Lue keskustelun säännöt.
En tod aio hoitaa mitään lapsenlapsia!
04.01.2016 |
Kunhan nämä kaksi saan isoksi niin aion käyttää itseeni kaiken ajan ja levätä juuri niin paljon kuin huvittaa!
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anopilla on samanlainen mielipide. Eipä oo lapsia haitannut että heillä on vain yksi mummu koska se on paras:)
Itseasiassa helpottavaakin kun ei tarvi juhlapyhinä (joulu, äitienpäivä yms) ravata joka paikassa, riittää kun ensin ollaan kotona ja sitten illalla äitini luona että lapset saa antaa mummulle kortin ja kukan.
Meillä sama!! Anoppi ilmotti jo ennen lapsen syntymää ettei tule kertaakaan olemaan lapsenvahtina, sanoin ettei ole tarviskaan mutta turha odottaa sitten minulta ja lapsilta apua kun vanhuus etenee, ei kuskailla tai käydä kaupassa, jokainen pärjätköön itekseen.
Nyt sitä harmittaa kun mies kutsuu aina minun äitini meille ja matkoille meidän kanssa:)
Ei haittaisi. Mielummin matkallle jonkun kanssa jolla ei ole lapsia.
Ei munkaan äiti hoitanut mun lapsia mutta minä hoidan äitiäni koska äiti on hoitanut minut. Teidän kaltaiseen perheeseen saisi kyllä välit mennäkkin.
Hoitiko se anoppi omat lapsensa?
Musta olette yököttäviä.Kyllä minäkin oman äitini hoidan:) Sinä saat matkustella ihan niin paljon ku haluat samoin mun anoppi, mutta ei meidän kustannuksella:) me maksamme vain minun äitini matkat, ja kutsumme vain hänet kylään.. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan:)
Voi kamalaa. Kait sillä anopilla ihan omaakin rahaa on. Etpä sä äitiäsi hoitaisi jos ei olisi teidän lapsia hoitanut niinhän te teette anopillekkin.
Mutta mun äiti ei ole hoitanut mun lapsia ja silti hoidan häntä ja ihan parhaillaan on hoitotyö, kun äiti on jo huonossa kunnossa.
Mutta vitun tyhmäon miehesi jos äitinsä noin jättää. Toivottavsti sitten vanhana muistaa jaksaa hoitaa niitä lapsenlapsiansa ettei historia toista itseänsä.
Jos et kuitenkaan laittaisi sanoja suuhuni, tottakai hoitaisin äitini sillä hän on ihana ja mukava ihminen joka osaa ottaa toiset huomioon eikä ikinä jättäisi minua tai siskojani pulaan, en voisi kuvitellakkaan että hän olisi töksäyttänyt minulle ettei hän koskaan tule hoitamaan lapsiani!
Mieheni ei suinkaan ole tyhmä eikä myöskään vitun tyhmä, vaan on työelämässä ja reissaa työkseen paljon siinä töiden ohessa ei paljon vanhaa äitiä kerkeä kauppoihin kuskaamaan! Mutta toki vierailee aina silloin tällöin kun ehtii!
Kyse on asenteesta, käytöstavoista ja siitä miten asia ilmaistaan toiselle, en edes anopilta ollut kysynyt apua kun hän sen päätti ilmoittaa. Ja eipä ola hoitoapua tähän mennessä tarvittikkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkäsin itse olla äiti, kun lapset olivat pieniä, mutta välillä olin tosi väsynyt, kun hoitoapua ei juuri ollut tarjolla ja mies paljon matkoilla. Meillä molemmilla vanhat vanhemmat. Onkin ihanaa, kun itse tulin 55 vuotiaana mummoksi ja jaksan tehdä kaikkea kivaa lastenlasten kanssa, ottaa heitä yökylään ja hoitoon, viedä sieneen ja leipoa tuntikausia. Hupsutella ja hassutella. Koen todella mielekkääksi auttaa tytärtä ja vävyä, että he eivät joutuisi liian tiukoille ja pääsevät kaksinkin välillä johonkin, myös matkoille. Myös pappa nauttii pienten seurasta. Lapsenlapsista on monin verroin enemmän iloa kuin "vaivaa". Motivaatio pitää itsestään huolta on kohentunut entisestään lastenlasten myötä, sillä haluan olla virkeä mummo vielä pitkään.
