||||||||||| NÄIHIN MOKIIN työnhakijat kompastuivat - KATSO MIKSI ET SAA TYÖTÄ! |||||||||||||
Laitetaanpas tähän listaa miksi nykyajan työttömät eivät ansaitse työtä.
Ensimmäisenä tulee mieleen työttömien kranttu asenne: pitäisi saada heti se unelmien näköalapaikka siltä unelma-alalta (joka on katoamassa tästä maasta). Palkkaakin pitäisi saada heti enemmän kuin kokenut esimies. Karu fakta on se, että sinun pitää pärjätä myös kansainvälisiä hakijoita vastaan, esim. virolaisia.
Toisena sosiaalisuuden pelko: Vaivalla väännetyt hakemukset (työtön saa niihinkin kulumaan kokonaisen päivän) katoavat satojen tai jopa tuhansien hakemuksien sekaan jonnekin potentiaalisen työnantajan palvelimen syövereihin. Tai someprofiili laitetaan huutamana työtä miljoonien muiden profiilien sekaan. Miksi ihmeessä ei enää uskalleta saapua paikan päälle - tai edes soittaa (älypuhelimellakin voi tehdä niin) ja kysyä mahdollista tapaamista?
Yleinen vetelyys ja laiskuus: jos työnantaja ehdottaa työhaastattelua maanantai-aamuksi klo 7 tai 8, se tarkoittaa että silloin pitää olla virkeänä ja skarppina paikalla eikä alkaa ehdottelemaan mitään pelkkiä iltapäiviä. Sama koskee myös sitä, että puhelimeen pitää vastata silloin, kun työnantaja soittaa ja usein se on (ihan tarkoituksella) aamulla.
Ulkoinen olemus. Pakko myöntää, että kahdesta muuten samanarvoisesta hakijasta valitaan se paremman näköinen. Tai jos työhaastattelun aikana näprää jotain teini-iPhonea niin kannattaisi vähän miettiä onko vielä edes kypsä työelämään.
Mielenterveysongelmat, "ahdistuneisuus": ah, kuinka vihaankan tuota jälkimmäistä termiä. Ihminen joka ei saa nukuttua herätyskellon käydessä vieressä, ei kuulu töihin.
Laittakaapa te muutkin listaa...
Kommentit (45)
Mikä moka mielenterveysongelmat on? Niihin ei oikein itse voi vaikuttaa. Taidat ap itse olla yksi iso moka.
Teini-iPhone, really? Sulla taitaa olla joku surkea ja halpa Lumia?
Löysä kädenpuristus, ei katsota silmiin.
Vierailija kirjoitti:
Laitetaanpas tähän listaa miksi nykyajan työttömät eivät ansaitse työtä.
Ensimmäisenä tulee mieleen työttömien kranttu asenne: pitäisi saada heti se unelmien näköalapaikka siltä unelma-alalta (joka on katoamassa tästä maasta). Palkkaakin pitäisi saada heti enemmän kuin kokenut esimies. Karu fakta on se, että sinun pitää pärjätä myös kansainvälisiä hakijoita vastaan, esim. virolaisia.
Toisena sosiaalisuuden pelko: Vaivalla väännetyt hakemukset (työtön saa niihinkin kulumaan kokonaisen päivän) katoavat satojen tai jopa tuhansien hakemuksien sekaan jonnekin potentiaalisen työnantajan palvelimen syövereihin. Tai someprofiili laitetaan huutamana työtä miljoonien muiden profiilien sekaan. Miksi ihmeessä ei enää uskalleta saapua paikan päälle - tai edes soittaa (älypuhelimellakin voi tehdä niin) ja kysyä mahdollista tapaamista?
Yleinen vetelyys ja laiskuus: jos työnantaja ehdottaa työhaastattelua maanantai-aamuksi klo 7 tai 8, se tarkoittaa että silloin pitää olla virkeänä ja skarppina paikalla eikä alkaa ehdottelemaan mitään pelkkiä iltapäiviä. Sama koskee myös sitä, että puhelimeen pitää vastata silloin, kun työnantaja soittaa ja usein se on (ihan tarkoituksella) aamulla.
Ulkoinen olemus. Pakko myöntää, että kahdesta muuten samanarvoisesta hakijasta valitaan se paremman näköinen. Tai jos työhaastattelun aikana näprää jotain teini-iPhonea niin kannattaisi vähän miettiä onko vielä edes kypsä työelämään.
Mielenterveysongelmat, "ahdistuneisuus": ah, kuinka vihaankan tuota jälkimmäistä termiä. Ihminen joka ei saa nukuttua herätyskellon käydessä vieressä, ei kuulu töihin.
Laittakaapa te muutkin listaa...
Vanhempasi mokasivat kun tekivät sinut.
Soita: "laitapa kuule sähköpostia, meillä on vähän kiire täällä."
Mene paikalle: "laitapa kuule sähköpostia, meillä on vähän kiire täällä."
Autottomuus, lastenhoito-ongelmat.
Noloin työhaastattelu oli sovittu pidettäväksi aamulla klo 7.00. Olin vähän ihmeissäni, että outo aika, mutta sain sen sähköpostitse ja kuittasin, että OK. Olin sovitulla paikalla sovittuun aikaan, firman ovi vain ei auennut. 5 min kuluttua soitin haastattelijalle. Hän heräsi soittooni ja totesi, että ei hän oikeasti tarkoittanut, että kukaan siihen aikaan tulisi. Kivat hänelle. Pari tuttuani oli myös saanut haastattelukutsun, he jättivät menemättä näin hauskaan firmaan.
En kyllä työnantajana tykkäisi, että jos paikkaan on kymmeniä tai jopa satoja hakijoita, että jokainen soittaisi tai tuppaisi käymään.
