Auto ei aamullä lähtenyt käyntiin, ilmoitin töihin olevani kipeä

Vierailija kirjoitti:

Olin esimiehenä pienehkössä firmassa. Yksi työntekijä ei saanut aikaiseksi hankkia talvirenkaita. Ajoi sitten tieltä ulos ja alkoi kulkea bussilla. Se alkoi myöhästyä joka päivä 20 minuuttia ja perusteli sen sillä, että muuten joutuisi odottamaan ovien avaamista oven takana 20 minuuttia, jos tulisi aiemmalla bussilla. Mietin pari viikkoa ja odottelin, jos hankkisi talvirenkaat.

Hän jatkoi myöhästymistään. Ilmoitin, että alan vähentää palkkaa poissaolojen mukaisesti. Eli kolmelta päivältä tunnin. Tyyppi suuttui ja sen jälkeen se alkoi tuoda mitä erilaisempia saikkulappuja.

Muut työntekijät sanoivat myöhemmin, että tein oikein. (Itsekseni hermoilin, kun olin aivan kokematon työnjohtaja.)

Potkuthan tuollaiselle olisi pitänyt antaa. Varmasti on jonossa parempia työntekijöitä tuon lusmun paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa siis työnantajien olla palkkaamatta maaseudulla asuvia. Ovat epävarmoja työhön tulijoita. Milloin auto ei starttaa, milloin teitä ei ole aurattu.

hah ja justjoo. Minä ja muut kollegani asumme maaseudulla, koska työpaikkamme ovat maaseudulla. Me osaamme suhtautua olosuhteisiin niiden vaatimalla vakavuudella. Ei ole sellaista vaihtoehtoa, kuin että jäisi pois töistä siksi että auto ei starttaa tai tietä ei ole aurattu. Minä olen kerran joutunut tilanteeseen, jossa jouduin jättämään autoni ison tien varteen, kahlaamaan haaroja myöten umpihangessa työpaikan pihaan, ottamaan traktorin perään lumilingon, lingonnut tien auki, ajanut traktorin työpaikan pihaan ja sitten kävellyt hakemaan autoni tienlaidasta. Kyllä ne on ne kaupungissa palveluihin tottuneet pikkukengillä sipsuttavat hienohelmat, kun jättävät tulematta töihin jos kynsi katkeaa, sehän tarkoittaa samaa kuin jos olisi sormi murtunut!