Kannattaako ujon lähteä vaihto-oppilaaksi?

Eihän ujo uskaltaisi lähteä vaihtoon.

Taidat nyt sekoittaa ujon ja introvertin keskenään.

Kyllä siellä vaihdossa väkisin joutuu kommunikoimaan ja oppii kieltä, vaikka ei kovin sosiaalinen olisikaan.

Kyllä kannattaa! Itsekin lähdin, olen siis ujo. Vaihto on paras asia, mitä minulle on ikinä tapahtunut.

Omaa teiniäni lähinnä ajattelen. Vuoden päästä asia olis ajankohtainen. Nyt puhuu kovasti että haluaa lähteä. Mutta kun ei suostu edes itse ostamaan omaa bussilippua täällä kotikauoungissa tms muita asioita hoitaa niin pitäis tämmöiset asiat sit harjoitella vieraassa maassa vieraalla kielellä.

Ap.

Vuosi on aikaa harjoitella. Nyt laitat teinille saavutuslistan, mitä asioita pitää oppia ja uskaltaa tekemään itsenäisesti, jotta pääsee vaihtoon. Tarpeeksi hyvä porkkana niin oppii vaikka mitä! Jos on todella ujo ja ehkä jopa pelokaskin, niin etenemisen voi porrastaa pieniinkin askeleisiin. Kuten ostaa bussikortin samalla kun vanhempi on mukana jne.

Oon itse todella ujo ja sairastan ahdistushäiriötä. Eteen tuli muutto omaan asuntoon opiskelemaan ja oli pakko uskaltaa ja osata hoitaa kaikki itse. Opettelin parin vuoden ajan vanhempien luona omien juttujen hoitamista ja otin enemmän vastuuta pikkuhiljaa. En vieläkään (puoli vuotta muutosta) uskalla soittaa esim. peruakseni lääkäriajan tai en osaa kaupan kassalla käyttää lahjakorttia tai alennuskuponkia, mutta kaikki on sujunut vanhempien mielestä paremmin kuin olettivat :) Itselläni avomies auttaa kun tulee asia, jota en osaa tai uskalla. Vaihdossa voi sattua hyvä host-perhe, jossa joku voi lupautua auttamaan enemmän jos tarvitsee.

Erityisesti siinä tapauksessa kannattaa! Kohottaa itsetuntoa ihan mielettömästi kun oppii elämään vieraassa maassa ja itsenäistymään kodista ensimmäistä kertaa. Älä nyt ainakaan pidättele ja projisoi omia epävarmuuksiasi lapseen. Usein vanhemmat itse ovat osaltaan aiheuttaneet ujouden kun ovat tehneet asioita lapsen puolesta kun joku jännittää. Kyllä nuori pärjää kun on pakko pärjätä ja muiden maiden erilainen sosiaalinen ilmapiiri imaisee helposti mukaansa ja saa ujonkin rohkaistumaan. Nim. kokemusta on.

Miten olisi harjoituksena joku lyhyt kielikurssi ensi kesänä? Jos se sujuu hyvin niin ehkä sitten vaihtokin.

Mulle kävi huonosti. Jouduin kiusatuksi ja tulin ns. maitojunalla kotiin. Olin ollut jo Suomessa kiusattu ekaluokalta alkaen, pahiten yläasteella. Jostain syystä luulin että toiselle mantereelle kun pääsen niin se loppuu. Minulla oli jopa koomisia haaveita siitä miten mulla on siellä kavereita ja saan poikaystävänkin. No pyh. Siellä ruma ulkonäköni ja ujouteni oli vielä oudompaa kuin Suomessa, ja jouduin oudoksutuksi ja syrjityksi melkein heti. Kiusaaminen oli kyllä paljon kiltimpää kuin Suomessa: täällä siihen kuului myös fyysistä väkivaltaa ja erittäin julmaa sanallista kiusaamista, mutta jenkeissä lähinnä naureskelua vähän kauempaa ja jotain puoli-ilkeitä kommentteja.

Mutta kokemuksestani huolimatta olen sitä mieltä että oli hyvä että minut päästettiin kokeilemaan, kun kerran itse halusin kovasti. Tulipa opittua sekin, ettei ihmiset ole erilaisia missään, joten ulkomaille on turha yrittää pakoon sitä jos on ihmisten seuraan jotenkin vääränlainen.

Mielestani kenenkaan ei kannata lahtea vaihto-oppilaaksi, ainakaan kaupallisten jarjestojen kautta. Vuodesta maksetaan 10 000 euroa ja koulu-ura pitenee samalla mitalla. Vaihto-oppilasjarjestot ovat aika kaupallisia ja oppilaiden kuskaaminen ympari planeettaa on miljoonabisnes.

Suosittelisin ennemmin lukion jalkeen muuttamaan ulkomaille, jos haluaa pois Suomesta. Omillaan elavalla opiskelijalla on tosiaan oma elama, toisin kuin moniin rajoituksiin sidottu vaihto-oppilas. Maahan jaanti on helppoa, voi samalla aloittaa uransa, voi valita opinnot laajemmasta paletista kuin Suomessa, halvempi ruoka ja asuminen... Kelasta saa opintotuen ja silla potkii pidemmalle kuin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestani kenenkaan ei kannata lahtea vaihto-oppilaaksi, ainakaan kaupallisten jarjestojen kautta. Vuodesta maksetaan 10 000 euroa ja koulu-ura pitenee samalla mitalla. Vaihto-oppilasjarjestot ovat aika kaupallisia ja oppilaiden kuskaaminen ympari planeettaa on miljoonabisnes.

