjoavat sinulle muutakin kuin vettä. Sinähän tästä vaahtoat, anna olla jo... teet itsestäsi vaan ison numeron, mutta sitähän sinä haluatkin.

Vierailija kirjoitti:

 

Kahvittelu ja teen juonti ovat osa kansainvälistä, sosiaalista rituaalia.

Joka puolella maailmaa tarjotaan vieraalle jotain.

On tylyä, jos vieras ei halua ottaa vastaan vieraanvaraisuutta.

Se tuntuu samalta kun lahjan saaja ei halua ottaa lahjaa vastaan.

Ei anna kohteliasta vaikutelmaa ihmisestä. Pieni asia, mutta hyvin syvällä ihmisessä.

VMP