Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka epävarmoja olette olleet työelämässä? Kuinka se näkyy ja miten siitä pääsee eroon?
03.01.2016 |
Haluaisin luottaa itseeni mutta en tiedä mikä siinä on. Tiedän olevani reipas ja tunnollinen sekä luotettava. Tiedän myös olevani oma-aloitteinen ja osaava kunhan pääsen työn rutiiniin käsiksi.
Alkuun kuitenkin olen todella sählääjä koska jännitän ja työpanokseni huononee. Olen epävarma ja herkkä, pelkään eniten, että pillahdan itkuun tehdessäni jotain väärin kun jännittäminen ovat kova ja tahdon pärjätä ja asetan itselleni turhia paineita, valitettavasti.
Ovatko muut olleet todella epävarmoja aloittaessaan työt? Tuntuu, kun jännitän niin unohdan perusasioitakin ja olen tunnemyrskyjen seassa, kiinnitän kaikkeen liikkeeseeni ja tekemiseeni kauheasti huomiota joka syö energiaa liikaa.
Voisitteko neuvoa minua jotenkin? Kertoa omia kokemuksia ja selviämistä. Tiedän että virheitä tulee sattumaan mutta miten voisin olla antamatta sille liian suuria mittasuhteita?
Nimim. Kauhea jännittäjä joka ei pysty syömään eikä nukkumaan. :D
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet vastavalmistunut, niin ajan myötä. Itse pääsin eroon kun pääsin terveeseen työyhteisoon.
Koitapa tätä:
Mieti työkuvaasi ja kuvittele, että teet kaiken siihen kuuluvan pahimmalla mahdollisella tavalla väärin. Arvioi, mitä tästä seuraa. Sitten tee sama pomosi työnkuvalle. Ja isoimman teitltä löytyvän pomon työnkuvalle. Lopulta suhteuta nämä keskenään.
Huomaat, että et saa kovin isoa vahinkoa aikaan, vaikka yrittäisit. Joten turhaa jännität.
Tuo on ihan normaalia. Uudessa työpaikassa on valtavasti käsiteltävää, huomioitavaa ja muistettavaa. Ei kaikkea vaan voi osata heti.
Kaikki, jotka ovat aikuisiällä vaihtaneet työpaikkaa ja työtehtäviä, ymmärtävät tämän. He tietävät että kannustus, turvallinen ilmapiiri ja kokemus auttaa.
Kiitos teille!
Todella sitä toivonkin, että minun asemaa vanhemmat ja kokeneemmat ymmärtää :) tai varmasti ymmärtävät ja toivon, ettei kauheeta huutoa tule jos sattuu tulemaan virhe tai kaksi. Kunhan ei ole kauheen isoja.. Tosin tuskinpa. Oli meinaan hyvin sanottu viesti 4.
Ei ole maailmanloppu vaikka tekisinkin jonkun pienen virheen :)
Lisää kokemuksia ja neuvoja otan ilolla lisää vastaan :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 38-vuotias ja vaihdoin ammattia tuon huonon itsetunnon takia. Nykyinen ammatti on ihan yhtä vaativa ja vaatimuksena yliopistotutkinto, mutta silti tunnen itseni aika hyväksi ja olen itsevarma, vaikka olen aloittelija tällä alalla. Sen sijaan edellisellä alalla olin yli 10 vuotta ja en päässyt koskaan eroon tuosta paniikista. Useimpina aamuina olin maha kipeänä, pelkäsin virheitä niin paljon, että lamaannuin, välillä hoidin työni huonosti, koska epävarmuuttani en pystynyt korjaamaan virheitä tai nostamaan niitä pöydälle jne. Olin sellainen pelokas jänis pää pensaassa, vaikkei sitä kukaan noin äkkiä puheliaasta ja reippaasta ihmisestä uskoisi. Työ ei sinällään ollut vaikeaa, mutta se oli minulle epäsopivaa ja nakersi itsetunnon. Toivoin aina, että tulis viikonloppu ja kukaan ei huomaisi, kuinka olen huono ja taas tehnyt jotain väärin. Sitten sunnuntaiaamuna alkoi mahapurut, kun pelkäsin maanantaiaamua. Ihme, etten sairastunut paitsi lievään masikseen.
Eli itselläni kyse oli siitä, että ala oli minulle epäsopiva. En vieläkään ole sitä mieltä, että työpaikoissa (kaksi eri paikkaa) olisi ollut vikaa kuin se, etten soveltunut niihin itse.
Alue: Aihe vapaa
.