Lue keskustelun säännöt.
Lapseni ystävä haluaa olla meillä jokapäivä!
03.01.2016 |
Onko muilla samaa ongelmaa?
Joka päivä hän soittaa ja kysyy saako tulla meille. Usein saa, mutta poika ei aina jaksaisi, on introvertti luonteeltaan.
Olen neuvonut poikaa sanomaan suoraan, jos ei halua kaveria meille. Välillä sanookin. Ikinä ei yhteydenottaja ole lapseni. Ei hän ehdi, kun toinen soittaa aina ensin.
Minua ei haittaa vaikka meillä olisikin yksi ylimääräinen 10 - vuotias, mutta poikaa selvästi ärsyttää. Kaverin tultua jaksaa ihan hyvin seuraansa, mutta kaipaa kuitenkin myös yksinäisyyttä. Nyt joululomalla tilanne on aivan riistäytynyt käsistä. Kaveri asuisi meillä, jos saisi.
Ihmettelen tällaisten lasten vanhempia, jotka laskevat lapsensa moneksi tunniksi päivittäin luuhaamaan kylässä.
En tunne pojan vanhempia, kyseessä on luokkakaveri.
Muilla samanlaista ongelmaa?
Kommentit (54)
Ne on sellaiset vanhemmat joita paetaan kaverin luo. Mun kaveri pakeni remmiä, silitysrautaa ja rikottua viinapulloa. Onneksi meillä sai olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä päästän mielellään pojan "luuhaamaan kylässä" melkein aina kun kutsutaan. On ainokainen ekstrovertti ja ei viihdy yksin, eikä oikein munkaan kans enkä koko ajan ehdikään yh:na tehdä kaikkea. Saa ne kaveritkin toki meillä olla.
Meillä on naapurissa samanlainen kyläluuta. Perään ei kotoa kysellä. Onneksi on samalla kadulla myös toinen kyläpaikka joten luuhaa välillä myös siellä. Sanomattakin selvää että vastavuoroisuutta ei juuri ole, heille ei kummasti koskaan sovi vaikka puheiden tasolla asiasta välillä jutellaankin. Välillä mietin onko tällä tytöllä kotona kaikki kunnossa, kun ei kertakaikkuaan viihdy siellä.
Vierailija kirjoitti:
Ne on sellaiset vanhemmat joita paetaan kaverin luo. Mun kaveri pakeni remmiä, silitysrautaa ja rikottua viinapulloa. Onneksi meillä sai olla.
Tätä minä vähän pelkäänkin..
Selittäisi kyllä miksei poika ikinä pyydä lastani heille.
Eli kehotanko poikaani nyt vaan jaksamaan kaveria, ettei tarvitse kotona olla ottamassa turpaan?
Hirveä tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Mä päästän mielellään pojan "luuhaamaan kylässä" melkein aina kun kutsutaan. On ainokainen ekstrovertti ja ei viihdy yksin, eikä oikein munkaan kans enkä koko ajan ehdikään yh:na tehdä kaikkea. Saa ne kaveritkin toki meillä olla.
Ja toki pääset kätevästi itsekin helpolla kun lapsi on pois jaloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi kerran haluaa olla itsekseen on hänen hyvä opetella se sanomaan. Muuten hän on myöhemmin asian kanssa vielä suuremmassa pulassa.
Minun lapseni ystävät tulevat myös mielellään meille ja eivät ole kertaakaan suuttuneeet, vaikka poika välillä sanookin haluavansa olla nyt mielummin yksin: Ystävyyttä on riittänyt 12 vuotta. Ja välittävät vanhemmat tällä kyläilijällä on, lapset vaan luonnostaan viihtyvät seurassa. Ruoka-ajoiksi on aina mennyt kotiin, ja vasta nyt yli 15-vuotiaana on koskaan ollut täällä kasia pidempään.
