Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tupakoinnin lopettaneet, millon lakkasitte ajattelemasta tupakkaa?
06.01.2016 |
Olen polttanut varmaan 13v asti, eli 10 vuotta. Ja nyt päätettiin mieheni kanssa lopettaa, itsellä neljäs päivä ilman, ja miehellä kolmas. Loppupeleissä tää onkin aika helppoa, toistaseksi, aikasemmat yritykset on epäonnistuneet jo tunnin päästä lopetuspäätöksestä. Mutta nyt jo pieni ylpeys itsestäni kumpuaa. Mutta te jotka ootte tupakoinnin lopettaneet vuosien jälkeen, milloin helpotti "oireet"? Milloin lakkasitte ajattelemasta tupakkaa? Mulla käy tupakka kyllä päivittäin mielessä, varsinkin niissä tilanteissa, joissa normaalisti käyn tupakalla, mutta se sitten menee ohi kun ajattelen sitä säästöön jäävää rahan määrää.( N.350€/kk)
Mitä oireita teille on tullut? Mulla ei toistaseks oo muuta kun se ajatteleminen, sekä univaikeuksia ollut mutta tiedä sitten onko näillä joku yhteys.
Kommentit (54)
Mulla tulee nyt vuosi täyteen savuttomana ja nyt vasta tuntuu, että olen päässyt tupakasta irti enkä ajattele asiaa enää päivittäin tai useaan päivään. Aiemmin syksyllä vielä joutui tosissaan tsemppaamaan etenkin jos oli viihteellä.
Mutta kyllä se siitä, sitkeästi vaan porskutatte eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä te! Kyllä se koko ajan vaan helpommaksi muuttuu. :)
Mä oon ollut nyt 4 kkt polttamatta ja ei enää tule mieleen normaalitilanteissa, mutta silloin kun on vaikka juhlat ja muut menee nii tekee itselläänkin vähän mieli. Ja noita tilanteita on siis ollut joku 3 ja niistä pääsee kun tietää että himo helpottaa kuitenkin kohta. Tsemppiä lopettamiseen:)!!
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollut nyt 4 kkt polttamatta ja ei enää tule mieleen normaalitilanteissa, mutta silloin kun on vaikka juhlat ja muut menee nii tekee itselläänkin vähän mieli. Ja noita tilanteita on siis ollut joku 3 ja niistä pääsee kun tietää että himo helpottaa kuitenkin kohta. Tsemppiä lopettamiseen:)!!
Ja olin siis itse polttanut myös jonkun 8 vuotta
Mä lopetin elokuussa 2015 ja olin polttanut kahdeksan vuotta yhteen menoon. Ja kahdeksan vuotta sitten loppui kolmen vuoden tupakkalakko. Sitä ennen olin polttanut noin kolme vuotta eli yhteensä olen polttanut 11 vuotta.
31.7. vedin viimeiset savut, jonka jälkeen alettiin yrittää vauvaa. Se toki motivoi, mutta vasta kolmen kuukauden lakon jälkeen alkoi helpottaa tupakanhimo. Nyt viimeiset kaksi kuukautta on ollut helppoa ja ajatus tupakoinnista lähinnä oksettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen pari kuukautta siihen menee. Itsellä vaikeinta oli se tylsyys kun ei voi mennä enää tupakalle miettimään mitä tekisi, vaan piti jäädä vain sisälle peukaloita pyörittelemään.
Minulla ei mennyt koskaan se ohi.
Olen tupakoinut todella nuoresta ja ollut tauolla tupakanpoltosta raskaus ja imetysajat.
Olen saanut lopetettua tuolloin (muulloin olen sortunut muutamassa tunnissa), mutta tupakka on ollut mielessä lähes päivittäin. Pisimmillään olin polttamatta muutaman vuoden.
Minulle nikotiinin vieroitusoireet eivät ole pahat, mutta henkinen riippuvuus on todella voimakas.
Erityisesti jos suutun, tai muuten asiat menee huonosti, niin se tupakka on ollut aina tuki ja turva, josta on vaikea päästä yli.
Raskausaikoina suutuspäissäni kävelin tupakantuskissani, ja tuli käveltyä todella paljon (ainakin kunto pysyi hyvänä).
Olen todella rauhallinen kun tupakoin, minua ei saa oikein mitenkään suuttumaan/menettämään malttiani.
Tupakoimattomana olen taas hermoheikko ja helposti ärtyvä.
Siksi poltan vielä tänäkin päivänä ja olen aina sortunut uudelleen.
Olenkin vain yrittänyt vähentää minimiin, polttaa vain kun on "tosissaan tarve", eikä muuten vain tylsyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuttuminen on vaan veruke sille että on muka jotain ylivoimaisen vaikeaa edessa ja että nyt sitten on lupa polttaa.
