Lue keskustelun säännöt.
Olenko narsisti
04.01.2016 |
Olen 28-vuotias nainen ja pelkään olevani narsisti. Moni narsistin piirre sopii minuun. Jutuissa he ovat usein miehiä, mutta minä olen nainen ja suhteessa mieheen. En halua satuttaa miestäni, tykkään vaan pitää langat käsissäni.
Äitinä olen lämmin ja kannustava ja todellakin halaan ja välitän, ja annan lapsille paljon tilaa. Mutta tuo kohta jossa puhutaan parisuhteesta iskee ja kovaa. Haluan ihailua, haluan tietää missä mies menee ja ärsyynnyn jos hän ei pysy suunnitelmassa. Saatan saada raivareita ja manipuloida itkulla. Haluan sosiaalista hyväksyntää ja olen hyvässä asemassa töissä (paremmassa kuin mies). Ostan miehelleni tyylikkäitä vaatteita ja hän on muuttunut aika paljon alkuajoista. Tuntuu, että määräilyni ahdistaa miestä. Tietyissä tilanteissa alistun, mutta teen sen tietoisesti jotten olisi niin dominoiva.
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö edes mitä koko sana tarkoittaa? Kysymyksesi on naurettava jo sillä perusteella, että tuotat tasapainoista tekstiä, ja tunnet oikeasti noin.
Narsisti on henkisesti TODELLA häiriintynyt ja aiheuttaa kärsimystä ympärilleen. Sellainen tahtoo pahaa; ei välitä lapsista tai kumppanista pätkääkään.
Narsisti on tunteeton, osaa hyötyä muiden kustannuksella, ei myönnä mitään, empatiakyvytön, ILKEÄ, mutta ulospäin näyttää muille parasta puolta itsestään, hakee ihailua, nostamista jalustalle, Huono Itsetunto, alistaa ja mitätöi (parisuhteessa)
Tämä sivusto on täynnä kaltaisiasi nuoria naisia joilla on narsistisia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö edes mitä koko sana tarkoittaa? Kysymyksesi on naurettava jo sillä perusteella, että tuotat tasapainoista tekstiä, ja tunnet oikeasti noin.
Narsisti on henkisesti TODELLA häiriintynyt ja aiheuttaa kärsimystä ympärilleen. Sellainen tahtoo pahaa; ei välitä lapsista tai kumppanista pätkääkään.
Psykoosissa on todellisuudentaju aivan ulapalla muuten se ei ole psykoosi. Kuulostiko järkevältä narsku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo että käyttää itkua manipulointiin, kuulostaa juuri joltain niin empatiakyvyttömältä kuin mitä narsisti tekee. Minusta toisten ihmisten kontrolloinnissa ja vallan käytössä toisia ihmisiä kohtaan, etenkin manipuloivasti, ei ole mitään normaalia. Jos ei ole narsisti ihminen joka toimii niin, niin ainakin on jotain muita selvittämättömiä ongelmia. Tuo mitä ap kuvailee, kuulostaa juuri siltä että kaikki on oltava ap:n käsissä ja päätettävissä. Kiinnostaisi tietää, millä ap oikeuttaa sen itselleen? Millä oikeutat sen että toisen ihmisen tahto ja tahdon mukainen persoona on vähemmän tärkeät kuin sinun, ja siksi muokattavissa? Mikä tekee sinusta arvokkaamman, että sinun tahtosi on tärkeämpi? Oletko ap koskaan miettinyt?
Tunnetko empatiaa? Pystytkö samaistumaan toisen ihmisen tunteisiin? Jos näet jonkun järkyttävän kuvan, kohauttaako se sinua millään tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huippumalli haussa Romeo on /oli mun mielestä harvinaisen selvä narsisti kunnes heitettiin pihalle. Mielestäni narsismiin kuuluu oleellisesti Romeon ( ja esim Tuksun) suuruuskuvitelmat.