Itsekin olin aina 19-vuotiaaksi liikaa kavereilla. En ymmärtänyt miksi he alkoivat aina välttelemään minua jossain vaiheessa... Nyt aikuisena ymmärrän. Minulla oli kuitenkin huono perhe, eivätkä he ohjanneet minua kavereiden kanssa olemisessa. Yh-äitini oli vain tyytyväinen jos en ollut kotona. Isäni ei välittänyt mitä tein. Olen itse kärsinyt tästä paljon, sillä ennenkuin itse tajusin tämän, muut vain laittoivat aina välit poikki. Nyt häpeän omaa entistä käytöstäni, mutta en tiennyt miten kuuluu käyttäytyä! Minulla ei ole ollut sellaista perhettä, jonka kanssa vietetään mitään aikaa... :( nyt oman perheen kanssa olen yrittänyt korjata asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kaveri tulee näin lomalla joskus 10-12 aikoihin ja lähtee kotiinsa pakotettuna klo 21. Syö meillä 3 ateriaa.
Kysyi jo monta päivää sitten, saako tulla yökylään.
Totesin vain, että kotiin mennään nukkumaan välillä.
Surkea olo pojan puolesta...
Mä olin juuri tälläinen kyläluuta pienenä. Ahdistuin kotona äitini ongelmia ja meille ei koskaan saanut tulla. Yhdet naapurit ottivat mut lähes joka päivä kylään, vieläpä minut ja koirani. Heidän takia lapsuuteni on parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasi jatkaa: Sanokaa selkeät rajat lapselle. Silloin hän ymmärtää mikä on normaalia oleilua. Hän ei hyödy siitä, että poikasi on hänen kanssaan väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä päästän mielellään pojan "luuhaamaan kylässä" melkein aina kun kutsutaan. On ainokainen ekstrovertti ja ei viihdy yksin, eikä oikein munkaan kans enkä koko ajan ehdikään yh:na tehdä kaikkea. Saa ne kaveritkin toki meillä olla.
Ja toki pääset kätevästi itsekin helpolla kun lapsi on pois jaloista.
Siis kyllä mun lapsi tykkää olla kotona mun kans, kun potkin palloa, pelaan kimbleä ja semmoista. Muun ajan sillä on tylsää. Kyllä, pääsen helpommalla kun on kavereilla, tämä on väärin? Varmaan myös kaverin perhettä auttaa, kun niiden lapsi on meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä päästän mielellään pojan "luuhaamaan kylässä" melkein aina kun kutsutaan. On ainokainen ekstrovertti ja ei viihdy yksin, eikä oikein munkaan kans enkä koko ajan ehdikään yh:na tehdä kaikkea. Saa ne kaveritkin toki meillä olla.
Ja toki pääset kätevästi itsekin helpolla kun lapsi on pois jaloista.
Siis kyllä mun lapsi tykkää olla kotona mun kans, kun potkin palloa, pelaan kimbleä ja semmoista. Muun ajan sillä on tylsää. Kyllä, pääsen helpommalla kun on kavereilla, tämä on väärin? Varmaan myös kaverin perhettä auttaa, kun niiden lapsi on meillä.
Kunhan on vuoroin vieraissa, ei siinä mitään.
Kyllä meidän lapset saa luuhata kavereilla ja kaverit meillä, ei ongelmaa. Oletan, että kyläpaikasta osataan häätää, jos häiritsee, itsekin patistelen kyllä kaverit pois tarvittaessa. Kivaahan se on, että lapsilla on ystäviä.
Jos lapsesi haluaa olla yksin, niin se pitää vaan opetella nätisti kertomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä päästän mielellään pojan "luuhaamaan kylässä" melkein aina kun kutsutaan. On ainokainen ekstrovertti ja ei viihdy yksin, eikä oikein munkaan kans enkä koko ajan ehdikään yh:na tehdä kaikkea. Saa ne kaveritkin toki meillä olla.
Ja toki pääset kätevästi itsekin helpolla kun lapsi on pois jaloista.
Siis kyllä mun lapsi tykkää olla kotona mun kans, kun potkin palloa, pelaan kimbleä ja semmoista. Muun ajan sillä on tylsää. Kyllä, pääsen helpommalla kun on kavereilla, tämä on väärin? Varmaan myös kaverin perhettä auttaa, kun niiden lapsi on meillä.