En mäkään aio heitä HOITAA, vaan viettää aikaa heidän kanssaan ja nauttia rakkaudentunteesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anopilla on samanlainen mielipide. Eipä oo lapsia haitannut että heillä on vain yksi mummu koska se on paras:)
Itseasiassa helpottavaakin kun ei tarvi juhlapyhinä (joulu, äitienpäivä yms) ravata joka paikassa, riittää kun ensin ollaan kotona ja sitten illalla äitini luona että lapset saa antaa mummulle kortin ja kukan.
Meillä sama!! Anoppi ilmotti jo ennen lapsen syntymää ettei tule kertaakaan olemaan lapsenvahtina, sanoin ettei ole tarviskaan mutta turha odottaa sitten minulta ja lapsilta apua kun vanhuus etenee, ei kuskailla tai käydä kaupassa, jokainen pärjätköön itekseen.
Nyt sitä harmittaa kun mies kutsuu aina minun äitini meille ja matkoille meidän kanssa:)
Meillä äiti teki saman kuin sinun anoppisi. Veljen vaimo veti herneen todella syvälle nenään.
Nyt äiti käy taksilla kaupassa, maksaa kaupassakäyntiavusta ja tekee pieniä reissuja tutun juuri eläkkeelle jääneen naisen kanssa, jonka matkat äitini maksaa. Veljen vaimo jaksaa valittaa, että nyt se tuhlaa loputkin rahansa, voisi maksaa heille, että he kuskaavat. Mutta kun se käly nimenomaan sanoi aikanaan, että he ei sitten kuljettele, niin mahtaa nyt tuntua pahalta, kun ei apua tarvitakaan. Ja se kälyn oma äiti on todella hankala dementikko, karkailee jatkuvasti...
Surullista luettavaa useimmat kommentit. Meillä isovanhemmat kokevat SAAVANSA hoitaa lapsiamme. Haluaisivat hoitaa enemmänkin, mutta kun me vanhemmatkin viihdymme niin hyvin taaperoidemme kanssa, emme raaski kovin paljoa olla heistä erossa. Yleensä sitten leikimme lasten kanssa porukalla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä, jotka eivät hoida lapsenlapsiaan ovat kyllä samoja tyyppejä, jotka eivät omiaankaan hoitaneet. Lapsillansa on muistikuva, miten aina oltiin mummolassa ja siellä oli hyvää ruokaa ja kuunteleva aikuinen, kotona ei niinkään. Aluksi on pettymys huomata, että oma lapsi ei sellaisia mummolamuistoja saa. Kuitenkin oma vanhemmuus tuntuu palkitsevalta ja on oikeastaan paljon hauskempaa olla itse lastensa kanssa. Pian heitä ei malta antaa mökille tai yökylään, vaikka pyydettäisiin.
Lapset ovat yllättävän lyhyen aikaa hoidettavassa iässä. Järkytys on isovanhemmille suuri, kun esiteinit eivät enää vastaa puhelimeen mummon soittaessa eivätkä halua lähteä edes nopealle tervehdyskäynnille. Miksi haluaisivatkaan? Eivät vanhemmatkaan oikeastaan näe mitään syytä mennä katsomaan, kun vieraaksi jääneen itsekkään vanhuksen käsi vapisee. Mennään mieluummin vaikka koko perhe luistelemaan ja sitten pizzalle!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ainoa lapsi poika ja kerroinkin että en ehdi isoäiteileen. Ei olisi aikaa edes koska työelämässä vielä, harrastukset.
:( jos mun äiti sanois noin, tuntisin itseni jollain tapaa hylätyksi:(
Ei sitä isovanhemman apua tarvita välttämättä kuin kerran pari vuodessa. Mutta on ihanam tutvallista tietää, että se tukiverkko on olemassa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anopilla on samanlainen mielipide. Eipä oo lapsia haitannut että heillä on vain yksi mummu koska se on paras:)
Itseasiassa helpottavaakin kun ei tarvi juhlapyhinä (joulu, äitienpäivä yms) ravata joka paikassa, riittää kun ensin ollaan kotona ja sitten illalla äitini luona että lapset saa antaa mummulle kortin ja kukan.
Meillä sama!! Anoppi ilmotti jo ennen lapsen syntymää ettei tule kertaakaan olemaan lapsenvahtina, sanoin ettei ole tarviskaan mutta turha odottaa sitten minulta ja lapsilta apua kun vanhuus etenee, ei kuskailla tai käydä kaupassa, jokainen pärjätköön itekseen.