On teatteria itselle ja lähipiirille. "Äiskä kyllä lopettaisi polttamisen mutta kun on poikeustapaus ja hermonsa tarttee säännöllisesti savut, on niitä harvoja tapauksia Suomessa tämä meidän äiskä että oikein lääkärikin määrää suuttumiseen 2 savuketta ".
Lopeta polttaminen aidosti, se helpottaa oloa kun ei tarvitse haikailla tupakan perään.
Vuosi suunnilleen. Viitisen vuotta niin en tajunnut millään tasolla miksi olen joskus polttanut, mieliteko 0 ellei jopa negatiivinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4kk mietin ainakin tuskaisena tunnin päivässä tupakoimattomuutta ja sitä aloittaisinko uudestaan. Sitten napsahti ja tajusin jotta mielummin tunti päivästä tupakan miettimistä kuin tunnin välein (joka siis poltellessa). Siihen jäi pahin vaihe taakse. Vuoden päästä tajusin jotta en mieti polttamista enää ollenkaan. Vaikeina hetkinä pidin kirkkaana mielessä sen jotta jos nyt meen tupakalle niin makaan tunnin parin lattialla kun on niin huono olo. Se tapa vetää normaali tahtiin keuhkoihin ei ikävä kyllä katoa lakon aikana :D Nyt viisi vuotta polttamatta ja tiedän jotta en voi edes maistaa tupakkaa koska siitä se taas lähtisi pikkuhiljaa tupakka-polulle elämä. Oon onnellisempi näin :)
Vierailija kirjoitti:
Suuttuminen on vaan veruke sille että on muka jotain ylivoimaisen vaikeaa edessa ja että nyt sitten on lupa polttaa.
On teatteria itselle ja lähipiirille. "Äiskä kyllä lopettaisi polttamisen mutta kun on poikeustapaus ja hermonsa tarttee säännöllisesti savut, on niitä harvoja tapauksia Suomessa tämä meidän äiskä että oikein lääkärikin määrää suuttumiseen 2 savuketta ".
Lopeta polttaminen aidosti, se helpottaa oloa kun ei tarvitse haikailla tupakan perään.
Siis siinä on myös sivullisten terveys kyseessä. Mun oli pakko aloittaa uudestaan kun hermot oli niin kireellä että tempasin raskaana olevaa vaimoa melko kevyellä näpyllä hampaat sisään. Kyse oli maitotölkistä jonka unohdin tuoda kaupasta ja vaimo mäkätti että kävinkö salaa röökillä kun matka kesti niin kauan. Sitten se vain välähti naps ja hermot meni.
Olen todellakin rauhallisempi kun saan röökiä. Kerran tupakkalakon aikana meni hermot liikenteessä ja kaasutin täysiä edessä olevaa päin kun hidasteli. Vitutti niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen usein vieläkin ja tulee tupakanhimoija, poltin 26v ja lopetin n. 6v sitten.
Kiitokset tsempeistä! Hurjan pitkään se tupakka sitten mielessä pysyy, puuh :s. Toivotaan että pystytään olla polttamatta. Raha on se joka motivoi eniten tällä hetkellä. Vaikka on tässä hermo tiukilla kokoajan kun 3 pientä lasta kotona, mutta oon päättänyt et nyt riitti, tupakka ei oo mikään ratkasu vitutukseen. Se on vaan huono tekosyy. Helvetin vaikeaa tästä tulee, mutta kai tää tästä. :D
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitokset tsempeistä! Hurjan pitkään se tupakka sitten mielessä pysyy, puuh :s. Toivotaan että pystytään olla polttamatta. Raha on se joka motivoi eniten tällä hetkellä. Vaikka on tässä hermo tiukilla kokoajan kun 3 pientä lasta kotona, mutta oon päättänyt et nyt riitti, tupakka ei oo mikään ratkasu vitutukseen. Se on vaan huono tekosyy. Helvetin vaikeaa tästä tulee, mutta kai tää tästä. :D
-ap
Tupakka aiheuttaa sitä vitutusta ja masennusta, tutkittu juttu!
hermot kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuttuminen on vaan veruke sille että on muka jotain ylivoimaisen vaikeaa edessa ja että nyt sitten on lupa polttaa.
On teatteria itselle ja lähipiirille. "Äiskä kyllä lopettaisi polttamisen mutta kun on poikeustapaus ja hermonsa tarttee säännöllisesti savut, on niitä harvoja tapauksia Suomessa tämä meidän äiskä että oikein lääkärikin määrää suuttumiseen 2 savuketta ".
Lopeta polttaminen aidosti, se helpottaa oloa kun ei tarvitse haikailla tupakan perään.
Siis siinä on myös sivullisten terveys kyseessä. Mun oli pakko aloittaa uudestaan kun hermot oli niin kireellä että tempasin raskaana olevaa vaimoa melko kevyellä näpyllä hampaat sisään. Kyse oli maitotölkistä jonka unohdin tuoda kaupasta ja vaimo mäkätti että kävinkö salaa röökillä kun matka kesti niin kauan. Sitten se vain välähti naps ja hermot meni.