Saa semmoisen kuvan ettei poikasi lapsia juuri teillä näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä päästän mielellään pojan "luuhaamaan kylässä" melkein aina kun kutsutaan. On ainokainen ekstrovertti ja ei viihdy yksin, eikä oikein munkaan kans enkä koko ajan ehdikään yh:na tehdä kaikkea. Saa ne kaveritkin toki meillä olla.
Ja toki pääset kätevästi itsekin helpolla kun lapsi on pois jaloista.
Siis kyllä mun lapsi tykkää olla kotona mun kans, kun potkin palloa, pelaan kimbleä ja semmoista. Muun ajan sillä on tylsää. Kyllä, pääsen helpommalla kun on kavereilla, tämä on väärin? Varmaan myös kaverin perhettä auttaa, kun niiden lapsi on meillä.
Saa semmoisen kuvan ettei poikasi lapsia juuri teillä näy.
Lapsia=kavereita.
Kuulostaa valitettavasti siltä että olot kotona eivät ole kovin hyvät jos tosiaan olisi teillä vaikka koko joululoman ja kukaan ei kaipaa kotiin. Pitäisikö sinun vaivihkaa kysyä tältä kaverilta asiasta? Tai lähettää wilma-viesti huolestasi opettajalle?
Ai kamala, kyllä meitä varmaan nyt pidetään huonona perheenä. Lapset häipyvät näin lomilla aamupäivällä kavereilleen, ja tulevat joskus illalla kotiin, ellei ole jotain sovittuja yhteisiä menoja. Päivällä soittelevat tulevatko kotiin syömään. Arkena tiukempi kontrolli.
Toki luuhaavat välillä meilläkin, mutta pääsääntöisesti sellaisissa paikoissa, missä ei aikuisia kotona. Itse olen opiskelija ja arkisinkin yleensä viimeistään kahdelta kotona, nyt joululomalla. Lapset yli 10 mutta alle 15.
Tämä ongelmallinen koti on todella hankala juttu. Ennen ainakin meillä sanottiin, että kotiasioita ei saa viedä kynnyksen yli eli niistä ei kylillä huudella. No meillä ei erityisiä ongelmia kyllä ollut, mutta äiti oli jotenkin arka ja pelkäsi sanomisia. En tiedä, millainen kulttuuri perheissä on nyt. Kertovatko lapset, että kotona on vaikea tilanne, psyykkisiä ongelmia, muuta sairautta, alkoholismia, väkivaltaisuutta... Ilmeisesti lapset ovat niin solidaarisia vanhempiaan kohtaan, että eivät kerro mitään. Mustelmat selitetään parhain päin jne. Olisi kuitenkin hyvä, että ainakin lähimpien kavereiden vanhemmat tietäisivät taustat, jotta tietäisivät, miksi kaverit hakeutuvat heille rauhalliseen ja tasapainoiseen seuraan. Jos olisi tietoa, ei tarvittaisi esim. tällaisia avauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä päästän mielellään pojan "luuhaamaan kylässä" melkein aina kun kutsutaan. On ainokainen ekstrovertti ja ei viihdy yksin, eikä oikein munkaan kans enkä koko ajan ehdikään yh:na tehdä kaikkea. Saa ne kaveritkin toki meillä olla.
Ja toki pääset kätevästi itsekin helpolla kun lapsi on pois jaloista.
Siis kyllä mun lapsi tykkää olla kotona mun kans, kun potkin palloa, pelaan kimbleä ja semmoista. Muun ajan sillä on tylsää. Kyllä, pääsen helpommalla kun on kavereilla, tämä on väärin? Varmaan myös kaverin perhettä auttaa, kun niiden lapsi on meillä.
Saa semmoisen kuvan ettei poikasi lapsia juuri teillä näy.
Ensimmäisestä viestistä lainattu:"Saa ne kaveritkin toki meillä olla." Itse kyllä ymmärsin heti, että tarkoitettiin kavereiden saavan olla myös heillä...
Kun soittaa, otat puhelimen ja sanot vieraalle, ettei teille sovi nyt tällä viikolla, että teidän perheellä on yhdessä muuta menoa, että soitellaan taas uudelleen viikon kahden päästä. Ei hänelle tarvitse kertoa muuta ja kun puhe tulee aikuiselta, hänen on tajuttava, ettei lapset määräile.