Nyt sitä harmittaa kun mies kutsuu aina minun äitini meille ja matkoille meidän kanssa:)
Meillä äiti teki saman kuin sinun anoppisi. Veljen vaimo veti herneen todella syvälle nenään.
Nyt äiti käy taksilla kaupassa, maksaa kaupassakäyntiavusta ja tekee pieniä reissuja tutun juuri eläkkeelle jääneen naisen kanssa, jonka matkat äitini maksaa. Veljen vaimo jaksaa valittaa, että nyt se tuhlaa loputkin rahansa, voisi maksaa heille, että he kuskaavat. Mutta kun se käly nimenomaan sanoi aikanaan, että he ei sitten kuljettele, niin mahtaa nyt tuntua pahalta, kun ei apua tarvitakaan. Ja se kälyn oma äiti on todella hankala dementikko, karkailee jatkuvasti...
Meille ei onneksi tule tuota ongelmaa, ei ole mitään halua ryhtyä taksiksi, varsinkaan anopin taksiksi.. Tosin ei anopilla paljon rahaa olekkaan kun on pieni eläke..
Hoidettiin tyttäreni lapsia, siitä on jo 18v, kun tyttäreni mies kuoli väkivaltaisesti. Jäi kolme pientä lasta nuorin oli 4kk ja vanhimatkin alle 10v. Ei tullut siinä vaiheessa mieleenkään olla auttamatta. Nyt pojan tyttö on vähän yli vuoden ja saamme olla hänenkin kanssa, kun vanhemmat käyvät asioilla. Meille ei tuoda hoitoon pitkiksi ajoiksi ,sillä olemme jo vanhoja emmekä jaksa hoitaa pitkiä aikoja. Kiitos lapsillle,että olemme olleet apuna,kun ovat tarvinneet silloin apua ja apu on kelvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se vaan hyvä, että näitä riittää, ettei tarvitse enää haukkua meitä suuria ikäluokkia lastenlasten laiminlyönnistä.
Minä hoidan lapsenlapsiani mielelläni ja onneksi saan hoitaa. Nyt on ihan hirveä ikävä, kun en ole viiteen päivään heitä nähnyt.
Omasta 48-54 vuosien ikäluokasta en tunne ketään mummia, joka ei haluaisi lastenlapsiaan hoitaa.
Hoidan vanhempiani, jotka ovat melko vähän minun lapsiani hoitaneet. Eivät siksi että eivät olisi halunneet, vaan siksi että se nyt vaan ei ole ollut meidän suvussa tapana. Toisaalta, lapseni ovat saaneet olla hoidossa silloin kun työmme vuoksi ovat tarvinneet välttämättä hoitoa, eikä mitään muuta ole ollut järjestettävissä.
Ennen kaikkea vanhempani ovat hoitaneet minut niin hyvin kuin heidän eväillään on ollut mahdollista. Ei kaikki aina ollut optimaalista; koska olisi? Mutta tiedän heidän minua rakastaneen, aina.
Kun lapseni saavat lapsia, tulen auttamaan heitä. Haluan olla tukena tytöilleni heidän äitiydessään. Haluan tutustua heidän lapsiinsa. Haluan antaa myös tyttärilleni sen mallin, että omaa aikaa ja omaa tilaa saa ottaa myös vanhuudessa tai keski-ikäisenä. Jos minulle ei lapsenhoito sovi niin se ei sovi. (Paitsi jos jollakulla on pää kainalossa). Pääasiassa vastuu lasten hoidon järjestämisestä ja myös itse hoidosta on oltava lasten vanhemmilla. Haluan auttaa, mutta en halua sotkeentua lasteni perheisiin liikaa, en halua olla hallitseva enkä myöskään mikään hyväksikäytettävä.
Nykyisellä miehelläni (joka ei ole lasteni isä, olen leski ed. avioliitostani) on aikuisia lapsia ja lapsenlapsia myös. Hoidamme heitä toisinaan. Sairastuttuani vakavasti en ole suostunut ottamaan vastuuta pienistä lapsista. Kun omat tyttäreni aikanaan lapsia saavat, toivon pääseväni hoitamaan myös vauvoja. Toivottavasti tuolloin välit omien tyttöjen ja heidän puolisoidensa kanssa ovat sellaiset, että voidaan neuvotella siitä, miten taustaturvaus huolehditaan jos minä olen pikkuvauvan kanssa (kahdestaan en voi olla koskaan, mutta kuka on bäkkappi).