Raivarit, manipulointi, hyväksymisen hakeminen, määräily ja toisen alistaminen muutokseen ovat kyllä aika selvät merkit. Niin ja tietysti suunnitelmallinen alistuminen, eli alistut kun siitä on sinulle hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et narsisti ole, mutta et kyllä kovin kehittynyt ihmisenä. Osa käyttäytymismalleista jäänyt lapsen tasolle. Jossain vaiheessa niin miehet kuin naiset alkavat kaivata puolisolta aikuismaista käyttäytymistä, naiset eivät jaksa hoivata sitä ylimääräistä lasta eivätkä miehet palvella keskenkasvuista prinsessaa, mites sitten?
Narsismi on nyt muodissa. Fiktiossa narsistin metafora on supermuodikas vampyyri ja lehdestä saamme lukea miten työelämä suosii narsisteja ellei peräti psykopaatteja.
Kuka tahansa voi olla narsisti jos haluaa ellei sitten ole täysin kyvytön olemaan kusipää. Narsisti = kusipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin miettinyt samaa, siis olenko narsisti tai onko liikaa narsistisia piirteitä.
Teen hoitotyötä ja esimerkiksi iäkkään ihmisen kuolema ei hirveästi hetkauta. Vaikka olisi kuollut syöpään eikä ns luonnollisesti vanhuuteen. Enkä sure nuorempienkaan kuolemaa vaikkakin niissä tapauksissa päällimmäisenä tunteena on se kuinka epäreilua elämä on. Lapsen kuolemaa en kyllä varmaan kestäisi.
Osaan kyllä asettua muiden asemaan enkä kovin herkästi tuomitse ketään mutta noissakin tilanteissa päällimmäinen tunne on uteliaisuus ja ratkaisukeskeisyys.
No, kai meistä kaikista löytyy narsistisia piirteitä kun alkaa oikein kaivaa.
Tunnen kuitenkin monessa tilanteessa voimakasta empatiaa ja asetan ainakin oman perheen kaiken, myös itseni, edelle.
Olen miettinyt mikä oikeuttaa käytökseni, mutta en pysty päivääkään antaa miehen olla. Inhoan laiskuutta vaikka itse laiskottelen välillä. Mieskin saa silloin olla laiska kun minä olen. Monesti sanookin, että miksi juuri sillä sekunnilla pitää tehdä kun minä haluan. En ole keksinyt sille perustelua. En todellakaan haluaisi olla tällainen.
Olen myös ihan aidosti herkkä. Jos mies kertoo kamalasta lapsuudestaan tunnen suurta vihaa häntä huonosti kohdelleita kohtaan, ja sääliä sitä pientä poikaa kohtaan. Arvostan mieheni kiltteyttä, se on liikuttavaa! Hän on lapsille ja eläimille ihana ja toivoo kaikille vain hyvää, hänen sydämensä on oikesti kultaa. Sanonkin tämän hänelle, mutta sanon paljon myös ilkeitä ja alentavia asioita, kuten että ihmettelen kuinka kukaan haluaa työskennellä hänen kanssaan (nämä toki riidellessä).
Olen aika vahva persoona myös siskolleni, mutta hänelle en koskaan sano mitään ilkeää.
Mietin olenko sairas, vai vaan perinyt käskyttävän diktaattorin luonteeni papaltani? Myös enoni oli karmiva määräilijä vaimolleen. Äitini isän koko suku on aika dominoivaa. En edes tiedä pystynkö muuttumaan. En haluaisi satuttaa minulle rakkainta ihmistä, mutta jos vain olen tällainen? Luin, että narsisti voi aluksi haluta muuttua ja käy terapiassa, mutta alkaa sitten kokea terapian uhkana ja lopettaa.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystytkö asettumaan muiden asemaan? Ymmärrätkö, että joku asia voi olla tärkeä vaikkei se ole sinulle tärkeä? Ymmärrätkö mitä tarkoittaa, että kohtelee muita kuten toivoisi heidän kohtelevan itseään? Jos, niin toimitko sen mukaan?
Saavatko lapsesi valita lelut/vaatteet/harrastuksensa itse vai päätätkö ne heidän puolestaan?