Suosittelisin ennemmin lukion jalkeen muuttamaan ulkomaille, jos haluaa pois Suomesta. Omillaan elavalla opiskelijalla on tosiaan oma elama, toisin kuin moniin rajoituksiin sidottu vaihto-oppilas. Maahan jaanti on helppoa, voi samalla aloittaa uransa, voi valita opinnot laajemmasta paletista kuin Suomessa, halvempi ruoka ja asuminen... Kelasta saa opintotuen ja silla potkii pidemmalle kuin Suomessa.

Aika harva vaihto-oppilaaksi lähtevistä varmaan olisi valmis oikeasti muuttamaan ulkomaille, tai tietäisi haluaako sitä vai ei. Vaihto-oppilasvuosi on helppo tapa kokeilla, ja onhan siinä se isäntäperheen tukikin, mikä monelle ensimmäistä kertaa yksin asuvalle nuorelle on varsinkin vieraassa maassa tosi tarpeen. 

Minä, erittäin ujo ihminen, olin vaihto-opiskelijana sittn lukion jölkeen yliopistoaikana.

Voin kertoa, että se vuosi oli erittäin raskas, olin melko yksinäinen ja koin olevani väärässä paikassa (olisi "pitänyt" olla kotona rakkaitten ihmisten kanssa). Lisäksi silloin sattui muutamia isompia asioita, joiden takia olin myös vähällä lähtä kesken kotiin. En sit kuitnkaan lähten.

Voi myös kertoa, että jälkeenpäin ajateltuna se vuosi opetti paljon. Se opetti selviämistä ja sitkeyttä ja eri laista itsenäisyyttä. Ja se opetti monista tuppisuusta ihmisen, joka seminaareissa avaa suunsa ja keskustelee. Olen edelleen ujo ja arka, enkä osaa tai halua smaltalkata tai suerustella ja sosialiseerata, mutta asiasta pystyn puhumaan missä vaan ja kenelle vaan. Minusta tuli se tyyppi, johon graduseminaaarin vetäjä pani toivonsa yrittäessään aikaan saada keskustelua - ne sumalaiset sosiaaliset tyypit kun osasivat puhua muuten, mutta eivät asiasta eikä auktoriteetin kuullen. Tavallaan sen vuoden kokemukset teki minusta sen tyypin joka myöhemmin herätti professorikunnan huomiota ja jolle haluttiin jörjestää hyvä rahoitus jatko-opintoihin. Se siis myöd mahdollisti tavallista suuremman kunnianhimon toteuttamisen.

Eli kyllä se kannattaa, mutta vain jos on valmis ja kykenevä myös sen raskauteen. Eikä se tosiaan mitään ihmeitä tuota, kut yllä joku kuvasi. Maailma ei muutu salamannopeasti, vaan sinä muutut vähän kerrallaan.

Herää kyllä kysymys, oletteko kasvattaneet lapsenne ihan pumpulissa, jos ei teini-ikäisenä uskalla ostaa itselleen bussilippua! Minäkin olin ujo lapsi, mutta niin vain ostin ensimmäisen oman ratikkalippuni 7-vuotiaana, varasin itselleni hammaslääkäriajan 8-vuotiaana ja matkustin kahdetaan pikkusiskon kanssa 300 km matkan mummolaan 9-vuotiaana. Uskalsin, kun rohkaistiin ja kannustettiin - eikä kaikkea tehty puolestani.

Vierailija kirjoitti:

Herää kyllä kysymys, oletteko kasvattaneet lapsenne ihan pumpulissa, jos ei teini-ikäisenä uskalla ostaa itselleen bussilippua! Minäkin olin ujo lapsi, mutta niin vain ostin ensimmäisen oman ratikkalippuni 7-vuotiaana, varasin itselleni hammaslääkäriajan 8-vuotiaana ja matkustin kahdetaan pikkusiskon kanssa 300 km matkan mummolaan 9-vuotiaana. Uskalsin, kun rohkaistiin ja kannustettiin - eikä kaikkea tehty puolestani.

Voi hyvänen aika. Minä en meinaa uskaltaa noita nyt nelikymppisenäkään, ja todellakaan ei ole pumpulissa kasvatettu vaan möykätty ja moitittu siitä millainen nyhjäle lapsi olin. Äiti huusi ja pilkkasi arkuuttani, ja pakotti "reippaasti" asioihin joita pelkäsin. Ei toiminut, aloin vain kammota niitä asioita vielä enemmän, ja lisäksi aloin pelätä äitiänikin. Paljon parempi on jos arkoja ymmärretään eikä pakoteta yli heidän kykyjensä kuin tuo vanhan ajan malli, joka minusta teki sosiaalisten tilanteiden foobikon ja paniikkihäiriöisen.

Olen lähdössä yliopistovaihtoon tämän kuun puolessa välissä. Itseasiassa viikon päästä. APUA!

Olen todella ujo, enkä osaa englantia. Todella ahdistavaa, mutta pakko sinne on nyt lähteä, kun lentolippu on ostettu. En ole ikinä ollut edes lentokoneessa, joten lentokenttäasiat ovat sitten jo ensimmäinen murhe... Ja pian pitäisi olla kämpän avaimia hakemassa yms...

 

Voitin itseni jo nyt, kun hain vaihtoon. Suosittelen sitä ujolle, koska tämä itse vaihtoprosessi (kaikki tuet yms yhteydenotot vaihtokouluun) jo muuttaa ihmistä, sillä tekemistä ja yhteydenottoja on paljon. En tiedä mitä mulle tulee käymään siellä vaihdossa: olenko vain yksin kotona, mutta...

Tietysti pitää muistaa, että yliopisto/Amk-vaihto on eri asia kuin lukiovaihto..