Kun lapsi aiheuttaa vahingossan toisen lapsen kuoleman

Ehkä hänen kannattaisi puhua ammattilaiselle. Jos se on noin kauan vaikuttanut noin vahvasti, tuskin sun vakuuttelut muuttaa mitään. Valitettavasti.

Vaikka olisi käynyt aikaisemmin, niin nyt ihan eri iässä ajattelee asioista kuitenkin erilailla ja ammattilainen voisi saada syyllisyyttä ja tuskaa helpotettua.

Sano että syy on sen aikuisen, kenen vastuulla olivat tuolloin. Ja se ihminen jos on hengissä, saisi sanoa sen miehellesi itsekin.

Psykoterapiaan

Onko mies käynyt tuota läpi ammattilaisen kanssa? Kuulostaa sitä, että pelkällä puhumisella ja kuuntelemisella tuo ei parane, vaan asia pitäisi vielä käsitellä. Olen kuullut, että esimerkiksi rekkakuskeille, joiden ajamaa rekkaa päin on itsemurhakuski ajanut, on jäänyt tuollaisia traumoja tapauksesta, vaikkei tapahtuma ole millään lailla heidän syytään.

Väittäisin että ei kannata vetää asiaa esille. Ei sille mitään voi että tuollaisesta tuntee turhaa syyllisyyttä. Tai nykytrendin mukaan asiaan tietysti suhtautuisi täysin välinpitämättömästi mutta terveempää mielestäni se turha syyllisyys. Ei se asia millään "käsittelyillä" sen kummemmaksi tule, kyllä varmasti itsekin käsittää ettei se tavallaan oo oma syy...

Vierailija kirjoitti:

Sano että syy on sen aikuisen, kenen vastuulla olivat tuolloin. Ja se ihminen jos on hengissä, saisi sanoa sen miehellesi itsekin.

Tässä ei nyt voi syyttää aikuista tai ketään muutakaan. Ei ollut kyse mistään riitelystä tai rajusta leikistä, vaan kömmähdyksestä, horjahduksesta, eikä sitä olisi voinut mitenkään arvata etukäteen tai ennaltaehkäistä. - Ap

Terapiaan. Tunnen yhden tällä ikää jo miehen, joka varhaisteininä (14) hyppäsi humalassa auton rattiin ja kaveri kyytiin. Hetken kuluttua ajoivat tieltä ulos, kaveri kuoli. Tämän kuolleen kaverin äiti teki selväksi tuolle autoa ajaneelle pojalle, ettei kanna kaunaa ja typerä päähänpisto oli molempien poikien. Ikuset arvet jää ja välillä iltaisin itkee varmasti loppuikänsä. Tarvitsee ammattiauttaja päästä tuollaisen asian kanssa takaisin elämään kiinni.

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuollaisesta mitenkään voi yli päästä, jos on toisen kuolema aiheuttanut. "Vahingossa" ei ole taikasana jolla pääsee vastuusta. Eniten asiasta kärsii kuollut lapsi, sekä hänen perheensä. Miehesi ei ole tässä se uhri, vaikka nyt jostain syystä sinulle itkee. Et ole ollut paikalla todistamassa tilannetta, sinulla on vain miehen itkut ja oma kuvitelmasi asiain kulusta.

Ei kannata kertoa tästä miehesi taposta ihmisille, vaikka nyt haluaisitkin kovasti todistaa miehellesi että ei se haittaa, kaikki ovat hänen puolellaan. Aika monen ihmisen mielestä lapsenakaan ei saa toisia tappaa. Ei vaikka sanoisi jälkikäteen, että se oli vahinko.

Ilmoitin asiattomaksi.

Tiedän kanssa yhden, joka ampui pienenä serkkunsa. Serkun vanhemmat pitivät tätä ampujaa kuin omaa poikaansa sen jälkeen. Eivät koskaan tietenkään kantaneet kaunaa.

Liekö mies edes aiheuttanut sitä? Hyvä olisi saada ammattiapua. Omassa luokassani oli poika, jonka pikkuveli oli hukkunut uimareissulla. Hän syytti siitä itseään, vaikka tapahtumat kaverilta kuulleena syy ei ollut kuin sen veljen itsensä, kun oli mennyt virtapaikkaan uimaan. Tämä isoveli vain syytti itseään, kun ei ollut estänyt sitä tarpeeksi tehokkaasti. Kukaan ei häntä syyttänyt, kavereiden kertomukset olivat yhtä pitäviä, että kaikki koettivat varoitella, mutta veli oli hurjapää. Muut mukana olleet eivät ottaneet siitä syytä niskoilleen, kaverini veli oli myös ollut paikalla, mutta eri porukassa.