Ymmärrätkö miehesi kannan jos hän on eri mieltä kanssasi? Onko vain sinun mielipiteesi ja näkemyksesi tärkeitä?
En usko että kukaan narsisti PELKÄÄ olevansa narsisti. Yleensä narsistit joko kieltävät sen kokonaan eivätkä usko olevansa narsisteja tai sitten tietävät sen ja ovat siitä ylpeitä.
Olen myös tietyissä tilanteissa empatiakyvytön. Mielestäni on naisen vika jos hän on hakkaavan miehen kanssa, tai jos jonkun läheinen on kuollut, saatan olla kiinnostunut siitä kuinka hän hoitaa surunsa. Mitkään miesten väliset tappelut eivät hetkauta, vaikka olisivat missä kunnossa. Pakolaisten ja nälkämaalasten kuvat ovat kuvia siinä missä muutkin.
Kuitenkin eläimiin ja lapsiin kohdistuva henkinen tai fyysinen väkivalta on mielestäni kuvottavaa. Eerikan tapaus pyöri päässäni monta viikkoa, samoin video jossa äiti pakkosyötti lastaan. Tunsin fyysistä pahoinvointia. Saatan myös itkeä ilosta katsoessani hääohjelmia tai hurjaremontti-tyyppisiä formaatteja. Ja surusta jos joku kertoo vaikka lapsensa menettämisestä.
Pidän jatkuvasti valittavia ihmisiä säälittävänä, eikä sääliä heru myöskään työttömille tai masentuneille. Olen tavallaan aika kova ihminen, mutta onneksi alkanut ymmärtää ettei kaikki ole omaa valintaa.
Suurin ongelma on, että muutun entistä ilkeämmäksi miehelleni, enkä halua menettää häntä. Sairaalla tavalla uskon, että hän rakastaa minua tein mitä vaan. Kuolisin henkisesti jos hän jättäisi minut.
-Ap
Yritän ymmärtää mieheni kantaa asioihin, mutta pidän omaani oikeana. Välillä hän saa kuitenkin minut vakuutettua. Miehelleni ja siskolleni olen 100% rehellinen, muille voin helposti valehdella. Valehtelen sujuvasti ja saan hankalat tilanteet junailtua puhumalla. Näillä avuilla olen edennyt työelämässäkin. Olen viattoman näköinen ja tiedostan sen, tiedän että ihmiset pitävät minua aitona ja iloisena. Kuitenkin pystyn valehdella heille vakuuttavasti jos tarve vaatii, enkä kadu sitä ollenkaan.
En tuomitse ihmisiä ulkonäkön perusteella, mutta erotan joukosta vähemmän älykkäät, en osaa arvostaa heitä. Halveksin ihmisiä joilla on elämänhallinnassa ongelmia, vaikken itsekään ole täydellinen. Jos joku loukkaa minua voin helposti olla vuosia pitämättä yhteyttä. En osaa antaa anteeksi enkä unohtaa minulle sanottuja ilkeyksiä. Mies tosin saa sanoa mitä vaan. Tavallaan tuntuu, että hänkin hallitsee minua.
En ole ylpeä näistä piirteistä.
-Ap
Ihan sama mikä sun diagnoosi on mutta olet todella paskamainen ihminen. Varsinkin valehtelu muille, etkä edes kadu sitä, on yököttävää. En haluaisi tuntea sinua. Ihminen joka kykenee itse hyötyäkseen valehtelemaan muille päin naamaa on alhaisinta mitä tiedän, eikä sellainen ihminen muutoinkaan ole mitenkään kiva. petos lyö kaikkeen leimansa.
Ja sille urpolle tiedoksi, joka luulee, ettei narsisti pysty tuottamaan tasapainoista ja jopa jossain määrin itseanalyyttistä tekstiä - et voisi olla pahemmin erehtynyt. Tällaisella aloituksella saa sitä paitsi paljon kaipaamaansa narsistista huomiota.
Jos olisit todella narsisti niin et edes kysyisi täällä että olisitko sillä narsistit eivät näe itseään narsisteina.
Et ole välttämättä narsisti, mutta narsistisia piirteitä sinussa on.