Alanvaihto 40-vuotiaana (tai vanhempana)? Onnistuuko?

Olen juuri vaihtamassa ja se on todella rankkaa.. 

Minulla opiskelun  maksaa eläkeyhtiö ja muuten alan vaihto olisi kyllä mahdotonta.

Perheelle ottaa lujille, mutta kai tästäkin selvitään.. saa nähdä saako valmistuttua sitten töitä.

up

Työkkärin rahalla insinööriksi. kesän olin työtön, hain koko ajan aktiivisesti töitä. Lopulta sain vuoden määräaikaisuuden ja sitten toiselta paikkakunnalta vakipaikan; suunnitteluhommia. Palkka ei päätä huimaa, mutta on parempi kuin aiemmissa paikoissa. 45 olin valmistuessani. Aika kova tahti opiskella, mutta onnistui, kun ei ollut enää pieniä lapsia. Eikä mielestäni osa aineista ollut edes vaikeita, mm. matikan helppous oli suorastaan yllättävää.

Minulla on nuoruusvuosilta tekniikan alan ammattikoulu yliopppilaspohjaisena, sen jälkeen vaihdoin kaupalliselle alalle, mutta alan kovan kilpailun takia ja jatkuviin määräaikaisuuksiin kyllästyneenä päätin lähteä takaisin. Luulin, etten tajua tekniikasta mitään, mutta väärin luulin. Hyvin siinä perille pääsee, kun keskittyy. Amk-tutkinto ei loppujen lopuksi pienestä koulusta kovin vaativa ollut ja riittää tuo suunnittelijan työtehtävistä selviytymiseen. 

Toivottavasti onnistuu.

t. 50 vee akateeminen työtön

Opiskelu saattaa vielä onnistua, mutta yritäpä valmistumisen jälkeen saada töitä 40-50 vuotiaana, ilman aiempaa alan kokemusta. Työttömänä saat elää loppuelämäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu saattaa vielä onnistua, mutta yritäpä valmistumisen jälkeen saada töitä 40-50 vuotiaana, ilman aiempaa alan kokemusta. Työttömänä saat elää loppuelämäsi. 

Minä sain. Samoin sai opiskeluaikana tutuksi tullut toinen aikuinen nainen, pari vuotta minua vanhempi. Ryhmässäni oli myös muita iäkkäämpä ihmisiä, heistäkin moni työllistyi. Minun alallani ei ole kovin suuri kynnys lähteä yrittäjäksikään, jos on aiemapaa vähänkin alaa sivuavaa työkokemusta. Sen teen itsekin, jos vielä työttömäksi joudun ja ehkä muutenkin. -3-

Mulla on kaupallinen koulutus alla, oli oma fimakin, mutta koska se ei pärjännyt, piti lopettaa ja jäin työttömäksi taas. Sitten työttömänä ollessa suoritin isännöinnin ammattitutkinnon 33 vuotiaana, koska se vaikutti mielenkiintoiselta alalta, palkka on parempi kuin myyjillä ja kuulemma on aika vanhaa porukkaa, eli eläkeelle jäämässä lähiaikoina. Olin kuitenkin siinä välissä kioskilla töissä, sen jälkeen tein hetken osa-aikaisena isännöintiä, sitten olin kotona lasten kanssa, sen jälkeen oli taas työttömyysjakso, ja sattuman kautta pääsin töihin työvalmentajaksi, isännöinnin ammattitutkinto ja varmaan yrittäjätausta auttoi siinä, itse valmentamisesta ei ollut juuri hajuakaan ja kiinteistöhuollon asiat tuli mun kontolle vaikka niihin mulla ei ole mitään koulutusta.

Vuoden tein sitä työtä ja pääsin sitten oppisopimuksella opiskelemaan työvalmentajan erikoisammattitutkintoa, vielä ei ole yhtään varsinaista opiskelua siitä ollut, tässä kuussa on ensimmäiset opiskelupäivät, saapa nähdä tuleeko rankkaa, mutta vähensin työtunnit 30h/viikko jokatapauksessa, joten enköhän pärjää. Työvalmentajan työ on monipuolista ja mielenkiintoista, tykkään, vaikka en olisi koskaan osannut kuvitella itseäni tähän hommaan. Ammattitutkinnon suorittamisessa on kuulemma suurin homma jonkun kehittämisprojektin teko työpaikalla, onneksi meillä on paljonkin kehitettävää, aiheen keksiminen ei tule olemaan ongelma vaikka meitä on monta samasta työpaikasta suorittamassa samaa tutkintoa.

Minä olen sitä mieltä että opiskelu kannattaa, aikuisena siinä on ihan erilainen motivaatio kuin lapsena/nuorena, kun on elämänkokemusta niin tietää jo melko hyvin että mitkä asiat opiskelussa ovat tärkeitä, tietää miten itse parhaiten oppii ym. Ja opiskelu tuo mukavaa vaihtelua elämään, työkin maistuu taas paremmalta kun on opiskellut välillä.

N41

Minä olen vaihtanut alaa 35-vuotiaana, enkä tiedä, miksi se olisi sen vaikeampaa 40-vuotiaana. Laajensin harrastukseni uudeksi ammatikseni, enkä hankkinut mitään uutta koulutusta. Opiskelemaan palaaminen tuntui aika turhalta ja taloudellisesti epävarmalta, ja kun alalla ei ole mitään pätevyysvaatimuksia, ja maisterin paperit löytyvät jo taskusta, en kaivannut tutkinnon statusarvoakaan.

Oleelliset tekijät olivat varmaankin motivaatio, valmiiksi riittävä elintaso, kohtuullinen asuntolaina, lapsettomuus ja tottumus säästämiseen ja sijoittamiseen.

Niin, ja se että olen opiskellut itsenäisesti koko ajan, auttaa kyllä. Uuden oppiminen on luontevaa, ja olen siinä hyvä. -8

Koulussa ryhmässäni oli useampia viisikymppisiä. Kaikki ovat työllistyneet jo ennen valmistumista, tosin määräaikaisiin töihin. Useat opettajat sanoivat, että aikuisopiskelijoita on mukava opettaa, koska he ovat motivoituneita ja tekevät kovasti töitä opintojensa eteen.

Onko muilla kokemuksia siitä, ettei tätä ns. ikärasismia ole ulkomailla? Suomessa työkokemusta vailla oleva 40 vuotias inssi saattaisi olla kummallisuus, mutta ulkomailla ei. Pitäneekö paikkansa?

ei onnistu. olet ikuisesti kohtaloosi tuomittu.

parasta jäädä eläkkeelle jo.

onhan sinulla sitä varten säästöjä kertynyt.

Helpompaa se on aikuisena kun nuorena. Enää ei kaikki muut asiat häiritse opiskelua vaan voi keskittyä oleelliseen asiaan eli opiskeluun. Aikuisopiskelijana saa liiton rahat 2 vuoden ajalta.