Eli 8; vaikka henkilö kokee aiheuttaneensa toisen kuoleman, välttämättä ei edes kyse ole siitä. Jos on porukalla sovittu lähtemään kiipeilemään liukkaille kalliolle ja yksi horjahtaa, ei syy ole muiden, vaan sen itsensä, joka ei varonut tarpeeksi. 

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuollaisesta mitenkään voi yli päästä, jos on toisen kuolema aiheuttanut. "Vahingossa" ei ole taikasana jolla pääsee vastuusta. Eniten asiasta kärsii kuollut lapsi, sekä hänen perheensä. Miehesi ei ole tässä se uhri, vaikka nyt jostain syystä sinulle itkee. Et ole ollut paikalla todistamassa tilannetta, sinulla on vain miehen itkut ja oma kuvitelmasi asiain kulusta.

Ei kannata kertoa tästä miehesi taposta ihmisille, vaikka nyt haluaisitkin kovasti todistaa miehellesi että ei se haittaa, kaikki ovat hänen puolellaan. Aika monen ihmisen mielestä lapsenakaan ei saa toisia tappaa. Ei vaikka sanoisi jälkikäteen, että se oli vahinko.

Hän oli siis menettänyt tasapainonsa leikkiessään ja tämä oli aiheuttanut tapahtumaketjun.. Hän on siis mielestäsi joku lapsimurhaaja? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Olet idiootti. - Ap

Olin lapsena paikalla, kun eräälle pienemmälle sukulaislapselle tuli sairaskohtaus ja hengenmeno oli lähellä. Paniikissa aikuiset tiuskivat minulle, vaikka minulla ei ollut osaa eikä arpaa ja kun tilanne päättyi (onnellisesti), kukaan ei palannut aiheeseen ja esimerkiksi kertonut, että en ollut tehnyt mitään väärin.

Koko lapsuuteni ja nuoruuteni elin omituisen pelon kanssa, että satutan tai tapan jonkun (yleensä nuoremman lapsen) vahingossa. Pelon mukana tuli hirvittäviä kauhukuvitelmia siiten, miten onnettomuus tapahtuisi, jossain vaiheessa pelkäsin jopa tappavani jonkun veitsellä. Elin siis pelon kanssa aikuisikään saakka, kunnes ihan toisesta syystä kävin jonkin aikaa terapiassa. Tämä outo pelkoni tuli pintaan ja saimme sen käsiteltyä, sen syntymissyyn ja tilanteen. Sen jälkeen pelko ei ole piinannut minua, mutta minua edelleen surettaa millaisten kauhukuvitelmien ja mitä jos- syyllisyyden varjossa lapsuuteni meni. Myös jotkut sukulaiset nauravat nyt tapahtuneelle.

Nyt tiedän, että oikea jälkihoito tilanteessa olisi auttanut. Kun sitä ei ollut silloin saatavilla, tilateen käsittely myöhemmin auttoi minkä pystyi. Suosittelen, että miehesi hakeutuu ammattilaiselle ja käsittelee asian kunnolla. Tuollaisen taakan kanssa eläminen on varmaan kauheaa.

Minä tiedän 50-luvulta edesmenneen äitini serkun perheestä todella ikävän asian,jossa syy ei ollut pikkulapsen.Perheen parivuotias oli työntänyt hakaneulan pikkusisaruksen suuhun,kun se oli itkenyt.Oli varmaan ymmärtänyt,että se on ruokaa.Hakaneula oli kiinni,mutta sitä en tiedä,aukesuko neula lapsen elimistössä,vai tukkiko se kurkun kiintonaisena.Vauva kuitenkin kuoli.Tulin aikanaan tuntemaan kyseisen henkilön,oli jo aikuinen nainen,ja kertoili sitä itse.Sanoi,että oli hirveä olo,kun ymmärsi,mitä oli tapahtunut.Tietenkään ei mistään syytetty.Tämä onnettomuus tapahtui aikana,jolloin maanviljelysperheessä ei joka sekunti ehditty vahtimaan,vaan vauva oli ollut kai korissaan ja tämä isompi sisko samassa huoneessa.Äiti oli ollut kai keittiössä ja isä ulkotöissä.