Vierailija kirjoitti:
Laitetaanpas tähän listaa miksi nykyajan työttömät eivät ansaitse työtä.
Ensimmäisenä tulee mieleen työttömien kranttu asenne: pitäisi saada heti se unelmien näköalapaikka siltä unelma-alalta (joka on katoamassa tästä maasta). Palkkaakin pitäisi saada heti enemmän kuin kokenut esimies. Karu fakta on se, että sinun pitää pärjätä myös kansainvälisiä hakijoita vastaan, esim. virolaisia.
Toisena sosiaalisuuden pelko: Vaivalla väännetyt hakemukset (työtön saa niihinkin kulumaan kokonaisen päivän) katoavat satojen tai jopa tuhansien hakemuksien sekaan jonnekin potentiaalisen työnantajan palvelimen syövereihin. Tai someprofiili laitetaan huutamana työtä miljoonien muiden profiilien sekaan. Miksi ihmeessä ei enää uskalleta saapua paikan päälle - tai edes soittaa (älypuhelimellakin voi tehdä niin) ja kysyä mahdollista tapaamista?
Yleinen vetelyys ja laiskuus: jos työnantaja ehdottaa työhaastattelua maanantai-aamuksi klo 7 tai 8, se tarkoittaa että silloin pitää olla virkeänä ja skarppina paikalla eikä alkaa ehdottelemaan mitään pelkkiä iltapäiviä. Sama koskee myös sitä, että puhelimeen pitää vastata silloin, kun työnantaja soittaa ja usein se on (ihan tarkoituksella) aamulla.
Ulkoinen olemus. Pakko myöntää, että kahdesta muuten samanarvoisesta hakijasta valitaan se paremman näköinen. Tai jos työhaastattelun aikana näprää jotain teini-iPhonea niin kannattaisi vähän miettiä onko vielä edes kypsä työelämään.
Mielenterveysongelmat, "ahdistuneisuus": ah, kuinka vihaankan tuota jälkimmäistä termiä. Ihminen joka ei saa nukuttua herätyskellon käydessä vieressä, ei kuulu töihin.
Laittakaapa te muutkin listaa...
Meillä on kiertävä esimies-systeemi ja en ole tosiaan itse ainakaan palkannut henkilöä jolla on älypuhelin näpeissä koko rakennuksessa olon aikana, enkä liioin sellaista jopa kuljettaa mukanaan sheikkeriä tai syö purkkaa. Myöhsätyjää ei palkkaa meistä kukaan, mutta tiedän että ainkin yksi on palkannut purkkaa syöviä ihmisiä joskin niistä suurinosa jää sitten aikanaan pois.
Ai työttömät eivät ansaitse töitä? :O Mitä he sitten ansaitsevat? Kotona lorvimista?
Se että ei mene sovittuun työhaastatteluun.
Aikoinaan kun yritin palkata henkilökohtaista avustajaa, suuri osa hakijoista ei ikinä tullut käymään vaikka olivat paikkaa hakeneet.
Ei suostu 24/7 käytettävissäoloaikaan vaikka palkkaa masketaan vain jos töitä on, ei tule toimeen 5e tuntipalkalla ja ei omaa omaa autoa, jonka käytöstä ei makseta.
Jos aloittaja oikeasti palkkaa ihmisiä, hänellä on oma pikkufirma. Kukaan ei palkkaisi tuollaista ihmistä. Eikä minua huoleta tipaakaan, jos en pääse töihin firmaan jossa on tuollainen esimies.
Ongelma on se, että ap:n kaltaiset itsestään liikoja luulevat, kovaääniset idiootit saavat töitä osaamatta mitään erityistä, kunhan pitävät meteliä itsestään ja suurin osaaminen on virheiden etsiminen muista. Kun tajusin tämän, itsetuntoni kohosi ja sain itsevarmuutta haastatteluihin, mikä sitten toikin työpaikan. Toki tämän faktan jätin kertomatta, mutta tietoisuus siitä, millaisia pölkkypäitä on ennen palkattu, sain minuun varmuutta.
Ap on vain tyhmä. Ja haluaa kuuluttaa sen kaikille.
Eli parasta on mennä puku päällä, Rolexi ranteessa maanantai aamuna klo. 6.00 suoraan paikan pomon puheille toivomaan kahvinkeittäjän-apulaisen- varamiehen-assistentin-sijaisen paikkaa alle minimipalkan.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä tulee mieleen työttömien kranttu asenne: pitäisi saada heti se unelmien näköalapaikka siltä unelma-alalta
Minä en edes hae paikkoihin, jos ilmoituksessa on sana "näköala". Tai "huipputiimi". Kranttu olen. Katsokaa peiliin. Ihan tavisduunien ilmoitukset runoillaan täyteen noita ylisanoja. Sitäkö firmat kuvittelevat olevansa?
Vierailija kirjoitti:
En kyllä työnantajana tykkäisi, että jos paikkaan on kymmeniä tai jopa satoja hakijoita, että jokainen soittaisi tai tuppaisi käymään.
Tästä syystä nykyinen paikkani ei ole ollut lainkaan julkisessa haussa, vaan työnantaja etsi itse netistä ihmisiä, joihin otti yhteyttä. NettiCV:llä siis saa töitä, minäkin sain.
Aika kivasti yleistetty työttömän työnhakijan profiilli - työttömiä nyt reippaasti yli 200 000... Mistä moinen viha työttömiä kohtaan? Ap:llä joku raivorauti? Enpä tahtois tulla pimeällä vastaan...
Sinä olet sekopää. Työnantajana tai rekrytoijana et ole ollut koskaan.