Tupakoinnin lopettaneet, millon lakkasitte ajattelemasta tupakkaa?
Olen polttanut varmaan 13v asti, eli 10 vuotta. Ja nyt päätettiin mieheni kanssa lopettaa, itsellä neljäs päivä ilman, ja miehellä kolmas. Loppupeleissä tää onkin aika helppoa, toistaseksi, aikasemmat yritykset on epäonnistuneet jo tunnin päästä lopetuspäätöksestä. Mutta nyt jo pieni ylpeys itsestäni kumpuaa. Mutta te jotka ootte tupakoinnin lopettaneet vuosien jälkeen, milloin helpotti "oireet"? Milloin lakkasitte ajattelemasta tupakkaa? Mulla käy tupakka kyllä päivittäin mielessä, varsinkin niissä tilanteissa, joissa normaalisti käyn tupakalla, mutta se sitten menee ohi kun ajattelen sitä säästöön jäävää rahan määrää.( N.350€/kk)
Mitä oireita teille on tullut? Mulla ei toistaseks oo muuta kun se ajatteleminen, sekä univaikeuksia ollut mutta tiedä sitten onko näillä joku yhteys.
Kommentit (54)
Työkaveri oli reilut 2 vuotta polttamatta kunnes vaan eräs päivä tuli hermostuneena tupakkapaikalle ja sanoi "tarjoo tupakka" siinä se masentuneen näkösenä sen poltteli ja siitä lähtien on polttanut, kyllä söi jotenkin uskoa omaan kin lopettamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri oli reilut 2 vuotta polttamatta kunnes vaan eräs päivä tuli hermostuneena tupakkapaikalle ja sanoi "tarjoo tupakka" siinä se masentuneen näkösenä sen poltteli ja siitä lähtien on polttanut, kyllä söi jotenkin uskoa omaan kin lopettamiseen.
Fyysisestä riippuvuudesta on helppo päästä irti (oireet oli ap muuten mulla pahimmillaan päivät 9-12), mutta se tapa on pahin, se piru sun olkapäällä, joka sanoo, että ei se yksi mitään. Itsekkin vielä istuisin mielelläni kesät pihalla röökillä. t: jo ketjuun vastannut, 26v aikoinaan polttanut, nyt 6v ilman.
Nytkin on tosi kiva ajatella, ettei tarvitse mennä ulos tupakalle ja palelemaan.
Mulla kolmas vuorokausi ilman ja hermot hyvin kireellä, tekis mieli luovuttaa mutta yritän sinnitellä. Toi champix ei ainakaan mulla toimi.
Kun lopetin, olin 3kk kokonaan ilman, sitten sorruin. Vuoden ajan poltin satunnaisesti, parin viikon välein kyllästyin siihen ja jokakerta kun poltin päätin että nyt en enään polta, kuinkas kävikään.. kunnes 2kk sitten päätin että nyt ei enään, en halua edes satunnaisesti tupakkaa ja se päätös on pitänyt. Nyt tiedän päässäni etten tule enään polttamaan, lopettaminen vei minulla reilun vuoden. Elämä on parempaa ilman ja tuoksunkin koko ajan hyvältä! Te jotka haluatte lopettaa, muistakaa ei enään koskaan yhtäkään, siitä se sitten taas lähtee.
10 päivä menossa. Mua huimaa ihan helvetisti vähän väliä, liittyykö tää nyt tähän lopettamiseen?
-ap
Minä lopetin kymmenien vuosien tupakoinnin jälkeen. Ei tee mieli ja elämä on helpompaa ilman tupakkaa, ei ainakaan tarvitse vaania niitä mahdollisuuksia päästä röökille tai menettää puolet hyvästäkin elokuvasta, kun vaan toivoo, että loppuis jo, että pääsis tupakalle.
Sitten lopetin alkoholin käytön, nämä molemmat lääkärin melko vahvasta suosituksesta. Mulla on aika selkeä taipumus vetää nämä paheet ihan överiksi. Silloin, kun poltin, heräsin yölläkin polttamaan. Samoin juominen riistäytyi jokapäiväiseksi tissutteluksi.