Olen todellakin rauhallisempi kun saan röökiä. Kerran tupakkalakon aikana meni hermot liikenteessä ja kaasutin täysiä edessä olevaa päin kun hidasteli. Vitutti niin paljon.
Olet jäänyt pikkulapsen tasolle henkiseltä kasvultasi. Ota itseäsi niskasta ja jätä tupakka pois äläkä märise joutavia. Iso mies eikä pysty jättämään tupakkaa kun tekee niin kipeetä, hah. Nauran sinulle päin naamaa.Voi kun sinäkin kokisit jotain vastoinkäymisiä elämässä niin jäisi tuo marjanpoimijan kitinä pois.
Minä jätin tupakan kerralla pois. Nauroin henkiselle tuskalle ja sanoin että kato kehvelä mutta ei se tupakka itsestään suuhun mene.
Käy katsomassa onko se äidin tissi vapaana , jookos.
Nyt on 10 vuotta aikaa viimeisestä tupakasta ja nikotiiniannoksesta. Pahin vaihe oli ensimmäinen puoli vuotta, mutta se on loppujen lopuksi lyhyt aika, eikä mitään pelkkää kärsimystä, vaan mukaan mahtuu paljon hyvää ja uutta, kuten parantuneet maku- ja hajuaistit, keuhkojen kapasiteetin kasvu, kauniimmaksi muuttunut iho, puhtaampi ja hyväntuoksuinen olemus ja ehkä parasta oli se ettei mikään myrkkykääryle enää määrittänyt ajankäyttöäni, ettei tarvitse mennä pakkaseen imemään myrkkyä tietyin väliajoin jne.
Suurin apu tuli kirjasta "Stuppaa tähän", jota suosittelen todella lämpimästi. Sen avulla voi ymmärtää mistä tupakassa on kyse ja ainakin itsellä sen ymmärtäminen lisäsi motivaatiota 100%.
Lopulta mietin vain miksi en uskaltanut lopettaa jo aiemmin, koska elämä ilman tupakkaa on paljon laadukkaampaa.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Kiitokset tsempeistä! Hurjan pitkään se tupakka sitten mielessä pysyy, puuh :s. Toivotaan että pystytään olla polttamatta. Raha on se joka motivoi eniten tällä hetkellä. Vaikka on tässä hermo tiukilla kokoajan kun 3 pientä lasta kotona, mutta oon päättänyt et nyt riitti, tupakka ei oo mikään ratkasu vitutukseen. Se on vaan huono tekosyy. Helvetin vaikeaa tästä tulee, mutta kai tää tästä. :D
-ap
jos olet avoimen työntekijä niin viha auttaa. Viha siitä että maksat veroja että julkinen saa lisää palkkaa....
....vihaa palavasti ja naura kun et maksa ylimääräistä. Vihaa niin paljon että ajat niin että et saa sakkoja liikenteessä :( :( :(
hermot kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuttuminen on vaan veruke sille että on muka jotain ylivoimaisen vaikeaa edessa ja että nyt sitten on lupa polttaa.
On teatteria itselle ja lähipiirille. "Äiskä kyllä lopettaisi polttamisen mutta kun on poikeustapaus ja hermonsa tarttee säännöllisesti savut, on niitä harvoja tapauksia Suomessa tämä meidän äiskä että oikein lääkärikin määrää suuttumiseen 2 savuketta ".
Lopeta polttaminen aidosti, se helpottaa oloa kun ei tarvitse haikailla tupakan perään.
Siis siinä on myös sivullisten terveys kyseessä. Mun oli pakko aloittaa uudestaan kun hermot oli niin kireellä että tempasin raskaana olevaa vaimoa melko kevyellä näpyllä hampaat sisään. Kyse oli maitotölkistä jonka unohdin tuoda kaupasta ja vaimo mäkätti että kävinkö salaa röökillä kun matka kesti niin kauan. Sitten se vain välähti naps ja hermot meni.
Olen todellakin rauhallisempi kun saan röökiä. Kerran tupakkalakon aikana meni hermot liikenteessä ja kaasutin täysiä edessä olevaa päin kun hidasteli. Vitutti niin paljon.
Aggressionhallintaongelma on aggressionhallintaongelma, ei nikotiinin puutetta. Hae apua. Aloita vaikka tästä
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Alue: Aihe vapaa
No itselläni meni vuosi, ellei enemmän. Ensin se tuli päivittäin mieleen. Sitten kun joku asia otti päähän tai kun humalluin. Välillä jopa ratkesin ostamaan askin, mutta keuhkoon vetäminen tuntui pahalta, koska olin ollut pitkään polttamatta. Siihen se tyrehtyi. Nyt ei enää tee mieli, ei edes silloin kun juon olutta. Savun haju on hyvän hajuista mielestäni vieläkin... mutta ei tee ite mieli polttaa.