Nyt olen ollut melkein kymmenen vuotta polttamatta ja reilun vuoden ilman alkoholia ja täytyy sanoa, että elämä on paljon miellyttävämpää näin ja se rahan säästyminen lisäbonuksena, vapauden tunteesta puhumattakaan.
P.S. Kumma juttu, vaikka olin niin toivoton tapaus, ei mulle noiden lopettaminen ollut yhtään sen vaikeampaa kuin kohtuullisimmille.
Ajattelen vieläkin joskus kun kuuntelen nostalgisia biisejä nuoruudesta. Tekis mieli edelleen mennä polttelemaan savuja ja fiilistellä muistoja. En kuitenkaan olo sortunut, kun tiedostan varsin hyvin miten helposti jää koukkuun ja miten kallista ja epäterveellistä tupakka on.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen usein vieläkin ja tulee tupakanhimoija, poltin 26v ja lopetin n. 6v sitten.
Aika samat statsit täälläkin, ja eilen viimeksi mietin että pitäiskö ostaa aski. En ostanut tälläkään kertaa. Muutaman tupakan olen lopettamiseni jälkeen polttanut, eikä kyllä sen yhden jälkeen tee kuukausiin mieli kokeilla, niin hirveältä se maistuu.
Tässä yksi, ilmeisesti ei kovinkaan poikkeuksellinen, kokemus tupakoinnista.
Sairastuin tulehdukselliseen suolistosairauteen ja Chronin tautiin aikoinaan ja olo oli aivan kamalaa todella kivuliaine vatsan kouristuksineen ja veriripulikohtauksineen jotka saattoivat yllättää ihan missä tilanteessa vain. Stressi vaikutti suoraan sairauden oireisiin niitä voimistavasti ja lisäävästi.
Kerran tuskissani kaksin kerroin ollessani otin ystävältäni savukkeen, kun ei muuta keksinyt ---ja ihmeekseni se rauhoitti vatsanreagointia.
Olin ällistynyt.
Eli aloitin tupakoinnin koska se rauhoitti jostain kumman syystä vatsaa että pystyi toimimaan.
Kysyin kerran lääkäriltä asiasta ja hän kertoi että varsin yllättävää juttu on,että
miesten haavaisen paksunsuolen tulehduksen hämmentävä tutkimustulos kertoo, että kun tupakointi vähenee, haavainen paksusuolentulehdus yleistyy.
Saadessani aikanaan sairauden tilanteen hallintaan, luovuin tosin välittömästi tupakoinnista.
Mutta totuuden nimessä se (tupakointi) toi minulle lukemattomat kerrat avun. Toki tuon takia en tohdi suositella tupakanpolton aloittamista koska siinä saa niin monia muita syöpäriskiä samalla.
Käsitin että savukkeiden sisältämä nikotiini auttoi oireisiin? Ja sitähän voi saada nikotiinipurkastakin .
Mulla meni ehkä kuukausi enkä enää ajatellut tupakkaa niissä tilanteissa joissa aiemmin poltin. Oli kulunut 2kk ja olin ensimmäistä kertaa baarissa. Tilanne jota etukäteen vähän pelkäsin mutta ei mitään ongelmia, ei tehnyt edes mieli ja tupakalla käynyt kaveri haisi aivan järkyttävän pahalle.
Joskus kun aivan hirvittävästi vituttaa, tulee tupakka mieleen. Onneksi kauppaan 15km =)
Poltin askin päivässä ja päätin lopettaa tupakoinnin sähkötupakan avulla noin pari vuotta sitten. Puoli vuotta sitten lopetin sähkötupakankin käytön ja täysin rehellisesti sanottuna en edes muista tupakoineeni joskus. Tupakka ei käy mielessä ollenkaan, enkä kaipaa sitä. Joskus harvoin elokuvaa katsoessa tulee pieni hetki, kun tekisi mieli polttaa.
No se ois kyl tervetulluttakin, lihoisin mielelläni 10 kiloa!
Ap